torstai 17. lokakuuta 2013

Toivoton torstai

"Mä en enää kestä tätä!" kirosin kyynelten seasta.
 
Itkin, paruin ja huusin. Huusin, että mä en enää odota. Samaan aikaan tajuan kuitenkin, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa. Tai vaikka olisi (esim. ottaa lopputili, myydä kaikki ja lähteä Ugandaan), en sitä tee. Pikku Raparperi potkii mahassa ja muistuttaa, ettei nyt kannata seota ja tehdä harkitsemattomia asioita. Eikä voi itkeä niin paljon, että keho joutuu pian käyttämään varmaan lapsivedetkin kyyneliin.
 
Tänään toivoin kuulevani hyviä uutisia. Oikeudenkäynti numero kolme, missä M.:n oltava paikalla (ei syytettynä tiedoksi kaikille, vaan perheen edustajana). Kun otin uutisia vastaan, pää alkoi surista ja sydän jyski niin paljon, etten saanut  informaatiosta irti juurikaan muuta kuin, että seuraavan kerran pitää olla tuomarin edessä 12. marraskuuta. Marraskuu, päähäni jäi pyörimään vain sana marraskuu. Nythän on lokakuu, onko edes? Päivät menettää pikkuhiljaa merkitystään, se vain kuluu ja on kulumatta yhtä aikaa.
 
Ostin tänään varallisuuteeni nähden ylikalliit coretex-kengät. Kun talsin niillä marraskuun loskissa, pysyy ainakin sukat kuivina. Olkoon se tämän päivän pilkahdus iloa.

22 kommenttia:

  1. Lohduttomaan ikävään ei auta oikein mitkään sanat ja kun tilanne jatkuu aina vaan niin menee jotenkin lukkoon eikä osaa sanoa sitäkään vähää... Paitsi nyt tietenkin että ei tämmöistä tilannetta sinulle soisi. Pidät nyt vaan tiukasti kiinni siitä ajatuksesta että teillä on loppuelämä aikaa olla yhdessä ja siinä kaikkeudessa tämä odottaminen on vain murunen. Tartu kiinni ajatukseen ja pidä tiukasti kiinni. -Mirkku

    VastaaPoista
  2. Voimia. <3
    Katotaan saadaanko huomen pidettyä meidän kohta jo perinteeksi muodostunut romanttinen lauantai-ilta.
    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei romanttinen, niin ainakin jonkinmoinen. Onneksi kuitenkin kanssasi. :)
      Kiitos.

      Poista



  3. Kuka ihmeen "velmu" on keksinyt, että torstai on toivoa täynnä? Olisi saanut tilastoida myös kuin moni toive toteutuu. Lapsena minulle usein sanottiin ettei pojat itke. Yritin kovasti pidätellä itkua, omasta mielestä onnistuin siinä aika hyvin. Jos vaan voisin, antaisin talteen jääneet kyyneleet sinulle. Kyyneleet harvoin tuo iloa tai positiivistä energia, ne on vain koettava, kun tunne valtaa mielen. Luulen ymmärtäväni sinun tunnekuohua etenkin siinä mielessä, kuinka kauniisti puhut Afrikasta. Ajatuksesi karkailee moneen paikkaan ja hyvin usein ne on Afrikassa. Jotta sinä surulta ja kyyneleiltä välttyisit, sinun pitää tehdä rohkeita päätösiä. Ihminen ei voi elää toisen kautta muuten kärsii oma ainutkertaisuu. Tulen olemaan aina sinun tukenasi! paitsi pääsiäiskarkeista.
    Nyt tarvittaisiin sitä sisäistä rauhaa.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua, sait teksteillä kyynelvirrat taas aukeamaan. Viisaita sanoja, pidän ne kaikki mukanani. Kiitos. Ja halaus. <3

      Poista
  4. Tsemppiä!! Muista, että pikku Raparperi on toivo hyvästä tulevasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos PIkkulinnulle!
      Raparperi antaa paljon iloa, toivoa ja voimia.
      <3

      Poista
  5. <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 ja suurensuuri jättiläisrutistus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tarpeeseen tuli. Ja rutistus takaisin.

      Poista
  6. Pilvien takana on aina valoa, joskus odotus tuntuu vaan ikuisuudelta. Mutta aina se sieltä tulee ja joka kerta se on yhtä suurta iloa ja onnea 💑

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo ja onni tulee taas pian luoksemme. Aivan varmasti.
      :)

      Poista
  7. Paljon tsemppiä odotukseen! Odottaminen ilman tietoa siitä milloin se loppuu ja eritoten turhautuminen kaiken maailman byrokratian takia on kyllä raskasta. Tuttuja tunteita ja kokemuksia itsellekin. Toivottavasti raskautesi sujuu hyvin ja saat siitä iloa (vaikka suurta myötätuntoa tunnenkin, kun tiedän sen surun kun sitä ei voi konkreettisesti jakaa toisen kanssa). Onneksi vielä on monia tärkeitä ja merkittäviä hetkiä edessäpäin jaettavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora!
      Muistelinkin, että tarinoissamme on monia samanlaisia käänteitä. Tuntuu lohduttavalta, että jollakin toisella samanmoiset mutkat ajan kanssa suoristuneet.
      Raskaus on onneksemme sujunut mainiosti. Olen voinut hyvin ja kaikki mennyt mallikkaasti. :) Yhteisiä hetkiä odotamme kovasti molemmat.

      Poista
  8. Voi hitsi, voi hitsin hitsin hitsi :(
    Ei ne lausahdukset ja fraasit taida kauheasti auttaa, mutta kuitenkin: onneksi on se raparperi, se on kuin henkinen side, joka on vahvempi kuin puhelinlinjat ja Skype-yhteydet.
    Onneksi, onneksi on se oleskelulupa jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jatkaisin vielä, että HITSI.
      Laudahdukset ja fraasit auttaa oikeinkin paljon. Jo se, että on tukijoita lähellä ja kaukaa, auttaa ja ilahduttaa kovin. Kiitos siis.
      Raparperille, nykyajan teknologialle ja oleskeluluvalle isoakin isompi kiitos olemassaolostaan.

      Poista
  9. Itseäni lohduttaa vähän jo pelkkä tieto siitä, että jonakin päivänä se odotus loppuu, (vaikka sitä päivää ei vielä tiedäkään). Ja sitten on taas aika riemullista, nähdä ja olla yhdessä.

    Itse odotin kerran kahdeksan kuukautta. Mutta loppui sekin aikanaan.

    Halaus ja aurinkoa täältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Afrikan auringosta ja kommentista ja rohkaisusta. Kaikki ne ilahdutti. :)

      Poista
  10. There`s always gonna be another mountain,
    I`m always gonna wanna make it move..
    Sometimes might knock me down
    but no; I´m not breaking..
    But these are the moments that Im gonna remember .....
    Just gotta keep going
    And I got to be strong :Just keep pushing on :-)

    Eiks niin ??

    T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin.

      Iso kiitos ja halaus sinne!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)