Juhlatuulella Lappeenrannassa

Lähipiirisämme on ollut sellaisten lukujen täyttymistä, että lähdimme koko konkkaronkka Lappeenrantaan viikonloppumatkalle. Matkan ensimmäiset eväät syötin Valkealassa, koskien kuohujen vierellä Kaarnasydän-kahvilassa. 

Lappeenranta on Suomen toiseksi suosituin kesämatkakaupunki, enkä tätä kyllä mitenkään ihmettele. Lappeenranta on sympaattinen, simppeli ja kivasti luova. Lappeenrannan juhlahumussa unohdin kameran autoon, tunnelmat saatte kuvitella ilon, naurun ja liikutusten kautta. Erityistä tässä viikonlopussa olikin kaikkien läheisten kanssa vietetty yhteinen aika ja elämän juhlistaminen. 

Sunnuntaina Strömforsin Ruukki piti meitä hetken luonaan. Viehättävässä miljöössä olisi viihtynyt pidempäänkin. 

 Loviisassa kahviteltiin Tuhannen tuskan kahvilassa.

Juhla, puheet ja hetket mielessä kuljimme kotiin pieniä teitä, navigaattorin pettäessä jälleen. Kartan avulla pysyimme suunnassa, harhateiden maisemat olivat vertaansa vailla. 
Radiossa soi Juha Tapion Ohikiitävää, minä kävin kyynelöimään. 

"Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää"

Tämänkaltaiset jäljet, yhdessä tehdyt ja koetut, ovat sydämeen meneviä juttuja. 

Saapasjalkatyttö yöttömässä yössä

Sanoivat päiväkodissa, että lapsella saappaat pitää olla. Lapsipolo, eihän sillä ollut. Lähdettiin kaupoille (kun ensin ystävät kysytty läpi). Kaikista pienimmät ostettiin ja nekin tippuu jalasta, kun lapsen nostaa maankamarasta ilmaan. 

Tulipahan Juhannukseksi kelpo kelit harjoitella kuravaate-saapas-yhdistelmää. 

Sadekelin lisäksi juhannusta väritti ötöset, jotka tekivät tepposiaan ja söivät pienen neidin silmän puoliumpeen. Sitähän sitten valvottiin kaiken yötä, kun kutina ärsytti neidon unet yhtä kauas kuin auringon. Yötön yö kerrassaan. 

Keskikesän juhlaan mahtui edellisten lisäksi paljon perinteitä kukkien, ruokien, lipunnoston ja saunan kera. Tutun kaislarannan äärellä on paras paikka saunoa ehkä koko maailmassa. 

Pian pääsemme ihailemaan monen moisia Suomen rantoja retkellemme. Kipot, kupit (ne käytiin varta vasten ostamassa), teltta ja hyttysmyrkyt alkavat olla pinoissa valmiina. Pakkauslistalla on myös melko paljon sateeseen ja kylmyyteen liittyviä asioita. Uskaltaisiko sitä olla niin toiveikas, että ottaa matkaan yhdet shortsit? Voi kumpa aurinkoa voisi pakata jotenkin matkaan mukaan. 

Fully booked

"Nyt et laita sinne kalenteriin enää yhtään mitään!", sanoi mieheni napakasti seisoessani kalenterin edessä sumplimassa reittejämme kesässä. 

Jotenkin olen ollut siinä uskossa, että kesällä on aikaa tehdä kamalasti kaikkea, varsinkin nyt kun olemme muutaman kuukauden koko perhe kotona. Tai no kotona ja kotona, olemme olleet kokoajan jotenkin jossain, enkä silti oikein tiedä edes että missä. Aina kun on jossain, ei ole jossain muualla. Tekisi mieli olla niin monessa paikassa ja niin monen kanssa. Välillä tuntuu kurjalta, kun joutuu sanomaan moneen suuntaan ei, kun kaikkea ei vaan voi mitenkään keritä ellei halua kesäburnouttia. 

Kun katselen kalenteria, olen kuitenkin enemmän kuin innoissani. Tulemme näkemään (ja olemme jo nähneet) monia meille tärkeitä ihmisiä, uusia paikkoja, vanhoja paikkoja, vanhoja reittejä, uusia reittejä, toivottavasti kuitenkin onnistuneita reittejä. Kun vain opetellaan käyttämään navigaattoria tai karttaa, mielummin molempia. Edellisellä roadtrip-reissulla mies luki karttaa väärinpäin, minä puolestaan seurasin 100km navigointilaitteen "ohjeita" tyytyväisenä ilman asetettua päämäärää. Molemmilla kerroilla päästiin perille. Nauru pidentää matkamuistojen kestoa. 

Huomisen päivän kohdalla ei ole merkintää. Päivä täynnä mahdollisuuksia. Jos sen vaikka aloittaisi pavekkeella katsellen kun yrtit kasvaa. 

Hyvä kesä tiskaamalla

Merkit olivat olleet jo pitkään aika selvät. Totuus oli nyt kohdattava silmästä silmään. 
"Se on hajonnut!", totesimme katsellessamme astianpesukonettamme. Pääni sisällä rullaa pohdintaa koneen korjaamisesta, rikkimenneiden laitteiden kohtalosta, eettisestä kuluttamisesta ja ihan noin kevyesti maapallon tilasta. Päädyimme kuitenkin kodinkonekauppaan. 

Kun myyjä oli taidokkaasti jututtanut meitä hetken, nauranut kanssamme ja saanut meidät jotenkin haltioitumaan tarjouksestaan, kuiskasimme jo toisillemme "otetaan tää samantien". Jostain etäisestä järjenhivenen valssista tanssi kuitenkin pieni lause päässäni: mieti edes hetki. 

"Mitä jos mietimme yön yli?" Tunsin suurta vasuullisen aikuisuuden huumaa, kyetessäni sanomaan jotakin tuollaista. Mies oli samaa mieltä, huomenna päätetään. 

Tuli huominen eli eilinen ja tuli kesäsuunnitelmat. Suomen kartta vei meidät mennessään ja pistimme rasteja pitkin poikin karttaa. Käydään tuolla ja tuolla ja sielläkin vielä. Matkailu, vaikkakin telttailemalla ja kyläilemällä toteutuu, kuihduttaa rahakukkaron sisältöä tehokkaasti. 

"Tiskataanko käsin?"
"Joo, ostetaan sitten syksymmällä."
"Nii ja eihän me olla juuri edes kesällä kotona."
"Mä käyn ostamassa tiskiainetta, se on loppu?" 

Pyöräilin lähimarkettiin, ihan vain ostaakseni käsitiskiainetta. Kovasti hymyilyttää kesä ja suunnitelmat, eikä harmita rikkinäinen kone yhtään. 

Missä kaikki suomalaiset hymyilee?

"I've never seen so many Finnish smiling and saying hello".

"Well you know how we love nature."

Kävimme luontoretkellä. Jokainen vastaantulija hymyili, tervehti, monet vaihtoivat muutaman sanasenkin. Luonto tekee hyvää.

Tilanne 0-0

Hollanti-Argentiina 0-0. Lapsi nukkuu. M. ja minä olemme hereillä. Tämä on ihmeellistä.

Kaikkien muiden pelien ajan pikkuenergiaihme on ollut hereillä. Jotkut pelit ilmeisesti harmittaneet kovasti, koska itkut yöllä olleet melkoisia.

 

Käytiin myös ihan vähän itkemässä, mutta paljon enemmän nauramassa saariretkellä ystävämme kanssa. Ajattelin ottaa kesäkuvia vanhalla kunnon pokkarikameralla, vaan kuinka ollakaan kamerassa ei ollut latinkia (klassikkomoka). Toisaalta joskus on vapauttavaa, kun ei ole kameraa kädessä keikkumassa ja voi katsella ja makustella ympäristöä ilman hetkien taltioijaa. Nyt ei siis irtoa retkikuvia, kerrottakoon vain, että hyvässä seurassa ihanassa paikassa retki kuin retki on mainio. Kesä tuo niitä vielä useamman.

 

M. halajaa kovasti telttailemaan, mutta itse toivoisin ensin kokemuksen siitä, että yöt perheen pienimmän kanssa sujuisi kohtalaisen hyvin. En tiedä miten kivaa olisi olla leirintäalueella kello kolme yöllä kiljuvan pirpanan kanssa. Eikä meillä ole edes telttaa. Missä on seikkailuhaluni, milloin minusta tuli näin mukavuudenhaluinen?? Makustelen ajatuksella. Ensin varataan kuitenkin se hotelliyö, joka saatiin häälahjaksi. Mietitään sitten sitä telttaa.

 

Tilanne on edelleen 0-0. Pelin katseluvieraat poistuivat puoliajalla. Olen Hollannin puolella. Oranssien.

Kesäsynttäriretki

Sen jälkeen kun minulle oli laulettu synttärionnittelut, strattasi auto kohti Etelä-Suomen road trippiä. Mahtavaa sellaista.

Suomi on täynnä peltoja, metsää ja järviä. Mutta myös valloittavia kaupunkeja, kyliä ja kylänraitteja.

 

 
Ensimmäinen pysähdys tapahtui Loviisassa. Tuhannen tuskan kahvilassa saimme viehättävässä miljöössä suolaista munkkia (kyllä, juurikin näin). Vanhojen talojen lisäksi ihastelimme sataman laivoja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Loviisasta lähdimme suuntaamaan Haminaan, mutta matkalaisten murkinan tarve alkoi ottaa vallan, minkä vuoksi välietappi tehtiin Kotkaan. Pieni välivalitus: miksi ketjuravintolat ovat vallanneet joka kylän?? Joutuu tekemään oikein töitä, jotta löytää kivan yksityisravintolan. Kotkassa löysimme sattumien kautta todella kauniin puiston vesiputouksineen, eli ei huono stoppi.

 

 

 

 

Mahat pullollaan matka jatkui Haminaan. Meren rannalla pohdimme, että tuota vettä pitkin pääsee kovin kauas (ja söimme jäätelöt ja varoimme hanhen kakkoja).

 



 

 



"Pää sekaisin kuin Haminan kaupunki"-sanonta sai selityksen, kun olimme aika monta kertaa päätyneet samalle kadulle pyrkien kaupungista pois. Ja aika monta kertaa piti pysähtyä bussipysäkille tutkailemaan karttaa (navigaattori ei kuulu kunnon autoretkeilyyn). Kuskilla on selkeä visio, minne retkeläiset haluaa viedä vielä ennen auringon laskua, mutta reitti sinne alkoi huolestuttavasti hämärtyä.



 

 

 

 

Juuri ennen pimeän tuloa päädyimme itselle tuttuihin lapsuuden mökkimaisemiin Kalkkisiin. Päijänne näytti erityisen kauniilta juuri tuona iltana.

 

 

 



Viimeiset jaloittelut ennen kotikonnuille palaamista teimme Vääksyn kanavalla. Ihana retki ja päivä!