maanantai 3. helmikuuta 2014

Treffit järkätty, jää kantaa

Niitä ensimmäisiä asioita pääsemme kokemaan paljon tulevina hetkinä, viikkoina, kuukausina, vuosina. Aina ensi rääkäisystä ensihymyyn, ensikosketuksesta ensimmäiseen "äiti sä oot tyhmä" - kommenttiin.

Aikuinenkin voi kokea monia ensikokemuksia. Etenkin monikulttuurisessa suhteessa (tai no miksei muutenkin tietty). M.:n ensimmäinen talvi on riemastuttanut meidän lisäksi hieman ympärillä olevia ihmisiäkin. Eilen ohjelmassa oli luistelua. Tilanne oli vähintäänkin huvittava, mutta oikein mielekäs. Innostuminen asioista ja sinnikkyys kuuluvat mieheni ominaisuuksiin ja niiden kanssa oppii ja kokee monenmoista. Minä siinä mukana ja voisin sanoa, että siitä minä pidän oikein kovastikin.

 
Tänään oltiin, arvatkaa missä, no kyllä, jälleen äitiyspolilla. Eilen totesin, että tämä on varmaan näitä rutiinikäyntejä samoilla fraaseilla, ei hirveästi edes innosta mennä. Aamusella (meidän aamut ulottuu klo 11 asti tätä nykyä, ei kauaa) rynnimme kiireessä bussipysäkille, olimmehan kieltäytyneet kauniisti kyydistä jota meille tarjottiin, jotta M. oppii bussireitin sairaalaan. Kuinka ollakaan pennin hyrrää ei ollut taskussa ja M.:n bussikortti kotona. "Tulen perästä seuraavalla bussilla, löydän kyllä sut", selvä juu.
 
Sairaalassa lääkärin ensimmäinen kommentti: "Miehesi ei sitten tullutkaan?".
"Se tulee ihan hetkenä minä hyvänsä, vähän oli säätöä meidän aamussa."
 
Makaan sydänkäyrässä. Annan jo rutiiniksi tulleen pissanäytteen. Keskustelen lääkärin kanssa perätilasynnytyksestä ja oloni tuntuu selkeältä. Käyn makuulle hoitopöydälle ultraa varten. Joka välissä mietin missä ihmeessä mieheni on.
 
"Mitataanpa tuo pää vielä uudelleen."
"Juu kyllä nyt näyttää siltä, että pää on suhteessa vartaloon kehittyneempi ja melko iso, se ei välttämättä mahdu lantiosta, tässä kohden melkein suosittelisin sitä sektiota."
 
En miettinyt hetkeäkään. Yksikin pieni epäilys, että alatiesynnytys ei olisi paras ratkaisu vauvan kannalta, teki päätöksestä selvän. Yht'äkkiä huomasin olevani sektio-infossa. Bonusuutisena sain tietää, että koska olen ollut Ugandassa sairaalahoidossa (moottoripyöräonnettomuus), huolimatta siitä, että MRSA-näytteet olivat negatiiviset, on sairaalan ohjeistus pitää minut eristyshuoneessa. Yksityishuone siis. Mikäpä siinä.

Välissä kerkisin soittaa tulevalle isälle. Hän oli oikeassa bussissa, mutta totaalisen väärässä suunnassa, noin 20km:n päässä. Rauhallisempi luonne olisi sanonut puhelimessa "no voi harmi, en ehkä ohjeistanut tarpeeksi hyvin, suakin varmaan harmittaa ettet päässyt paikalle". En kuitenkaan ole tarpeeksi seesteinen kyetäkseni moiseen. Tuli oltua huono vaimo.
 
Treffit vauvan kanssa siis kalenterissa. Kyseisenä päivänä lienee järkevintä ottaa vastaan tarjottu autokyyti ja mennä käsikädessä osastolle.

Seuraavan kerran kuulette minusta, kun ensitreffit on koettu.

18 kommenttia:

  1. Jännää kun tietää päivän. Suunnitellussa sektiossa se sentään pitää paikkaansa toisin kuin suunnitellussa alatnfjtyk... :D Onnea matkaan ja isot halit teille kaikille. Olette tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Täsmätreffit. Tuntuu silti ihan yhtä jännältä :).
      Kiitos tsempeistä.
      Halit isot myös sinne.

      Poista
  2. Voi sitä Mr M:ia! Menkää juu yhdessä sitten h-päivänä. Tsemppiä! Odotellaan uutisia sitten ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin ei sitten kuitenkaan yllättänyt, että näin meillä. :D
      Kiitos tsempeistä. Uutisia ropisee ajallaan. :)

      Poista
  3. Onnea, iloa, tsemppiä ja kaikkea ihanaa täältä teille sinne!
    Maltan tuskin odottaa seuraavaa postausta!

    Halauksin, Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halauksia täältä takaisin sinne. Ja kiitos. :)

      Poista
    2. Sitä vaan, että en malttaisi enää odottaa... :)

      Halauksin, Lotta

      Poista
  4. Uuuu jännääää!! Ja voin niin kuvitella milloin kiehuu yli eikä tunteita voi oikein kontrolloida, vaikkei olis ihan totaalisen oikea kohdekaan. Sellaista se on, ens kerralla sitten taksilla (eikös se Kelakin jotain korvaa?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kerrassaan, jännää siis.
      Meillä on erinomainen henk.koht-kuljetuspalvelu ihan lähipiirissä, mutta piti olla tänään muka jotenkin itsenäinen .. hah, joo :D. Seuraava sairaalakyyti on jo varmistettu. :)

      Poista
  5. Mä aloin itkeä kun luin vikan lauseen :') voiko myötäelämisessä vetää överit? :D Siunausta matkaan!!! <3 (toivottavasti olen tulkinnut oikein ja et kuulu niihin, joita tuo toivotus voisi ärsyttää...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kävi itkettää, kun luin myötäelämisestä ... eli ei ehkä voi :).
      Olet tulkinnut ihan oikein. Ei ärsytä, kiitollisena otan vastaan toivotuksen ja tulevan.
      Halaus.

      Poista
  6. Onnea koitokseen! :) ja raskaana saa onneksi kiujutella uhan vapaasti hormoonien piikkiin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suuren suuri.
      Otan siis kaiken kiukkuiluilon irti viime hetkistä .. ;), minkä jälkeen voikin syyttää vauva-aika hormoneja :D. Tai sitten yritän olla aina vähän parempi, joka päivä. :)

      Poista
  7. Kääk miten jännää! En jaksa oottaa, että nään pienokaisen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No iiks niin onkin :).
      Ja mä en jaksa odottaa, että näkisin pienen lisäksi sut!!

      Poista
  8. Oii, siellä eletään jänniä hetkiä!! Tervetuloa Raparperi!!:) Ja hurjasti tsemppiä!<3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)