maanantai 9. syyskuuta 2013

Lupa

Soitin poliilaitokselle.

- Kyselisin vain missä kohden oleskelulupa-asia menee.

- Hetki pieni, tarkistan. Juu, se on täällä. Sen voi noutaa.

En tiennyt miten päin olla, joten aloin itkemään puhelun jälkeen (todella luonnollinen reaktio .. ha ). Lähden noutamaan. Nyt heti ja nopeinta reittiä. Jälleen yksi etappi takana. Nyt meilla on lupa olla ja elää samassa maassa. Ja se lupa on pieni muovinen lätyskä. Elämä on kyllä kummallista.

13 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Maame Esi, niin on :)! (Ja kiva kun käyt lukemassa, en tiennytkään :) ).

      Poista
  2. !!!! <3 Kun luin ekan lauseen niin odotin angstitilitystä. Ihana erehdys!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onneks ei. Sekin mahdollisuus toki olisi ollut. Vaan mahtavaa, että tämä osuus meni kivuttomasti. Syytä iloita. :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Eikös vain! :) Hymyisiä päiviä sinne teille.

      Poista
  4. Loistava viikon avaus, tätä uutista oon salaa odottanut ja tosiaankin Suomen poliisin sanaan voi luottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tuota uutista tässä itse kukin odottanut, tosin vähän vähemmän salaa ;).
      Ja poliisin sana näytti olevan erittäin pätevä :), tuli juurikin kolmessa viikossa.

      Poista
  5. MAHTAVAAAA!!:) Pitäis kuules järjestää tapaaminen ja kaasokin mukaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Passaa hyvin. Mä laitan vaiks vapaapäiviäni teille, josko niistä joku kävis. :)

      Poista
  6. Vanhat kunnon kylmät väreet!
    Ihanaa. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)