Lappeenranta on Suomen toiseksi suosituin kesämatkakaupunki, enkä tätä kyllä mitenkään ihmettele. Lappeenranta on sympaattinen, simppeli ja kivasti luova. Lappeenrannan juhlahumussa unohdin kameran autoon, tunnelmat saatte kuvitella ilon, naurun ja liikutusten kautta. Erityistä tässä viikonlopussa olikin kaikkien läheisten kanssa vietetty yhteinen aika ja elämän juhlistaminen.
Sunnuntaina Strömforsin Ruukki piti meitä hetken luonaan. Viehättävässä miljöössä olisi viihtynyt pidempäänkin.
Loviisassa kahviteltiin Tuhannen tuskan kahvilassa.
Juhla, puheet ja hetket mielessä kuljimme kotiin pieniä teitä, navigaattorin pettäessä jälleen. Kartan avulla pysyimme suunnassa, harhateiden maisemat olivat vertaansa vailla.
Radiossa soi Juha Tapion Ohikiitävää, minä kävin kyynelöimään.
"Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää"
Tämänkaltaiset jäljet, yhdessä tehdyt ja koetut, ovat sydämeen meneviä juttuja.
