Halauspäivä

Silmäni eivät olleet vielä edes räpsähtänet auki, mutta kello jo ilmoittanut, että pitää herätä. Ensimmäinen ajatus: "Tänään M. on täällä"!. Kolmen kuukauden aikana epätoivo on välillä meinannut hiipiä mieleen ja itku käynyt kylässä usein. Ikävä on ikävä tunne.

 

Samalla kun olen taistellut sokerimittausten kanssa, jotka eivät meinaa asettua, olen kuunannut kodin ja jutellut M:n toiveesta Raparperille "dad is coming home". Sokereista väli-rapsana sen verran, että ylityksiä lukemissa on tullut aamupuuroista, juuripa juu sen verran, että toiset kuusi päivää mittauksia putkeen. Jos silläkään ajalla ei asetu, tai tulee 2-3 ylitystä arvoissa, ottavat vuorokaudeksi sairaalaan mittauksiin (argh).

 

Eilen soi puhelin Entebben kentältä: ensimmäisellä kerralla unohtuneen pin-koodin vuoksi, minkä seurauksena puoliraivokas raskaana oleva nainen huusi DNA:n asiakaspalvelijalle: "oletko nyt ihan tosissasi, että joudun maksamaan KYMMENEN euroa siitä, että sanot minulle PUK-koodin minkä näet edessäsi ruudulla, mutta jos menen internettiin se ei maksa mitään!". Lopulta sain koodin, ilmaiseksi. Seuraava puhelu: "There is a problem with the ticket". Aikani taistelin virkailijan kanssa selittäen, että luottokortilla sitä Euroopassa asioita ostellaan ja lippu on täysin kelvollinen. Viimeisimmän tiedon mukaan M. on matkalla kotiin.

 

Tänään halaan, paljon. Halaa sinäkin! Ketä vain. Se tekee hyvää.

Tuoli ja teipit

Unelmien tuoli, se annettiin meille aiheeksi käsityöopinnoissani. Ihan unelmiin asti en päässyt muuta kuin ajatuksissa ja kirjallisissa töissä. Sen sijaan tein jotakin paljon lähempänä arkeamme, keittiön tuolin uuden päällisen. En näköjään ole oppinut valkoisesta sohvastamme, että vaalea ei ole paras väri elämää täynnä olevassa kodissa, vaan päädyin jälleen samoihin sävyihin tuolin päällisessä. Lähinnä kyllä ehkä siksi, että violetti seinä riittänee väriläiskäksi ruuan äärellä (plus se violetti verho, jonka meinaan vielä joskus saada). Sitä paitsi tahrat kuuluu elämään.

 

Vaihdoin täytteet ja kaivoin kaikki vaaleasävyiset kankaanjämät esille. Tekemisessä käytin vanhaa tuttua sekatilkkutekniikkaa. Jonkin verran konekirjoin kultalangalla, jotta arkemme saa hieman glamuuria.

 

 

 

Teippitarhan postipaketti toi jouluiseen odotteluun iloa. Pian päästään yhdessä M:n kanssa teippailemaan kortteja ja kuoria. Voi miesparka, ei taida aavista millainen joulupaja kodistamme on muodostumassa, yritän pysyä kohtuudessa.

 

Raskausdiabetes

Tänään odottelin terveyskeskuksen hoitatarvikejonossa numerolla 00 saadakseni tarvittavia välineitä sokeriarvomittauksiin. Neuvolasta sain eilen starttipaketin ja monta rauhoittavaa sanaa sekä vastauksia kysymyksiini.

 

Aloitin tänään kotimittaukset, mikä tarkoittaa sitä että seuraavat kuusi päivää napataan pikkupiikillä verta sormenpäästä ja pistetään liuskaan tippa verta, joka pikkulaitteessa mittaa arvot. Mittaus tehdään ennen ruokailua ja 1,5h ruokailun jälkeen. Ne sitten merkataan vihkoseen, josta viikon päästä katsotaan miten jatko. Jos viikko menee hyvin, on mittaukset kaksi kerta viikossa koko loppuajan. Jos sokerit nousee, ottavat sairaalaan vuorokaudeksi ja seuraavat sokereita ja sitten mietitään mahdollisia lääkityksiä.

 

Suurella todennäköisyydellä arvoni pysyvät kohdillaan sanoivat. Joskus vain on niin, että ilman ennakkoriskejä raskaus saa aikaan sokerien heittelyn ja alttius näkyy rasituksessa. Kuitenkin kotioloissa sokerit voi saada vallan mainiosti pysymään aisoissa. Terveelliset elämäntavat ovat avainasemassa, erityisesti tietty ruokavalio ja liikunta. Tosin eivät kehottaneet muuttamaan tavoissani mitään kerrottuani kuinka toimin. Eli voin jatkaa kutakuinkin normaalia menoa ja meininkiä. Toki ylimääräisen sokerin nauttiminen kannattaa miettiä kaksi kertaa ja seurata mittauksia, miten keho reagoi mihinkin syömiseen.

 

Riskeinä raskausdiabeteksessä on, että lapsi kasvaa kovasti isoksi, mikä hankaloittaa synnytystä. Myös vauvan sokerit voi olla sekaisin, jos äidinkin on. Seuraavan kymmenen vuoden aikana lapsella on kohonnut riski metaboliseen oireyhtymään ja äidillä loppuiäksi kasvanut riski 2tyypin diabetekseen. Kaikkiin edellä mainittuihin ruokavalio ja liikunta tepsii. Riskien suuruudesta minulle ei osattu kertoa.

 

Melkoisen jänskää puuhaa.

 

P.S. Pakko antaa erikoismaininta ihanalle neuvolakorttisuojukselle, jonka sain ystävältäni. Sieltä on kiva napata vähän tylsempiäkin vihkosia.

 

 

Sweet thing

Kyllä vain, minulla on raskausajan diabetes. Ja kyllä, minä selviän siitä ja vauva kanssa.

 

Torstaina menen neuvolaan ja kertovat miten sitä sokeria nyt sitten aletaan mittailemaan. Ensin intensiivinen kuusipäiväinen neljä kertaa päivässä ja sitten arvioidaan taas uudelleen tilanne, jotta lääkitäänkö vai mennäänkö näillä eväillä, mitataanko lisää ja enemmän vai vähemmän vai mitä-mitä.

 

Hetken ärsyynnyin maailmalle miksi tässä nyt tämmöiseen joutui. Miksi minä? En ole ollut minkään riskitekijän alla. Olenko tehnyt jotain väärin? Olenko mä piloilla äitinä jo nyt? 

 

Kunnes sitten, muistin taas rauhoittua ja tajuta, että mistään elämää vakavammasta ei ole kyse. Meidän vauva voi hyvin. Sydän sykkii ja potkut on mojovia. Kasvu on normaalia. Ei syytä huoleen. Niinkin voisi olla, että olisi todella syitä huoleen. Muistan olla kiitollinen. Kiitollinen siitä, että saan kokea tämän kaiken ja meistä pidetään huolta. Mahani on erinomaisen mainio pallero.

 

 

No more sugar for me, I'm sweet enough.

 

 

P.S. Minun jouluun on seitsemän yötä.

 

Yhdentoista kohdan haaste

Haasteen säännöt

• Kiitä haastajaa
• Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
• Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
• Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
• Heidän pitää valita 11 bloggaajaa.
• Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
• Ei takaisin haastamista.

 

Kiitos Maame Esi!!!

Nyt olen suorittanut ensimmäisen tehtävän eli haasteen antajan kiittämisen. Siirryn tehtävään kaksi.  

 

 

11 faktaa minusta

 

1. Tämä haaste toi mieleeni nuoruuden slämärit, niitä oli aina kiva täyttää. Erityisesti se "Kenestä tykkäät?" -sivu oli yhtä kovaa matskuu, ku nykyajan facebookit sun muut sometukset.

 

2. Opin tällä viikolla sanan 'sometus' katsoessani nuorten kanssa töissä Idolssia. Tunsin olevani vähän epäaallon harjalla, koska en tiennyt mitään Idols-laulajista enkä sometuksen syvintä olemusta.

 

3. Uskon hyvään.

 

4. Pelkään toisinaan pahinta.

 

5. Tunteeni ovat usein molempiin suuntiin kallellaan enemmän kuin keskiverto. Välillä toivoisin tuntevani asteen verran vähemmän. Enimmäkseen minusta on kuitenkin kiva olla tunteikas.

 

6. Innostun helposti monenmoisesta. Tällä hetkellä innostun päivittäin Raparperista, M.:sta, Joulusta ja joulukuusta. Kaikkiin edellä mainittuihin liittyen olen värkkäillyt ja suunnitellut pieniä ja suuria juttuja.

 

7. Huolestun helposti asioista, joita ei ole vielä lähimainkaan tapahtunut saati, että ne välttämättä ikinä missään muotoa tapahtuu. Tällä hetkellä TOP3 huolenaiheeni ovat rasismi, raha ja jämähtäminen.

 

8. Ajankäyttöni ei ole järkevää silloin, kun pitäisi mennä nukkumaan ettei aamulla väsytä. Esimerkiksi nyt. Näin käy usein. Innostun iltaisin.

 

9. Haluaisin keittiöömme verhon, joka maksaa liikaa. Se kyseinen verho on käynyt nyt päivittäin mielessäni kuukauden ajan. Pohdin olenko jumiutunut ajatukseen vai onko se oikeasti tosi hieno.

 

10. Joka päivä opettelen olemaan vähän parempi ihminen. Erityisesti toivoisin olevani parempi vaimo, tytär ja ystävä. Sellainen, joka olisi lempeämpi ja vähemmän kiivastuva tai kaoottinen. Avainsana lienee kärsivällisyys. 

 

11. Olen saanut jo nyt kokea elämässäni huikeita asioita, minkä vuoksi en voi olla tykkäämättä elämästä aika tosi paljon.

 

 

11 kysymystä

 

1. Linkitä kappale, joka kuvastaa sinua ja elämääsi juuri nyt. Perustelut.

 

Ellie Goulding - Your Song

Elämäni ihmisille. Niille, joilta saan elämän tärkeintä voimaa. Sellaisiltakin, jotka eivät edes tajua tekevänsä niin. "How wonderful life is while you're in the world!"
Tämä kappale soi myös meidän häävideomme kohdassa, joka saa minut joka kerta kyyneliin.

2. Elokuva, joka kosketti kovaa? Perustelut.

 

Amelie. Se on vain yksinkertaisesti kaunis.

 

3. Tunnistatko itsessäsi jotakin ennakkoluuloja? Mitä?

 

Kyllä, valitettavasti. Esimerkiksi tiettyihin puolueryhmiin liittyen liitän voimakkaasti streotypioita. Minulla oli myös huimasti ennakkoluuloja suhteemme alussa M.:n kanssa. Voikohan niiltä kukaan täysin välttyä? Lokerointi kuuluu ihmismielen oikkuihin. Tärkeintä lienee, että tunnistaa luulonsa ja on valmis muuttamaan aatoksiaan.

 

4. Rohkein tekosi? 

 

Uskallus kohdata omat heikkoudet, uskallus kasvaa ja kehittyä. Sanoa asioita ääneen, silloinkin kun pelottaa. Isot päätökset, joita on useampi matkan varrella. Rohkeinta lienee elää oman tunteen mukaan.

 

5. Lempipaikkasi? (SR:ltä kierrätetty kysymys.)

 

Toisen ihmisen vieressä, itselle rakkaan.

 

6. Onko bloggaaminen aina itsensä korostamista?

 

Olisin ehkä turhan ennakkoluuloinen, jos sanoisin että on, enhän tunne kuin murtomiljardisosan blogimaailmasta. Otokseni on melko pieni. Itsensä esille tuomista tai ainakin itsensä ilmaisemista ehkäkin kyllä. Jakamista.

 

7. Mistä valitit viimeksi? Miksi?

 

Vakuutuksista. Suomi on hyvinvointivaltio, jossa on maailmanluokan hyvyydet terveys- ja sosiaalipalveluissa. Silti yhä enemmän halutaan vakuutuksia (tällä kertaa puhun vauvavakuutuksesta). Vanhemmat haluavat luonnollisesti lapselleen parasta. Vakuutusyhtiöt kertovat miten kamalaa se sitten on, kun et pääse terveyskeskukseen ja onhan se. Mutta eikö sinne muka sitten pääse? Olenko huono äiti, jos en ota vakuutusta? Eikö lapseni saakaan hyvää terveydenhuoltoa muuten? Olen tilanteesta hämmentynyt, tuohtunut ja huolissani. Mihin meidän terveyspalvelut on menossa?

 

8. Mistä olet ylpeä suomalaisessa kulttuurissa?

 

Vaikka me valitamme, kyllä me myös välitämme.

 

9. Mitä olet tehnyt tehdäksesi maailmasta vähän paremman paikan?

 

Yrittänyt rakastaa niin paljon kuin osaan. Kaikkia. Myös itseäni. Ja tätä isoa palloa.

 

10. (Valo)kuva (itsestäsi), josta pidät erityisen paljon? Näytä/kuvaile se ja kerro mikä siinä viehättää/voimauttaa.

 

Rakkaus, ei muuta tarvita.

 

11. Kuka sinä oikeasti olet?

 

Olen oikeasti ihan ku sinä.


Viimeinen tehtävä oli haastaa kysymyksillä.

Haasteen annan juurikin sinulle! Jos sinä et bloggaa, niin lupaan tehdä slämärin minne voit vastata seuraaviin kysymyksiin:

1. Miksi?
2. Mikä hymyilyttää sinua?
3. Mikä meni pieleen?
4. Koska viimeksi halasit?
5. Mikä on kaunista?
6. Kuka ilahtuisi kuulleessaan sinusta?
7. Mikä on ällöö?
8. Mihin olet viimeksi uppoutunut täysin?
9. Mihin haluaisit ratkaisun?
10. Oletko onnellinen? 
11. Koska sydämesi viimeksi lauloi?
 

14

Mahtavia uutisia minun maailmassani.

14 päivää. Sitten saan halata sitä, jota eniten juuri nyt haluan halata. Me saamme yhteisen Joulun. Me saamme yhteisen joulukuun (ja kalenterin). Me saamme vihdoin olla taas yhdessä ja ihmetellä suuria juttuja. Hengittelen hymyillen ja yritän uskoa todeksi.

Ihan vain vähän kurkkailin joululaatikkoon ja nämä kaksi halusi tulla kanssani odottelemaan.

Räkäpään sokerijuttu

Olen ollut koko alkuviikon flunssassa. Käyttänyt villasukkia ja levännyt kotona. Tänään raahauduin silti raskauteen liittyvään sokerirasituskokeeseen. Ei olisi pitänyt.

 

Itse rasitusprosessi alkoi 12h paastolla ja päättyy sairaalan labrassa kolmeen verikokeeseen tunnin välein ja ei-niin-maukkaan sokerilitkun juomiseen. Välissä olo oli sen verta heikko, että päätin levätä käytävällä olevalla pedillä. Nukahdin välittömästi ja heräsin omaan uniääneen, mikä on jotenkin aina yhtä nöyryyttävää.

Kiittelin maailmaa, kun vihdoin pääsin kotiin tuolta sairaalareissulta. Soitin kaukopuhelun. Ensi viikolla ehkä viimein jotain hyvänlaisia uutisia sen suhteen, että M. pääsisi tänne. Mutta, mutta uutta jo jonossa. Voi olla, että myöhemmin kun Raparperi jo maailmassa on edessä uusi Ugandan pitkä komennus (ei se oikeasti ole komennus, mutta välttämättömyys) ... Huoh ja voi taivas.  Ehkä keksimme keinon siihen mennessä. M. neuvoi olla ajattelematta asiaa tänään. En ajattele, ajattelen jotain ihan muuta.

 

Tuon puhelun jälkeen soi puhelin. Neuvolasta soitettiin ja todettiin kovin hätäisen oloisesti, että sinne pitäisi mennä pian ja heti aloittaa mittaukset, arvot koholla. Yritin saada itselleni tolkkua ja ymmärrystä kysyen tarkoittaako mittaukset piikkiä ja verta, joiden ylin ystävä en ole koskaan ollut. Neuvolantäti vastasi, että näin on, ensiksi kuusi päivää putkeen mittauksia kotona. "Kotona??" toistin hänelle ja kertasin vielä, että joudun siis tekemään tämän yksin kotona. Jatkokysymykseksi esitin selviääkö sen kuuden päivän jälkeen onko minulla raskausdiabetes. "Kyllä sulla on se nyt."

 

Seikkailin epätietoisena netissä, soitin tärkeimmille puhelut ja koitin saada selkoa mistä on kyse. Olen ymmälläni. Koko homma tuntuu ihan hullulta. Mikä ihmeen raskausdiabetes?

 

Hetken päästä soitetaan uudelleen neuvolasta. Olivat siellä pohtineet yhdessä, että flunssa saattaa nostaa arvoja. Antoivat minulle kaksi vaihtoehtoa. Joko menen heti huomenna neuvolaan ja saan kotihoito-ohjeet sekä välineet tai teen flunssasta toivuttua uuden rasituskokeen viikon-kahden päästä. Päädyimme M.:n kanssa kakkosvaihtoehtoon.

 

Sain hetki sitten kuvia Ugandasta niistä rikotuista omaisuuksista ja ikkunoista, mitä M. joutuu kaiken kukkuraksi nyt selvittelemään. Jotenkin tuntuu, ettei tässä osaa enää muuta kuin nauraa. Kuinka paljon myrskyjä ja tuulenpuuskia tässä keinutellaan ennen kuin voidaan taas hetki kellua seesteisillä vesillä.

 

Mökkiranta syystuulessa.

Niili, Uganda.

 

 

 

Siivousintoilusta lahjapusseihin

Vuosi sitten olen käynyt muuton yhteydessä koko maallisen omaisuuteni läpi ja karsinut mielestäni kaiken turhan. Tein sen saman jo noin vuotta aiemmin tunkiessani omaisuuttani varastoon. Nyt kun siivousvimmoissani olen käynyt läpi kotiamme, jälleen tavaraa josta kykenen luopuman on kertynyt hullunmoinen pino makuuhuoneen nurkkaan. Osa pinosta päätyi lastensuojelun keräykseen, osaa olen lahjoittanut tutuille ja loppuosa menee kirpparipöytään myyntiin. Jämät pöydältä vien lahjoituksena Konttiin.

 

Tavara, tekeekö se onnelliseksi? Mitä todella tarvitsen ja miksi? Mikä tavara on kiva ja ihana? MItä haluan säilyttää ikuisesti? Saako lahjoja antaa eteenpäin?  Olenko ahne kun pyydän niistä rahaa? Eilen lueskelin vanhoja aineitani, joita vanhempieni kätköistä löytyi. Mitä niille nyt tehdään, voiko ne jo heittää pois? Entä kortit tai kirjeet ystäviltä? Ikäänkuin poisheittäessään pyyhkisi koko muiston tai väheksyisi sitä. Mutta eihän nyt hyvä tavaton voi kaikkea säilöä. Ei pitäisi varastoida liikaa asioita, koska kun jokin asia siirtyy säilöntävaiheeseen, on sen heittäminen vuosien päästä huomattavasti haastavampaa, onhan sitä säilytetty jo niin ja niin monta vuotta.

 

Siivotessa jouduin toteamaan itselleni myös sen, että minulla on tarpeisiin nähden aivan liikaa lahjapapereita ja vanhoja tapetin jämiä. Kuulun siihen kastiin ihmisiä, jotka taittelevat nätisti lahjakääreen ja käyttää sen uudelleen jollekin toiselle. Nyt nuo kaikenmaailman rytyt ja rullanjämät saivat uuden muodon. Ompelin niistä lahjakasseja. Vaan mitä niiden sisälle sujahtaa? Tietenkin jotakin todella tarpeellista ja tärkeää.

 

 

 

Näkymiä ikkunoilla

Tuijotan naapuritalon ikkunaremonttia (en tiedä, miksi tuijotan sitä joka päivä kauan) ja kauhistelen ettei tuon värisiä ikkunoita voi laittaa, ei pliis ainakaan meille. Pohdin tulevaa ikkunaremonttiamme ja kiroan sen ajankohtaa, mikä ajoittuu laskettuun aikaan. Sitten saan uutiset kaukaa, siellä ikkunat on pistetty paskaks. Vuokralainen menettänyt hermonsa. Maailma, miten jaksat yllättää minut kerta toisen jälkeen.  

 

Eilen olin kokouksessa, missä puhuttiin mm. kehitysmaiden tilanteesta ja mikä auttaisi. Minä mietin miten autan meitä. Kokouksen jälkeen ostin joululehden. Kaukopuhelussa itkin. Rikotut ikkunat sotkee taas suunnitelmia.

 

- Miten me selvitään?

- Pysy vahvana, joohan!
- En todellakaan pysy, mä en enää pysy. Mä en, mä en, mä en!!

- Raparperi tarvii sua nyt.

. Mä tiedän.

 

Tämä on meidän elämää. Kaikesta huolimatta asiat on ihan hyvin. Suhteellisuusteoria auttaa aina: Asiat voisi olla paljon huonomminkin.

En keksi tilanteessa muuta ratkaisua kuin laittaa omatekemät uunituoreet villasukat jalkaan, jatkaa raivaustyötä vaatehuoneessa ja ommella lahjapusseja. Sanovat, että järjestys omassa ympäristössä helpottaa pään kaaosta. Sinällään erittäin otollinen aika siivota koko koti.