Sade toi, sade toi ompelijan

Sateet toivat meidät välillä osoitteeseen, mitä kodiksi kutsutaan. Sen verran paljon olemme olleet kotoa pois, että täytyi heti alkuun kävellä ympyrää ja kotoutua uudelleen. Kun on viettänyt paljon aikaa luonnon keskellä, kerrostalokaksioon asettuminen vaatii taas hieman vänköilyä ja nitinää. Van onneksi uudet retket koittavat jo ihan juuri kohta. 

Lupasin kertoa kuulumisia meidän tiskaamisen tilanteesta. Kylillä ja mökeillä oleilun vuoksi, homma on erittäin hyvin hallussa. Noin kaksi kertaa olemme käyneet vääntöä, kumman vuoro on tehdä tiskit (molemmilla kerroilla, on ollut minun vuoro). Tiskiaine loppui tänään, olen taas vaikean valinnan edessä. Kokeiluun olisi kiva ottaa kommenteissa vinkattua oliivisaippua, kun vielä keksisin mistä sitä ostetaan. 

Tänään sain vihdoin valmiiksi kaksi mekkoa kahdelle ihanille tytön tylleröille. Tyttöjen äiti, ystäväni, on tuonut kankaan Ghanasta. Jälleen kerran (tylsä kun näissä makkoasioissa tuppaan olemaan) tein Orelma-kaavalla mekot. Seuraavaksi lupaan tehdä jotain muutakin kuin Mekkotehtaan samaa mekkoa afrikkalaiskankain. Huomenna saa sataa vielä lakin ompelun verran, muutoin minun puolesta saa taas paistaa. 

Kesäpaita mekkokaavalla

Kesä ja lämmin on ihan pian täällä (tai ainakin Lontoossa, siellä oli viime viikolla kuulema lämpöasteita jo 25). Tein meidän omalle pienelle neidolle hellepaidan Mekkotehtaan Orelma-kaavalla vain helmaa lyhentämällä. Tällä kertaa hihansuut saivat kuminauhan, mikä lisäsi söpöysasteita jonkin verran. Seuraavaksi lupaan käyttää jo jotakin toista kaavaa, alan olla kohta kaavojen kirjan nimen veroinen. 

Lahjamekko

Arvontamekon lisäksi pistin postiin tällä viikolla toisenkin mekon. Sen vastaanottaja on pian yksivuotias suloinen ystäviemme lapsi. Hänelle meni äitinsä valitsemasta Ugandan-kankaasta tehty Mekkotehtaan Matleena-kaavalla tehty mekko. 

Mekko matkalla voittajalle

Arvonnan voittaja Birgit Bikken pilttuusta saa pian postissa mekon, joka valmistui sunnuntaina. Kuten lupasin, on se tehty Mekkotehtaan Orelma-kaavalla. Itseäni ilahdutti se, että voittaja päätti lahjoittaa mekon HOPE-yhdistykselle. Toivottavasti mekko ilahduttaa vastaanottajaa. 

Alviina-mekko ja arvonta

Ompelin mekkotehtaan Alviina-kaavalla pirpanalle uuden mekon kevääksi. Kangas on Kultarannikon kulkijan tuoma Ghanasta. Koska kaavat ovat isoja, otin saumavarat pois. Enpä ollut kovin viisas ottaessani ne myös kaula-aukosta. Mekkohan tippui olkapäiltä samantien alas. Hätäpäissäni tein kaksi laskosta nappikoristeella etukappaleeseen ja ihan näppärä siitä sitten tulikin. 

Kuvaustilanne ei sen sijaan ollut kovinkaan näppärää (jälleen kerran), koska lapsi haluaa olla aina mielummin ottamassa kuvia kuin olla kuvattavana. Onneksi sain voitettua kymmenen sekuntia puolelleni linssinsuojuksella. 

Meidän neitosella on laatikollinen pullollaan mekkoja. Koska pidän niiden ompelusta paljon, ajattelin että voisin ilahduttaa jotakuta toista pikkuneitoa tekemällä arvontaan mekon. Kaavaksi valikoin aiemmin tekemäni Mekkotehtaan Orelman ja koko 86/92 tai 98/104cm. Kangas on vielä arvoitus. Jos siis kestät kotiompelijan kädenjälkeä, yllätyskankaan ja omaat tuon kokoisen tytön kotona tai lähipiirissä, osallistu arvontaan kertomalla mikä on ihaninta tytössä, jolle mekon haluaisit antaa. Arvonnan suoritan 1.4. ja mekko saapuu voittajalle toukokuun saapuessa. 

Mekko taatan paidasta

Taata, eli isä lugandaksi, antoi minulle luvan leikellä paitaa. Niks-naks, nyt se on valmis mekko (jota en silittänyt yhtä mallikkaasti kuin kanttinauhoja). 

Mekon teon tiimoilta

Mekot pyörivät päässäni, kuin mehiläiset hunajan ympärillä. Itse asiassa epäilen, että tämä enteilee kevätarvontaa ennen kesää. Innostuin tekemään samalla kaavalla, jota edelliseen mekkoon käytin, kierrätysmekon. Idea ei suinkaan ole minun, vaan näistä miesten paidoista tehtyjä mekkoja on pinterestit pullollaan.  

Tällä erää näette vain valmisteluvaiheet. Sikäli harvinaista, että maltoin ottaa kuvan eri vaiheista. Kuvan ottaminen hidastaa tahtia hyvin, ettei tule kaasua liikaa ja samalla sitten sitä sutta sekä sakkoja. Jätin suosiolla ompelun toiseen päivään, jottei valmiin vaatteen ahneus iske. Kuva valmiista mekostakin siis siirtyy toiseen päivään.  

M. valitsi paidan, josta halusi luopua neitoselle mekoksi. Tosin samainen henkilö epäili, luuleeko nyt ihmiset, että meillä ei ole varaa ostaa edes hamekangasta. Vastasin, että kierrätys on tosi cool. 

Kaava Mekkotehtaan Orelma, 86cm ilman saumanvaroja. Kaavapaperi ... köhöm, maalarinteipillä teipattu leivinpaperi. 

Hihan koossa piti hieman tinkiä, koska sopivia ehjiä kohtia kangasta ei meinannut kahteen hihaan löytyä. Jännityksellä näkee, kuinka pulassa tulen olemaan leikkaustapani kanssa, koska nappasin osan taitosreunaa mukaan sen kivan halkion vuoksi. 

Mukavin ja toisaalta kinkkisin kohta on väriyhdistelmien pähkäily. 

Kangas valikoitui tällä kertaa melko sukkelaan ja pääsin korkkaamaan nämä ihanuudet; leikkuualustan, pyöröleikkurin sekä viivaimen. Suljin makuuhuoneen oven ja vetäydyin omaan rauhaani leikkelemään kanttinauhoja. En olisi joitakin vuosia sitten voinut kuvitella olevani moisesta näin innoissani. 

Helppoa kuin heinän teko. Aijai. 

Tärkeä, mutta jokseenkin tylsä vaihe. Silitys. Pyrin pitämään suhteeni silitysrautaan hyvänä, koska välien pysyessä lämpiminä, onnistumisen mahdollisuudet triplaantuvat. 

Loppuun vielä kuva pirpanasta yksi niistä tekemistäni mekoista päällä. Sattui sopivasti olemaan yllä, kun kameroin. Mutta sattui kyllä myös niin, että ikiliikkuja mahdollisti kuvan oton ainoastaan appelsiinin pala suussa, syöttötuolissa istuen. Paras mihin pystyttiin: 

Mekko

Sunnuntain ompelulaneissa tein neidolle mekon. Kangas on Maame Esiltä Ghanasta, kaava Mekkotehdaskirjasta. Uusi into ja suuri tykkäyksen kohde: leikkuualusta ja leikkuri, jota sain lainata laneilla (sellainen on matkalla luokseni ikiomaksi, jee). Kunnon välineillä ja huolellisella työllä näyttäisi saavan melkoisen paljon parempaa jälkeä kuin hutiloiden kökkösaksilla, kumma kumma. Käytin oikein silitysrautaakin tekemisen aikana, saa onnitella kärsivällisyyden lisääntymisestä. 

Jälleen kerran turha odottaa hienoja mallikuvia mekko lapsen päällä, mutta luokaa mielikuva näistä kuvista miten se hulmuaa pikkuneidin yllä. 

Mekkoset

Raparperi oli vielä alkumetreillä matkalla luoksemme, kun meillä jo oli aavistus tytöstä. Ultrassa kätilö vahvisti tuumoksiamme sen verran, että uskalsin ostaa tämän kirjan:

Kirjan pienin kaava on 86cm, mikä oli pieni pettymys. Mutta onhan meillä monia mekkovuosia edessäpäin. Ottobre lehdestä 1/2012 löysin essumekon kaavan, jolla syntyi alla oleva (kierrätyskangas ja kantit Ugandan kankaalla).

Mekkotehdas-kirjasta tein Matleena-nimisen mekon Ugandasta tuoduilla kankailla. Hieman tosin epäonnistuneen pienennys-yrityksen mukaan.

Kädet syyhyää jo sen verran kovasti ompelemaan kesäksi mekkoja, että taidan kaivaa Berninan esille.

.. niin ja juu, tästä luovuuspuuskasta ja siitä, että kirjoitan tänne, voitte päätellä sen mikä on totta: meillä menee pikkupalleron kanssa jo paljon paremmin. Itkut ovat vähentyneet huomattavasti ja yölläkin saadaan unia jo kahden tunnin pätkissä. Kolmen tuollaisen onnistuneen yön jälkeen uskallan sen jo ääneen sanoa, enkä pelkää että yötaika särkyy. Voi miten ihana äitienpäivälahja, uni ja hymyt.