maanantai 19. tammikuuta 2015

Mekon teon tiimoilta

Mekot pyörivät päässäni, kuin mehiläiset hunajan ympärillä. Itse asiassa epäilen, että tämä enteilee kevätarvontaa ennen kesää. Innostuin tekemään samalla kaavalla, jota edelliseen mekkoon käytin, kierrätysmekon. Idea ei suinkaan ole minun, vaan näistä miesten paidoista tehtyjä mekkoja on pinterestit pullollaan.  

Tällä erää näette vain valmisteluvaiheet. Sikäli harvinaista, että maltoin ottaa kuvan eri vaiheista. Kuvan ottaminen hidastaa tahtia hyvin, ettei tule kaasua liikaa ja samalla sitten sitä sutta sekä sakkoja. Jätin suosiolla ompelun toiseen päivään, jottei valmiin vaatteen ahneus iske. Kuva valmiista mekostakin siis siirtyy toiseen päivään.  

M. valitsi paidan, josta halusi luopua neitoselle mekoksi. Tosin samainen henkilö epäili, luuleeko nyt ihmiset, että meillä ei ole varaa ostaa edes hamekangasta. Vastasin, että kierrätys on tosi cool. 

Kaava Mekkotehtaan Orelma, 86cm ilman saumanvaroja. Kaavapaperi ... köhöm, maalarinteipillä teipattu leivinpaperi. 



Hihan koossa piti hieman tinkiä, koska sopivia ehjiä kohtia kangasta ei meinannut kahteen hihaan löytyä. Jännityksellä näkee, kuinka pulassa tulen olemaan leikkaustapani kanssa, koska nappasin osan taitosreunaa mukaan sen kivan halkion vuoksi. 


Mukavin ja toisaalta kinkkisin kohta on väriyhdistelmien pähkäily. 


Kangas valikoitui tällä kertaa melko sukkelaan ja pääsin korkkaamaan nämä ihanuudet; leikkuualustan, pyöröleikkurin sekä viivaimen. Suljin makuuhuoneen oven ja vetäydyin omaan rauhaani leikkelemään kanttinauhoja. En olisi joitakin vuosia sitten voinut kuvitella olevani moisesta näin innoissani. 


Helppoa kuin heinän teko. Aijai. 



Tärkeä, mutta jokseenkin tylsä vaihe. Silitys. Pyrin pitämään suhteeni silitysrautaan hyvänä, koska välien pysyessä lämpiminä, onnistumisen mahdollisuudet triplaantuvat. 



Loppuun vielä kuva pirpanasta yksi niistä tekemistäni mekoista päällä. Sattui sopivasti olemaan yllä, kun kameroin. Mutta sattui kyllä myös niin, että ikiliikkuja mahdollisti kuvan oton ainoastaan appelsiinin pala suussa, syöttötuolissa istuen. Paras mihin pystyttiin: 


8 kommenttia:

  1. Hyvin menee mekkojen teko, välillä voisit tehdä isompiakin, toiveissa saada yksi��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha. ei kannata hetkeen odottaa. Ehkä sitten kun joskus omistan saumurin. Jos siis joskus omistan. :)

      Poista
  2. Siis nämä mekot on niin ihania kaikki!!! Itse vain haaveilen että saisin moisia aikaiseksi. Mutta ehkä jonain päivänä se tapahtuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vaan piankos sinäkin näitä hurauttelet, kone vaan pöydälle ja naperot hetkeksi papan kanssa. :)

      Poista
  3. Joko tämä mekko on valmis? Kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valmis on, paitsi käsinommeltava yksi neppari ja tekijän merkki. Mutta kuvia luvassa. N-Y-T.

      Poista
  4. Kyllä tuolla pikku rinsessalla riittää toinen toisistaan kauniimpia mekkoja :-)
    Onnekas kun on noin taitava äippä <3

    Tätskä

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)