tiistai 30. heinäkuuta 2013

Askeleita alttarille

Viime päivät on sisältäneet mukavan kutkuttavalla tavalla häitä. Hääasioiden lisäksi elämässämme on sekä Ugandan että Suomen päässä tapahtunut asioita, jotka ovat varastaneet paljon ajatuksia ja ehkä vähän yöuniakin. Mutta tukeutukaamme jälleen vanhaan viisauteen "kaikki järjestyy".
 
Askarteluinto heräsi eräänä kauniina päivänä yllättäen. Mökillä viikonloppuna ulkosalla oli kiva porukalla vähän leikata ja liimata. Materiaaleina käytettiin kierrätyshengessä tapetinjämiä, vanhoja pitsejä, laatikosta löytyneitä papereita sekä vanhaa Gudrun Sjödenin kuvastoa (erinomaisen kauniita värejä). Yksi pitseistä oli kääritty paperiin, jota aloin tutkailemaan. Sieltä löytyi mahtava ohje/ mainos vanhemmille :).
 
 
 
 


Polku, joka minut on johdattanut käytävälle kohti alttaria, on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen, ajoittain mutkainen, mutta kokoajan selkeämpi, iloisempi ja helpompi kulkea. Kai kun aikansa elon teitä tallaa ja välillä hyppää laidalta toisellekin, tulee ihan kelpo kulkijaksi. Kuinka onnellinen voinkaan olla, että tulevista poluistani tulee eittämättä entistä mielenkiintoisempia ja täynnä tunteita, kun voimme kulkea ne yhdessä.
 
Nyt keskityn nauttimaan näistä elämäni hetkistä. Rakkautta ja iloa päiviinne!
 
 

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Punastuttaa

Saanko esitellä; elämäni ensimmäinen itse kasvatettu tomaatti, joka vihdoin saavutti koko punansa. Pakkasin sen rasiaan, jonka aion avata juhlallisesti mökillä ja jakaa koko perheen kera.
 
 
Ja lisää on tulossa.


torstai 25. heinäkuuta 2013

Lovebirds

Viikko aikaa häihin ja ideoiden tulva sen mukainen. Miten voikaan olla, että viime hetkillä sitä keksii asioita mitä sittenkin ehkä ihan vähän voisi askarrella... Niistä lisää tuonnempana. Kivaa on ollut.
 
Eilen otin oikein asiakseni mennä etsimään muutamaa tarvittavaa hääasiaa kaupungille, poiketen samalla tervehtimässä ihanaa putiikin pitäjää ihanassa putiikissa.

Ja kuinka ollakaan täysin vailla järkeä ja suunnitelmallisuutta (saati hyvää kykyä huolehtia rahakukkarosta) päädyin ostamaan makuuhuoneen seinälle valloittavan keltaisissa kierrätyskehyksissä pikku lemmenlinnut. Kai itselleen saa ostaa häälahjan, saahan? :)
 

torstai 18. heinäkuuta 2013

Sieniä, seinää ja miau

 
Kanttarellit saivat alkuviikosta suut messingille. Niitä löytyi työtoverin vinkkipaikalta sen verran, että pakkaseenkin päätyi pari rasiaa. Oi nam!
 

 
 
Makuuhuoneen seinissä vihdoin väri ja se paljon puhuttu tapetti. Täysin mutkitta yhteisesti vihellellen työ ei sujunut. Miten sen nyt hienosti sanoisi ... No meillä ei ehkä hetkeen tapetoida. Mutta nyt on puut seinillä ja molempien mieli tyyni sekä lopputulokseen tyytyväinen. Täst'edes nukumme metsässä. 

 
 
Ystäviemme kissa-herra on ollut kehräämässä kainalossa ja tuomassa ihanaa tassujen tepsutusta kotiin. Maailmassa ei ole valloittavampaa kattia (en ainakaan usko). 


 
Kissanpäiviä kaikille teille!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Raparperi

Ra-par-pe-ri, raparperi. Jostain hassusta syystä M. pitää tuosta sanasta ja toistelee sitä virne naamalla. Minä innostuin tänä vuonna pistämään raparperia purkkeihin hillona. Viime vuonna sekosin omenoista ja uuden kodin kellariin (kyllä, vanha kylmäkellari) päätyi sadonkorjuuaikaan kymmeniä purkkeja hilloja, jotka jouluna annoin lahjoiksi.
 
Kun minä tein keitoksiani, makuuuoneessa alkoi hentoinenmerenhengähdys-vihreä ottamaan valkoisista seinistä voiton. Tällä viikolla olemme valmiita seinien kanssa. Ellei "jotakin yllättävää" afrikkalaisittain tapahdu.
 
Lauantaina minut hemmoteltiin piloille. Ystävät olivat järjestäneet minun polttarit. Tuli kaiken tohinan keskelle erittäin hyvään aikaan. Mahtavinta oli olla omien ystävien kanssa ilman kiirettä, kokonainen vuorokausi. Hyviä hetkiä, ihania juttuja. Eläköön ystävyys ja suuret tunteet!







maanantai 8. heinäkuuta 2013

Kesäretki


 
Kuuluisa neula. Kaikki tietää missä. Kävimme tapaamassa ystäviäni, nykyisin ystäviämme, Tampereella. Saimme viettää aikaa mahtavien ihmisten kanssa, mukaanlukien kolme hurmaavaa pientä herraa. Lounas syötiin jo melkein perinteeksi muodostuneessa paikassa:


 
 
Tampereen kesäretki oli siinä määrin onnistunut, että M. alkoi jo puhua paikkakunnan vaihdosta ja muuttamisesta. Kotiin tultiin kuitenkin remonttikaupan kautta ja jatketaan nykyisen kodin remontin äärellä.


 
 
Toivoen tällä viikolla saadaan jo seinään. Sitä ennen pitäisi laittaa tasoitetapetti ja valita väri. Keittiön seinällä on edelleen värikartta, emmekä ole valinneet mitään. Se, että kotona vallitsee remonttikaaos, vauhdittaa ehkä hieman makuuhuoneen maalivalintaa :). Kaikki väriehdotukset otetaan vastaan! 



perjantai 5. heinäkuuta 2013

Uudistuvien seinien sisällä viiden minuutin pikastressi

Kun menimme ostamaan sitä surullisen kuuluisaa mikroa, piipahdimme vieressä olevaan tapettikauppaan. Kaikista liikkeen tapeteista osui M.:n silmät yhteen ja juurikin siihen, jota olen itse kauan vilkuillut sillä silmällä. Kaupat tehtiin heti. Edellinen tapahtumaketju johti siihen, että makuuhuoneen tavarat on kutakuinkin kaikki olohuoneessa ja seiniltä on revitty viimeisetkin vanhat tapetin rippeet.  Punainen seinä on kohta enää kaunis muisto vain.
 
Kaiken kaaoksen keskelle meille kotiutui vanha kansakoulupulpetti. Löysin sen vuosia vuosia sitten kirpputorilta ihan pikkuisilla taskurahoilla. Koska silloiseen elämään pulpetti ei mahtunut, on se ollut sukulaisvarakodissa kaikki nämä vuodet. Nyt oli pulpetin aika aloittaa ties mones elämänsä meillä. M. ei ihan päässyt samaan ilon tunteeseen vanhasta koulupulpetista kuin minä, mutta hyväksyi tulokkaan. Nyt lähinnä mietitään minne se remontin jälkeen päätyy ja mitä pulpetin kannen alle laitetaan.
 

Tämän luovan sekamelskan keskellä katselin aamupuuroa siemaillessa kalenteria ja tajusin, että aika tosi pian on elokuu tuoden häät mukanaan. Minulle iski äkkinäinen, mutta melko suuri, stressi siitä etten ole tajunnut stressata, joka päätyi siihen että epätoivon vallassa itkin miehelle "mä en ole askarrellut mitään". Onnekseni hetken asiaa yhdessä pureskeltua totesimme, että häistämme voi tulla oikein mainiot ilman askartelupaskartelujani. Stressi ohi.

 
 
 
 
 
 


torstai 4. heinäkuuta 2013

Ensimmäinen blogimaailman sydän

 
Bloggausmaailma on minulle vielä jonkin verran uutta ja ajoittan ihmeellistä. Jotain olen onnistunut tekemään oikein, koska Sahra antoi minulle blogitunnustuksen. Hän itse pitää blogia, jossa kertoo melkoisen mielenkiintoisen matkan etenemisestä http://afrikansydamessa.blogspot.fi/.
 
 
Omat tunnustukset menee tällä erää seuraaville:
 
Marimörönen ottaa ihania kuvia ja erittäin taitava käsistään. Innolla odotan, mitä syysillat tuovat mukanaan.
 
Pikkulintu kirjoittaa erittäin asiantuntevasti ja kauniilla otteilla monista huomiota ansaitsevista asioista muun muassa  muotoilun ja eettisyyden maailmoissa http://pikkulinnun.blogspot.fi/
 
Ystäväni vinkkasi mielenkiintoisesta blogista, kävin kurkkaamaamassa ja pidin. Ihania kuvia ja paljon kivaa katseltavaa http://saapasjalansalonki.blogspot.fi/
 
Nämä molemmat ovat saaneet jo tunnustuksen, mutta haluan antaa silti. Molempien neitojen elämässä näkyy Afrikka. Sen ja monen muun syyn vuoksi olen vakilukija. Sydämet siis Suville http://enjoyinlifesride.blogspot.fi/ ja  Saanalle http://ghanainme.blogspot.fi/
 
 

 
 

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka sinulle tunnustuksen antoi.
Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin ja 
               ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden!

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Pienet vihreät ja yksi ongelma

Mikä mahtava näky. Onnistumisen kokemus ja riemuvoitto. Tomaatin alut pilkistelivät suloisina palleroina varsien välissä. Olen käynyt ihastelemassa niitä jatkuvalla syötöllä tuntien (ehkä jo hieman liioiteltua) ylpeyden tunnetta: minä kasvatin nämä!
 
Tällä viikolla yhtenä päivänä töistä tullessa huomasin pihanurmella yhden suosikkieläimistäni: siilin. En ole nähnyt pitkään pitkään aikaan, itse asiassa varmaan vuosiin, tuota suloista piikkikasaa, joka mennä tohisee eteen päin. Oli pakko kipaista kotiin hakemaan kamera ja etsiä siili kuvaan.
 
M. kävi ostamassa leipää. Aamupalalla katselin kun hän söi äärimmäisen tyytyväisenä "leipäänsä", jonka päällä oli paistettua kananmunaa, ruohosipulia ja kurkkua. Hänen uusi herkkuleipänsä on Pullavapitko. .. Eurooppalaiseen ruokakulttuuriin tottuminen on ollut M:lle melkoisen vaikeaa ja samalla minulle hieman turhauttavaa, yhteenlaskettuna: melkein ongelma vai sanotaanko nykytermein 'haaste'. Luovuin vihdoin periaatteistani ja taivuin. Eilen kävelimme elektroniikkaliikkeeseen ja nyt keittiössämme on mikro. Se ehkä hieman helpottaa ruuan uudelleen lämmittämistä ja sulattamista, sekä säästää sähköä. Nyt hyppään koneelta keittiöön pohtimaan miten sen saisi mahdollisimman huomaamattomasti uppoamaan keittiöömme.

P.S. Seinäremontti makuuhuoneessa ja keittiössä on alkanut. Ja samalla ihana kaaos. Kerron sen vaiheista myöhemmin.