maanantai 14. huhtikuuta 2014

Ei pelkkää iloa

Kun aloitin blogini, kehittelin siitä sellaista hyvän mielen blogia "miksi muka aina pitää marmattaa". Elämässäni on paljon hyviä ja vielä parempia asioita, joista halusin kertoa myös muille, josko ne tuottaisivat pilkahduksen iloa eri suuntiin. Hyvän mielen uutiset tai - sanomalehti on ollut haaveeni jo pitkään.
 
No kuten kaikki tietää, elämä ei ole pelkkää hunajaa ja niittykukkia. Viimeinen vuosi on sisältänyt elämäni hienoimpia päiviä, mutta oi, kyllä niitä toisenkinlaisia. Pikkuneidin koliikki (ja mahdollinen refluksi) on tuonut harmia ja voimattomuutta. Energiat ovat olleet monesti aika nollissa ja on ollut hankala löytää hetkeä kirjoittaa ylipäätänsä yhtään mitään. "Muista nukkua" on ohje, jonka olen saanut valehtelematta kaksi miljoona kertaa (okei, liioittelin). Mutta kun tahtotyttö nukkuu niitä parveke-päiväuniaan, joka on vuorokauden ainut rauhaisa hetki, ei aina malta nukkua.
 
Juuri nyt, tällä hetkellä, lapsonen nukkuu. Veimme M.:n bussiasemalle, joka vie hänet lentokentälle. Tajusin miten paljon noita kahta rakastankaan. Itkin. Tulin tytön kanssa kotiin. Itkin vähän lisää. Juttelimme puhelimessa, kokosin itseni, koska M. sai minut nauramaan edellisen illan kakka-episodille (säästän teidät siltä, mutta kyllä, tilanne oli erittäin koominen). Nyt kun kirjoitan tätä, itku meinaa väkisin puskea läpi, mutta pakotan itseni hymyilemään, sillä meillä on kaikki ihan hyvin. On vähän raskasta, mutta me selviämme. Ja mikä parasta, ympärillämme on hieno joukko ihmisiä auttamassa.
 
Aamu alkaa appelsiini-auringolla.

Parveke sai kevään.


Perunanarsissi on ihana kukka, heti kun vain aukeaa.

Kissa-herra on taas ilonamme joitakin viikkoja.
 

8 kommenttia:

  1. Niin, mitä näihin voi sanoa. Välillä on raskasta, ja niin se vaan menee. Onneksi on edessä kevät ja kesä, eikä pimeä syksy ja talvi! Itsekin arvon että pitäisikö ostaa noita narsisseja, sitten pitäisi jo pistää muutenkin parveke jo kuntoon. Vielä on kuitenkin jotenkin viileä, sellainen ettei siellä jotenkaan vielä pystyisi olemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja miltä tuntuisi ne ihanat hetket ilman näitä toisenlaisia. . :).
      Meillä tuo parveke on jokapäivä käytössä. Tulee veivattua vaunuja eestaas, joten kukat ympärillä on kyllä jo iloksi. :)

      Poista
  2. Voi ihanat!! Kovasti aurinkoa ja jaksuja sinne! Iso haliruttasu. Kyllä te selviätte :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana se olet sinäkin! <3
      Halaus isoakin isompi takaisin.
      Ja niin selvitäänkin. :)

      Poista
  3. Luin kerran blogia, jonka kirjoittaja sanoi haluavansa "eliminoida kaikki negatiiviset tunteensa". En lukenut kovin pitkään. Eihän tuollainen ole luonnollista. Negatiiviset tunteet, samoin kuin kaikki negatiiviset asiat, on vain hyväksyttävä sellaisina kuin ne ovat. Sitten niihin ei tarvitse takertua - eikä marmattaa. Mutta niiden sanominen ääneen on okei, jopa suotavaa mielestäni, koska asioiden työntäminen sivuun vain kasvattaa niitä.

    All shall be well and all shall be well and all manner of thing shall be well. (-Äiti Juliana Norwichilainen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja sanoja, kiitos!
      Niin ja sitten lopulta niissä negatiivisissakin voi piileä monia totuuden ja opin siemeniä. Nämä hetket kasvattavat paljon.
      Ja ihana aforismi. <3

      Poista
  4. No niin ; tätähän tämä Gummituksen olo on ..
    Pitäisi kuulua niihin "ympärillä oleviin auttaviin ihmisiin" mutta itku tuli jo kun luin sinun postausta :-(
    Mutta kyllä me selvitään :-)
    Vähänkö on Loistoherra löytänyt korean paikan nähdä kissanunia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myötäeläminen on erittäin tärkeä osa ympärillä olevien apua :). Yhdessä itketyt purot vievät pidemmälle.

      Ja selvitäänhän me. Aina ollaan. Pian on tämäkin odotus taas takanapäin. :)

      Kissaherra on aina paraatipaikalla ... kunnes pikkuneidin äänimaailma vie melko nopeasti piiloon. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)