tiistai 11. maaliskuuta 2014

Rieskoja ja hetkiä

Tein tänään perunarieskoja ylijäämäperunamuusista. Niitä tehdessä olin jotenkin iloinen, että hei tästä voi kirjottaa vaikka reseptin blogiin, olisihan se meinaan tosi kiva, että olisi jotain muuta kuin vauva-asiaa luettavaksi. Noh ei ne niin hyviä ollut, että viitsisin reseptiä laittaa. Saati, että olisin ehtinyt kaivamaan kameran  esille ja ottamaan kuvan. Tämäkin on ihme, että ylipäätänsä kirjoitan tässä tätä nyt.
 
Mitä elämäämme kuuluu? Vauva. Se suloinen pieni ihanuus, joka on jo kuukauden vanha. Eilen meitä hemmoteltiin isolla hymyllä. Tätä se onni on.
 
Olen kuullut lauseen "toi on ihanaa aikaa, nauti joka hetkestä" jo melkoisen monta kertaa. Parhaani teen ja suuresti nautinkin, lähestulkoon kokoajan. Mutta pakko myöntää, että kello kolme yöllä naama kurtussa huutava lapsi ei tuo ensimmäisenä mieleen ihanuuksien ihanuutta, etenkään siinä vaiheessa, kun olette saaneet nukuttua tasan nolla tuntia. On niitä öitä (ja iltoja ja päiviäkin välillä), jolloin sitä toivoo vain, että pienen mahaa ei kipristäisi ja uni saapuisi taloon. Eilen apua saalistettiin vyöhyketerapialla, viime ilta oli luksusta. Tänään vuoristoratamme onkin taas jo toisissa vauhdeissa. Huomenna voi olla taas totaalisen toisin. Viisaan ihanan mummoni sanoin: joka päivä on uusi. Vaan kyllä, kellokolmeyön-hetkistä huolimatta, on tämä ihanaa aikaa.
 
Pikkujalat vyöhykkeissä ja pikakamerointi.

10 kommenttia:

  1. Kirjoita vaan niistä vauva-asioista, koska ne nyt elämäsi täyttävät ja on kiva kuulla miten asiat sujuvat. Mutta harmi, että vatsaa kipristää, toivottavasti helpotus löytyy ja vanhemmatkin saavat nukkua!
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että haluat kuulla :). Heti kun hetkiä tulee, koita saada kirjoitettua.
      Unia tulee varmasti ainakin jossain vaiheessa ;).

      Poista
  2. Samaa mieltä, niistä vauvajutuista saa (ja pitääkin!!) puhua. Ja tiedän niin muutenkin mistä puhut :D ! Ihanaa kuulla teistä, itse en ole ehtinyt näppäimistön ääreen pitkään aikaan. Ja sitten kun aikaa on ollut, ei mieleen tule sanaakaan. Pian varmasti taas runosuoni pulppuaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti ku koliikilta hetken saan (ja jaksan), kirjoitan kyllä, lupaan sen! :)
      Minä odotan hetkeä, sinä inspiraatiota. Kirjoita vaikka siitä, että aika kultaa muistot ;).

      Poista
    2. Haha, ei tuo meidän nassikka kyllä anna aikaa muistojen kultaamiseen, pitää yhä kiireisenä niin päivät kuin yötkin :D ! Tytön yörytmi meni tuon ikäisenä jokseenkin rytmillä 45min unta, 45min imetystä, vaipanvaihto, 45min unta.. jne. Eipä tuolta ajalta ole jäänyt paljoa ajatuksia päähän :D

      Vai koliikki, voi! Jaksamista! <3

      Poista
    3. Jatkuva kolmivuorotyö ilman taukoja :D. Mutta onneksi erittäin palkitseva.
      Ihana (tai siis lohdullinen) kuulla, ettei muissakaan perheissä menty sillä "meillä on nukuttu alusta asti tosi hyvin" - meiningillä. Kiitos. :)

      Poista
  3. Vauvavyöhyketerapia <3,
    toivottavasti alkaisi auttamaan!
    -N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toka kerta takana ja neiti ei ole toistaiseksi kiljunut tänään kertaakaan ... Peukut pystyyn, että vastine säilyy pidempään kuin päivän. :)

      Poista
  4. Voi jaksuja teille <3 Mun piti laittaa sulle, että koska nähdään, mutta nähdään kun teillä koliikit loppuu ja saat enempi nukuttua. Mulla ens pe todennäköisesti lastat pois kädestä ja sit voin taas autoilla ja vaikka tulla pikapiipahdukselle. Joskus. Halaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä. Niitä tarvitaan. :)
      Ilmoittelen kun elomme hieman rauhoittuu. <3

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)