Ekohippiluomuäiti

Sain vastikään kuulla olevani luomuäiti. Otin tittelin kunnialla vastaan. Mielikuvat luomuäidistä tuovat minulle pehmoisia ajatuksia, lempeitä ja järventuoksuisia. Ihan niin puhtoinen ei tämän luomuäidin omatunto kuitenkaan ole. Teen paljon valintoja myös itsekkäistä syistä tai ihan vain pakottavista syistä tai sitten vailla mitään pätevää syytä. 

Olen aikojen saatossa saanut kuulla olla myös ekohippi. Hippimäisyyttä on ehkä olla ajoittain kovinkin maailmaa syleilevä ja suoltaa rauhaa sekä rakkautta maailmaan (tässäkin epäonnistun tasaisin väliajoin), muutoin en allekirjoita hip-hip-hurraata. Todettakoon tähän julkilausumaan nyt kuitenkin vielä, väärinkäsityksiä välttääkseni, että ekohippi-lempinimen sain hyvältä ystävältä hyvällä huumorilla, kun kerta toisen jälkeen pauhasin rakkaudesta ja maailmanparannuksesta.
 

Luomu eli luonnonmukainen. Luonto on niin hieno asia, että pakkohan siitä on välittää ja yrittää suojella. Samalla uskon, että mahdollisimman luonnonmukainen tapa olla lapsen kanssa (mitä se sitten onkaan), on varmasti hyvä. Jotenkin liitän luonnonmukaiseen sanan maalaisjärki. Maalla - järkeä? Tiedostan myös, että ajatustenkulkuni ei ole aina loogista, eikä varsinkaan kovinkaan järkevää. 

Tein pienen kelauksen arjessamme ja koitin poimia niitä tekoja, jotka todennäköisesti liittyvät jotenkin siihen, miksi sain hienon arvonimen 'luomuäiti'. Listaus ei perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen vaan omaan yhdennaisen otokseen.

• roskat matkaavat yhteensä kuuteen eri astiaan
• kierrätämme kaikki käyttökuntoiset vaatteet (viimeksi M. vei pieneksi jääneet vauvanvaatteet mukanaan Ugandaan orpokotiin)
• tenava nauttii itsetehtyä ruokaa 
• kuulumme ruokaosuuskuntaan ja haemme joka torstai puhdasta satoa ruokalautasellemme
• kannamme lastamme usein kantorepussa
• imetän, ja vieläpä lapsentahtisesti
• lääkkeitä käytetään harkitusti
• suurin osa kosmetiikasta ja pesuaineista on ekologisia
• me kestovaippaillemme kotona ollessamme
• suurin osa lastenvaatteista on kirpputorilta/ kierrätettyjä, uusia hankkiessamme suosimme kotimaisia tai eettisiä eurooppalaisia, teen myös itse lapselle vaatteita
• eineksille nou nou
• M. on erityisen hyvä sammuttelemaan valoja
• omissa käsitöissäni käytän paljon kierrätysmateriaaleja
• käymme mielummin luontoretkellä, kuin kulutamme aikaa kauppakeskuksissa   
• emme ota turhia muovipusseja kaupassa, vaan käytämme kestokasseja
• turhan tavaran ostaminen ei ole onnemme lähde
• bonuspisteen saa varmaan kun käy äiti-lapsi-joogassa 

Kuten sanottua, emme täytä ollenkaan niin montaa laatukriteeriä, ettäkö voisimme olla vuoden luomuperhe, sillä meillä mm. 

• on auto jolla myös ajetaan
• on lennetty ulkomaanmatkoja
• ostetaan lihaa/ broileria ja vielä pahempaa: paketissa
• perheen aikuisten vaatteet eivät ole läheskään yhtä eettisiä kuin lapsen
• kodissamme on turhaa krääsää, jota myös ajoittain tulee ostettua
• ruokaa pilaantuu aika ajoin ja joudumme heittämään sitä pois
• synnytys oli kaikkea muuta kuin luomu (tuhansin lääkkein varusteltu sektio)
• olen ihan pihalla mistään vihersmoothiesta tai superfoodeista

Tittelit sikseen, voitte kutsua ihan äidiksi vaan. En oikeasti pidä siitä, että äitejä laitetaan eri lokeroihin. Tämä minun nimitykseni lähti YLE:n vauvaviikon tiimoilta, jossa oli lyhyet sketsi-hahmot erilaisista äitihahmoista. Rehellisesti sanottuna nuo sketsit eivät kolahtaneet minuun lainkaan, mutta sai kuitenkin aikaan sen, että aloin kirjoittamaan aiheesta.

Omassa ystäväpiirissä kutakuinkin kaikki jakavat kanssasi ekohenkisiä aatoksia, minkä vuoksi kaikki yllämainitut tuntuivat jotensakin itsestään selvyyksiltä ja erittäin typerältä edes listata. Moneen toveriperheeseen verrattuna kulutuksemme ja tapamme olla on kaikkea muuta kuin luomu. Kun sitten tein kierroksen erilaisissa blogeissa tai kurkkasin salaa naapurin ostoskärryyn marketin jonossa, tajusin ettei mitään itsestään selvyyttä ole olemassakaan.

Olen ollut tilanteissa, missä minulle on perusteltu esimerkiksi kahvin ostoa (ei Reilun kaupan) tai halpavaatekaupassa käyntiä. Moisiin selityksiin olen aina todennut, että minulle ei tarvitse perustella tekojaan, en minä ole kenenkään omatunto, enkä sen kummempi kuin kukaan muukaan. Jokaisella on vapaus tehdä omassa elämässään itselle parhaiten sopivimmat valinnat ja jutut, sellaiset että on hyvä mieli ja olo eikä tekemisestä tule väkinäistä tai turhan hankalaa. Ihan vähän kun miettii, silloin tällöin, sekin on hyvä. Kaikki pienikin, vaikka vain ajatus, on parempi kuin ei mitään. 

Ja aina kun mahdollista: Mennään metsään! 

Ostamisen vaikeus

Lokakuuta päivä jäljellä. Miten voikin olla että aika, hitaudestaan huolimatta, kuluu jatkuvasti nopeasti. Raskautta on enemmän takana kuin edessä. Samoin toivoen M.:n odotusta (siitä ei tosin ole samaa taetta kuin vauvasta). Pesän- ja lämmönrakentamisvietti on saanut minut mm. siivomaan sekä miehen että vauvan tavaroille tilaa puoli kahteen aamulla joululaulut soiden ja välillä glögiä hörppien.

 

Tavarat oi sentään. En pysty ymmärtämään miten pieni olento, joka on kooltaan noin puoli metriä ja painaa keskimäärin 3,5 kiloa voi saada jo nyt aikaan sen, että hänen tavaroitaan on jokapuolella. Juurikaan mitään ei ole ostamalla ostettu vaan saatu. Tai jos onkin ostettu, niin käytettynä, kuten naapurilta vaunut. Meillä on suuri onni, että ystävillä on pieniä temmeltäjiä juuri siinä iässä, että kierrätys toimii mainiosti. Sekä maailma että minä kiitän.

 

Jo useita viikkoja sitten kohtasin ongelman. Tarvitsin uudet housut. En  siksi, että housuni olisivat syysmuodin mukaiset (mikäli joku tietää, millaiset ne ovat, voi kertoa minullekin). Enkä siksikään, että teki vain mieli ostaa housut. Minulla yksinkertaisesti ei ollut lähestyvää syksyä kohden  housuja, joiden sisälle Raparperin täyttämä mahani mahtuisi. Päätin siis hankkia sellaiset.

 

Siitä päätöksestä se dilemmojen vyöry sitten alkoikin. Rahaa tuohon ostokseen en halunnut pistää kovinkaan paljoa, tai toisin sanoen, en voinut laittaa. Ensimmäinen rajoittava tekijä. Mikäs siinä sitten, kävele halpavaateketjun liikkeen ovesta sisään ja löydät melko monet huokeahkot byysat. Varat riittää ehkä jopa kaksiin eriväriin. Simple!

 

Mutta askeleitani hidasti eettisyyden monet kasvot, jotka hiipivät omatuntoa kolkuttamaan saman tien, kun edes harkitsen meneväni liikkeeseen, joiden vaatteiden alkuperästä on vain ikäviä aavistuksia. Jos vaatteen hinta pyörii muutamassa kympissä, ei tarvitse olla kovin hyvä päättelijä, kun ymmärtää ettei vaatteen tekijä ole saanut elämiseen riittävää palkkaa. Joku siis on tehnyt tuon minun tarvitseman vaatekappaleen pilkkahintaan. Enkä todellakaan haluaisi mennä ajatuksissa niin pitkälle, kuinka vanha tuo vaatteen tekijä on, kuinka monta tuntia hän tekee töitä päivässä, saati onko tuo ompelija tyytyväinen työhönsä. Maailman taakka harteillani koitin unohtaa koko housuteeman, mennään mekoilla.

Töissä epätoivon hetkellä huomasin tarttuvani saksiin ja leikkaavan trikoiden vyötärönauhaan reilun halkasun, niksnaks, tilaa, huh. Samalla tajusin, että ne housut pitää nyt todellakin ostaa. Kävelin nöyränä siihen kahden kirjaimen kauppaan ja koin olevani maailman surkein kuluttaja sekä vääryyden tekijä. Vanha työkaveri törmäsi minuun tuolla kyseisellä ostosreissulla ja huomasin selittäväni hänelle "en yleensä käy täällä ollenkaan, mutta nyt ... plaab, plaab.." (samalla peitellen, että kyseessä oli raskausmahahousut, jottei siinä vaiheessa vielä salaisuutena ollut asia olisi paljastunut niinkin tylsässä paikassa). Kenelle minä selitin ja mitä?

Seuraavana päivänä sain viestin ystävältä; "Hei mulla löyty yhdet äitiysfarkut kaapista, haluutko?". Viikko tuosta, menen käymään toisella ystävälläni kylässä. Hän tarjoaa auliisti kolmet pallomahaisten housut. Netissä löysin käytettyjä housuja pilvin pimein. Voi kunpa olisin ollut kärsivällinen! (Tai käyttänyt edes hieman aikaa kirpputorilöytöjä tekien.) Työkaverilta sain tuulihousut, jotka menee päälle sujahtaen tostnoin vain .. ja saa minut tuntemaan itseni aina vain hotimmaksi lähiömamaksi, hohhoi, tervetuloa kotiin vaan rakkaani.

Nyt minulla on housuja. Yhdet epäeettiset ja loput paremman omatunnon ostoksia.
Kelpaa Raparperin kölliä väljissä vesissä.


 

 

Tyttöjen keittohetki

Perjantaina kävin metsässä. Harmittelin ainoastaan sitä, etten ottanut kameraa mukaan (puhelin sijaisti). Niin ja sitä, että sieniä oli niin paljon että meinasi tulla kylmä, kun kökki samassa kohdassa tosi kauan, hah. Metsä on mahtava.

 

 

 

Lauantaina tein suppareista keiton, pistin kynttilät palamaan ja kutsuin ystäviä kylään. Illan bonuksena oli kulttuuriannoksen haukkaus teatterissa.

 

 

Jälkiruuaksi tein Sanna-tädin sitruunakiisseliä, joka kuuluu ehdottomati syödä lämpimänä vaniljajäätelön kanssa. Ja reilun kaupan kahvit, kuinkas muuten. Jälkiruokapöytänä toimi Lyyti-jakkarat. Keltainen Lyyti sai rinnalleen mintunvihreän kaverin (häälahja). Nyt on molemmilla omat jakkarat mihin pistää oma teemuki tai jalat, tai ehkä kutimet, puhelin, kaukosäädin, tietokone. Niin tai voi nousta seisomaan sen päälle ja pitää puheen. Lyytin päällä voi myös yrittää olla pidempi kuin on.

Kun katselee ikkunasta ulos, tajuaa viimeistään että syksy on erittäin vahvasti täällä. Toivoen kaikki muutkin (halukkaat) olette päässeet metsäretkille ja nähneet ihanan värisiä lehtiä.

Love is all you need

Olen juuri saanut kokea elämäni tähän mennessä onnellisimman päivän. Päivä oli täynnä onnea, iloa ja rakkautta. En löydä sanoja kuvaamaan kaikkea sitä, mitä haluaisin jakaa koko maailmalle. Olen äärimmäisen onnekas ja kiitollinen. Minut on siunattu niin hienoilla ihmisillä elämässäni, etten meinaa sitä aina oikein ymmärtää. Vieraita meillä oli yhteensä yhdeksästä eri maasta. Nyt kun iso määrä rakkaita ja tärkeitä oli yhtä aikaa paikalla, sydän pakahtui. Erityisesti se pakahtui juurikin sen yhden rakkaan vuoksi.

 

Kaikkien euforiatunteiden keskellä yritän saada kerrottua myös jotakin konkreettista juhlasta. Kuvia meillä ei toistaiseksi ole juurikaan muuta kuin mielessä. Ne saamme muutaman viikon päästä.

 

Kirkko oli tunteikas ja täynnä onnen kyyneleitä. Ystävät ja suku osallistuivat monin tavoin itse toimitukseen. Morsian pidätteli omia kyyneleitään oikein toden teolla, kun ystävä lauloi toisen ystävän säestäessä pianolla: True colours.

 

Juhlapaikalle saavuimme vanhan paloauton lavalla körötellen. Melko tyylikäs menopeli. Juhlat vietettiin kauniin kartanon tunnelmissa, ihanan puutarhan ympäröimänä. Pöytiä koristi mm. sadonkorjuun kunniaksi viljaa sekä kierrätyshengessä tehtyjä koristuksia. Kierrätysteemainen hääpukuni sai paljon kehuja, ja täytyy myöntää; sitä oli ihana myös pitää. Hiuksiini sain toivomiani aitoja kukkia. Sulho oli komea. Musiikki sai kaikkien jalat liikkeelle. Ruoka oli maukasta. Ohjelmaa oli sopivasti. Lapset iloitsivat Brunbergin suukoista. Aikuiset nautti Reilun kaupan rypäleitä (puristettuja). Lahjat oli mahtavia kaikki, osasta ollaan jo nautittu tänään. Ja minä, rouva K., nautin joka hetkestä.

 

Ravintolapäivä ja Lyyti

Eilen oli Ravintolapäivä. Se on kyllä erinomainen keksintö. Pistettiin pikku kahvila pystyyn, jossa tunnelma pysyi reiluna koko päivän. Monien hyvien sattumien kautta päädyin järjestötoimintaan mukaan muutama vuosi sitten. Kivaa on ollut. Parasta lienee se, että samalla kun teemme pieniä ja keskikokoisia tekoja oikeudenmukaisemman maailmankaupan suhteen, on saanut tutustua ja toimia loistavien ihmisten kanssa. Juurikin noiden iloisten vapaaehtoisten kanssa saatiin eilen myös asiakkaiden suita hymyyn syntisen hyvällä suklaapiirakalla ja Reilun kaupan kahvilla.

Kahvilamme sijaitsi putiikilla, jossa on mm. ihanien lastenvaatteiden lisäksi Suomessa käsintehtyjä Lyyti-jakkaroita. Ystäväni vuoksi olen käynyt putiikilla usein ja haaveillut tuota jakkaraa kotiimme jo kiitettävän pitkään. Koska jouduin (sain) olla noiden eriväristen jakkaroiden piirittämänä koko päivän, en enää voinut mitenkään olla ostamatta yhtä aurinkoista Lyytiä valaisemaan kotiamme. Voi vitsi mä pidän siitä paljon!

 

 

 

Positiivisuutisinfo

Tänään sain hyviä uutisia! Aamulla soi puhelin. Mies nauroi ja sanoi, että haluan varmaan jutella virkailijan kanssa. "Madam, we are so sorry for everything. We try to do our best to get new passport for this gentleman here. Try to be calm." Vastasin, että eurooppalaiseen aikatauluun ja asioiden hoitoon tottuneena tyynenä pysyminen ei ole helppoa, mutta lupasin silti pysyä rauhallisena. Kiitin myös auttamisesta. Meni tunteja ja sain toisen soiton: "Honey I have the new passport!". Lähetystössä oltiin myös ymmärtäväisiä ja lupasivat korvaavan viisumin maksuitta. Mies matkaa Nairobiin hakemaan viisumia heti alkuviikosta. Minä puolestaan en tahdo pysyä liitoksissa, tällä kertaa ilosta. Näköjään ihmeitäkin tapahtuu.

"I believe in being strong when everything seems to be going wrong. I believe that happy girls are the prettiest girls. I believe that tomorrow is another day and I believe in miracles." Audrey Hepburn

Huomenna on Ravintolapäivä. Tänään meillä leivottiin mahtavalla vapaaehtoisporukalla Reilu-, lähi- ja luomuhengessä suklaapiirakkaa. Huomenna laitamme kahvilan pystyyn. Tulossa mahtava päivä.

Oikein mainiota ja hyvän mielen viikonloppua kaikille!

Mahdollisuuksien tori ja Suurperformanssi

Oi että mikä päivä. Loistava.
Ensin suunta kulki kohti Mahdollisuuksien toria. Tuntui kotoisalta olla keskellä monikulttuurisuutta ja muutoinkin hyvien asioiden puolesta tekevien ihmisten parissa. Miten maailma pyörisikään ilman vapaaehtoistoimintaa. Torilla oli iloinen ja avoin tunnelma. Kukaan ei tyrkyttänyt markkinameiningillä mitään, kaikkiin kojuihin oli tervetullut olo ja hymyjä sai ilmaiseksi monia. Jututin useita kojujen pitäjiä, sain hyviä vinkkejä miehen Suomeen tuloa varten ja tietysti Eetti edusti loistavasti. Parasta lienee se, että huomasin jälleen miten tärkeä on ympäröidä itsensä hyvillä asioilla ja ihmisillä, jotka tukee omaa maailmankuvaani. Siitä saa kummasti voimaa. http://www.mahdollisuuksientori.fi/

Suurperformanssi puolestaan oli voimallinen elämys. Kun monta tuhatta ihmistä eläytyy vuoden 1918 vankileiri-tunnelmiin erilaisin liikkein ja elein, ei voi kuin hämmentyä. Vaikuttavinta oli tuhatpäisen joukon jaettu hiljaisuus ja lopulta toisiinsa kontakin otto. http://www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/taidemuseo/fellmanninpuisto/

Alla tunnelmia torilta:  

 

 

 

 

Suurperformanssi

 

 

Lopussa halattiin. Halaa sinäkin!!