En ole hetkeen mölissyt pirpanan vatsa-asioista. Syitä on kaksi. Ensiksikin ajattelen, että kenenkään suolen-/vatsantoiminta ei liene olevan kovin kiinnostaa luettavaa, toisekseen siksi, että koko tilanne on vähintäänkin monimuotoinen ja pitkä selitettävä.
Päätin nyt kuitenkin kertoa valittuja paloja tästä meidän vatsaväänteiden maailmasta. Ihan alkuun haluan kuitenkin korostaa, että elomme on jo PALJON helpompaa, kuin muutama kuukausi sitten. Mutta edelleenkään neitosen vatsavaivat eivät ole täysin hellittäneet, on päiviä ja etenkin öitä, kun itketään ja kipristellään kovin (vaipan sisältöä en lähde kuvaamaan, vaikka se onkin iso osa ongelmavyyhtiä). Neuvolan lääkärin kanssa ollaan nyt käyty pitkiä keskusteluja, samoin terveydenhoitajan. Kaikki mahdolliset on pohdittu ja mietitty. On lääkekantaa ja ruokavaliokantaa ja sitä ja tätä ja tota. Kaiken kukkuraksi 6kk neuvolassa kasvukäyrät antoivat lisämaustetta huoliasteikolle.
Kirjoitin joskus aiemmin pohdintoja lapsivakuutuksesta. Huolimatta maailmanpelastajaluonteestani, otimme sellaisen. Ja nyt olemme sitä pari kertaa käyttäneet. Yksityisen lääkärin ohje oli mennä erikoissairaanhoitoon ja lupasi tehdä lähetteen, mikäli neuvola ei sitä tee. Neuvola teki konsultaatiopyynnön. Neuvolan mielestä konsultaatio riittää. Tai siis ei varmaan koko neuvolan vaan heidän lääkärin.
Äh, yritin pitää tämän postauksen lyhyenä ja rönsyän jo nyt.
Lyhyesti: Odotamme lausuntoa sairaalasta. Neuvolan lääkärin mukaan lapsella on koliikki ja refluksi, jonka pohjalla ruoka-aineallergioita. Tällä hetkellä minä en syö/juo viljatuotteita, maitotuotteita, lohta, kaalia, voimakkaita mausteita ja hännän huippuna parhaillaan kananmunaton sekä soijaton-kokeilu. Ruoka-aineallergiat pitää vain todeta yksi kerrallaan kokeilemalla ja sitten arvioimalla oliko muutosta. Nyt varmoja on maito, vilja ja lohi, jotka aiheuttavat selvät reaktiot.
"Mitä sä sit voit syödä?"
"Ei kai se nyt niin tarkkaa ole?"
"Mä kyllä sekoisin!"
No kieltämättä olen toisinaan kokenut sekoamista muistuttavia olotiloja, mutta en ruokavalioni vuoksi, vaan lapsen kipujen. Kun oma lapsi itkee kipua, ei tarvita kovin paljon motivointia olla itse syömättä jotakin, mikä kivun mahdollisesti aiheuttaa. Ruokarutiinit ovat alkaneet jo sujua ja kaupasta on löytynyt paljon asioita, mitä voin syödä. Kylään mennessä en kuitenkaan jaksa edes yrittää selittää mitä voisin syödä, joten totean että kuppi teetä ja pari rusinaa riittää. Luksusta on, kun ihmiset on huomioineet ja nähneet vaivaa saadakseen minulle jotakin suuhun, siitä tulee hyvä mieli, erityisesti koska en todellakaan sellaista kohtelua odota (kiitos vaan eilisten tattarimuffinssien tekijälle). Toistaiseksi missään ei ole tarvinut tyytyä pelkkiin rusinoihin (paitsi kahviloissa joskus).
Jokainen kipuitkuton päivä ja yö antaa kovasti paljon voimia olla se seuraavakin päivä ilman sitä tätä tai tota ja miettiä vielä kerran: "oliko se sittenkin tämä tai tuo". Toisekseen en kovasti valita, tämä on minulle vain väliaikaista ja mikä parasta, imetys jatkuu, mistä voisin antaa erityiskiitokset neuvolan ja mieheni tuelle.
Eniten nyt toivotaan sitä, että kasvukäyrät ovat spesialistienkin mielestä ihan hyvät ja viimeisetkin vatsanväänteet saataisiin loppumaan. Toki myös toivon, että siedättämällä ajan kanssa allergiat, tai yliherkkyydet joiksi itse haluaisin niitä kutsua, saataisiin pois päiväjärjestyksestä.
