Käärme ommellen

Valittelin aamulla, että on aika tylsä päivä kun ei ole mitään ohjelmaa. Ompelukone sattui olemaan esillä ja aloitin tekemään jo pitkään suunnitelmissa ollutta käärmettä tytöille. Kävi klassiset "en malta lopettaa" ja käärme tulikin jo valmiiksi samana iltana. Täytteeksi piti rikkoa yksi tyyny. Kuka nyt malttaisi odottaa kaupoille menemistä. 

Käärme on saanut jo lukuisia halauksia ja pääsi käymään kuvattavana ulkonakin. 

Patalappuja ja juhlantunnelmaa

Pääsen vihdoin käyttämään tunnistetta 'omin käsin tehty'. Onhan tämä kyllä kohtuullisen noloa, että ensimmäinen käsityö moniin aikoihin on niinkin mahtava suoritus kuin patalappu. Hieman saumat kieroilee, mutta älkää suurentako kuvaa ja antakaa vaan kannustavaa palautetta, vaikka kuten Ugandassa sanottaisiin "you will learn". 

Kaksi patalappua matkaa tänään huikean nuoren miehen ylioppilaslahjana Helsinkiin. Älkää huolestuko, nuo on lähinnä bonusosa lahjaa, kummipoikani saa myös alkukeittiösetin (uskallan olettaa että hänellä on parhaillaan parempaa puuhaa kuin lukea blogiani). Alkaa jo vähän tuntua siltä, että jonain päivänä hänkin muuttaa pois kotoa, mikä sen tarpeellisempaa kuin esimerkiksi kattila. Tämän tädin liikutuksen tunteet ovat hieman pinnassa jo pelkästä ajatuksesta, että pääsen halaamaan tuota lakkipäätä ihan pian. Tuntuu myös mahtavalta päästä juhlimaan koko perheen voimin, nyt meillä on kaksi söpöystä matkassamme sukujuhliin. 

Onnellista päivää kaikille! Erityisesti niille, joiden kanssa nostetaan tänään malja.

Tuolilla istumisesta

Uudessa nykyisessä työssäni on erityisen mukavaa se, että harvoin täytyy, kykenee tai voi pitkään olla paikoillaan. Tietokoneella käväistään päivän aikana kerran, jos sitäkään. Aiempaan kirjauskulttuurini verraten, erittäin virkistävää. 

Keholle tämä tarkoittaa, että tuolilla istumista on myös päivittäin huomattavasti vähemmän. Kaikki tietää sen edut. 

Kotona yksi keittiön tuoleista, niistä mille neito kapuaa tuon tuosta katsomaan olisiko pöydällä jotakin mielenkiintoista, sai uuden päällisen. Marimekon alelaarin kangas maksoi suunnilleen kympin verran ja sitä jäi vielä yli puolet käyttämättä. Halpa ilmeuudistus. 

P.S. Viime päivien uusin keksintö perheen kekseliäimmällä on kavuta tuolilta suoraan pöydälle. Lapsi löytyy tuon tuostakin keskeltä pöytää. Luulin, että hän käsittää jollakin tasolla mitä sana "ei" tarkoittaa, mutta kertauskurssi on tarpeen. 

Peura tunikassa, kissat housuissa

Sunnuntaina sain aikaiseksi muutakin kuin nuken ja neidon pyörähousut. Tuli myös kissahousut. Kangas tuli vaihtareina ystävän kangaspinosta. 

Surruttelu oli kivaa (ja nopeaa), kun sain käyttää lainasaumuria. Tosin langat oli solmussa, tikki huonoa alalangan vuoksi ja neulakin meni poikki. Kaikesta huolimatta sain aikaiseksi myös tunikan. Kankaan nimi on Aurinkopeura. Ihanasti siihen ilta-aurinko paistoikin, kun pistin parvekkeelle kuvattavaksi. 

Nukke ja housut, joissa pyörät on oikeinpäin

"Siis eikö teillä ole yhtään nukkea?!"

Kyllä, 1,5-vuotias tyttölapsi ilman nukkea! 

Virhe on korjattu, nyt on nukke. Lapsen normaalikehitys voinee jatkua hoivaleikkeineen. Pienen neidon nuken hankinnasta meinasi tulla isompikin numero, kun lapsen äiti halusi ehdottamasti tummaihoisen nuken. Pääkaupunkiseudun ihmiset vinkkailivat, että pitäisi löytyä Citymarketista BR-leluista, Anttilasta ja Prismastakin vielä. Käytiin aika monta leluosastoa läpi tässä kyläpahasessa, mutta ainut tummaihoinen oli 55€ maksava puhuva nukke. Luotan edelleen lapsen mielikuvitukseen siinä määrin, etten halunnut puhuvaa (saati tuon hintaista) nukkea. Lopulta isovanhempien posteljoima nukke saapui Lelutalosta. Välillä tuota "vauvaa" halataan, välillä taas heitetään lattialle melkoisella raivolla, mutta suurinta huvia on kärrytellä uusilla rattailla pitkin kotia. 

Jotkut käsityöjuttujani seuranneet saattavat muistaa noin vuoden takaiset housut, joissa pyörät oli kumossa. Tänään sain aikaiseksi kahdet, molemmissa pyörät kulkevat oikeinpäin. 

Sade toi, sade toi ompelijan

Sateet toivat meidät välillä osoitteeseen, mitä kodiksi kutsutaan. Sen verran paljon olemme olleet kotoa pois, että täytyi heti alkuun kävellä ympyrää ja kotoutua uudelleen. Kun on viettänyt paljon aikaa luonnon keskellä, kerrostalokaksioon asettuminen vaatii taas hieman vänköilyä ja nitinää. Van onneksi uudet retket koittavat jo ihan juuri kohta. 

Lupasin kertoa kuulumisia meidän tiskaamisen tilanteesta. Kylillä ja mökeillä oleilun vuoksi, homma on erittäin hyvin hallussa. Noin kaksi kertaa olemme käyneet vääntöä, kumman vuoro on tehdä tiskit (molemmilla kerroilla, on ollut minun vuoro). Tiskiaine loppui tänään, olen taas vaikean valinnan edessä. Kokeiluun olisi kiva ottaa kommenteissa vinkattua oliivisaippua, kun vielä keksisin mistä sitä ostetaan. 

Tänään sain vihdoin valmiiksi kaksi mekkoa kahdelle ihanille tytön tylleröille. Tyttöjen äiti, ystäväni, on tuonut kankaan Ghanasta. Jälleen kerran (tylsä kun näissä makkoasioissa tuppaan olemaan) tein Orelma-kaavalla mekot. Seuraavaksi lupaan tehdä jotain muutakin kuin Mekkotehtaan samaa mekkoa afrikkalaiskankain. Huomenna saa sataa vielä lakin ompelun verran, muutoin minun puolesta saa taas paistaa. 

Kolme lippahattua

Ompelukone on ollut keittiön pöydällä jo luvattoman kauan. Ihana keltainen kangas odottaa mekoksi tuloa kahdelle pikkuneidille. 

Muutaman pikaompeluksen tein jokunen viikko sitten. Olemme saaneet ystävältäni heidän lasten vanhan lätsän, joka oli ystävän itse tekemä. Ensimmäistä kertaa uskaltauduin ottamaan kaavat vanhasta vaatteesta ilman virallisia kaavoja. Hattuja syntyikin yhdessä illassa kerralla kolme. Yksi liian pieni, kaksi sopivaa. Pienimmälle täytyy löytää sopiva pää. 

Peiton alkusilmukat

Joskus kun aloittaa isoa projektia, siitä on hyvä kertoa ääneen. Jää ikuistettu merkintä siitä, että valmistakin on ollut aikeissa saada. Sain vihdoin aikaiseksi opetella isoäidin neliön, ja niinkin modernisti kuin youtubesta. Tavoitteena on, että kun pirpana siirtyy pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn, koristaisi tilkuista tehty peitto päivällä sänkyä. Onneksi siirtymiseen on vielä hyvä tovi aikaa. Alkuun on päästy kotona olevien jämälangojen sekä ostettujen valkoisen ja vaaleanpunaisen kanssa. Työn edetessä saattaa väriä tulla vielä lisää, vaikka joidenkin mielestä saisi olla ehkä enemmän harmoniaa ja vähemmän värejä. 

Kesäpaita mekkokaavalla

Kesä ja lämmin on ihan pian täällä (tai ainakin Lontoossa, siellä oli viime viikolla kuulema lämpöasteita jo 25). Tein meidän omalle pienelle neidolle hellepaidan Mekkotehtaan Orelma-kaavalla vain helmaa lyhentämällä. Tällä kertaa hihansuut saivat kuminauhan, mikä lisäsi söpöysasteita jonkin verran. Seuraavaksi lupaan käyttää jo jotakin toista kaavaa, alan olla kohta kaavojen kirjan nimen veroinen. 

Lahjamekko

Arvontamekon lisäksi pistin postiin tällä viikolla toisenkin mekon. Sen vastaanottaja on pian yksivuotias suloinen ystäviemme lapsi. Hänelle meni äitinsä valitsemasta Ugandan-kankaasta tehty Mekkotehtaan Matleena-kaavalla tehty mekko. 

Mekko matkalla voittajalle

Arvonnan voittaja Birgit Bikken pilttuusta saa pian postissa mekon, joka valmistui sunnuntaina. Kuten lupasin, on se tehty Mekkotehtaan Orelma-kaavalla. Itseäni ilahdutti se, että voittaja päätti lahjoittaa mekon HOPE-yhdistykselle. Toivottavasti mekko ilahduttaa vastaanottajaa. 

Alviina-mekko ja arvonta

Ompelin mekkotehtaan Alviina-kaavalla pirpanalle uuden mekon kevääksi. Kangas on Kultarannikon kulkijan tuoma Ghanasta. Koska kaavat ovat isoja, otin saumavarat pois. Enpä ollut kovin viisas ottaessani ne myös kaula-aukosta. Mekkohan tippui olkapäiltä samantien alas. Hätäpäissäni tein kaksi laskosta nappikoristeella etukappaleeseen ja ihan näppärä siitä sitten tulikin. 

Kuvaustilanne ei sen sijaan ollut kovinkaan näppärää (jälleen kerran), koska lapsi haluaa olla aina mielummin ottamassa kuvia kuin olla kuvattavana. Onneksi sain voitettua kymmenen sekuntia puolelleni linssinsuojuksella. 

Meidän neitosella on laatikollinen pullollaan mekkoja. Koska pidän niiden ompelusta paljon, ajattelin että voisin ilahduttaa jotakuta toista pikkuneitoa tekemällä arvontaan mekon. Kaavaksi valikoin aiemmin tekemäni Mekkotehtaan Orelman ja koko 86/92 tai 98/104cm. Kangas on vielä arvoitus. Jos siis kestät kotiompelijan kädenjälkeä, yllätyskankaan ja omaat tuon kokoisen tytön kotona tai lähipiirissä, osallistu arvontaan kertomalla mikä on ihaninta tytössä, jolle mekon haluaisit antaa. Arvonnan suoritan 1.4. ja mekko saapuu voittajalle toukokuun saapuessa. 

Ommeltu kirjekuori leikisti

Korttien ja kirjeiden lähettäminen on mukavaa. Ja niiden saaminen. Ystävän lapset saavat lähettää niitä nyt leikeissään. Tein huopakankaasta kirjekuoret ja puuvillakankaasta postimerkin. Pinterestin kuvassa kiinnittimenä toimi tarranauha, mutta itse pistin napit. Saavathapan pikkukädet harjoitella nappien kiinittämistä samalla. 

Koska sinä viimeksi sait kortin postissa?

Kohta juhlitaan

Ensi viikolla saamme juhlia naperomme ensimmäisiä syntymäpäiviä. Mekkojen ompelun lisäksi olen saanut upottaa näperrysintoani juhlavalmisteluihin. Siinä missä minä pohdin miltä kakkupöytä näyttää ja mitä voisin leipoa, mies pohtii mitä lihaa ostaisi. Ugandalaiseen (ja mitä ilmeisemmin hyvin afrikkalaiseen) tyyliin kuuluu, että vieraita ei tyhjin vatsoin päästetä kylästä pois. M. jaksaakin aina puistella päätään kakkukahveille; "eikö siis mitään ruokaa?". 

Oma tehtäväni muodostui siis helpoksi ja mieluisaksi: kakku ja koristelut, M. hoitaa ruuat. 

 

Mekko taatan paidasta

Taata, eli isä lugandaksi, antoi minulle luvan leikellä paitaa. Niks-naks, nyt se on valmis mekko (jota en silittänyt yhtä mallikkaasti kuin kanttinauhoja). 

Mekon teon tiimoilta

Mekot pyörivät päässäni, kuin mehiläiset hunajan ympärillä. Itse asiassa epäilen, että tämä enteilee kevätarvontaa ennen kesää. Innostuin tekemään samalla kaavalla, jota edelliseen mekkoon käytin, kierrätysmekon. Idea ei suinkaan ole minun, vaan näistä miesten paidoista tehtyjä mekkoja on pinterestit pullollaan.  

Tällä erää näette vain valmisteluvaiheet. Sikäli harvinaista, että maltoin ottaa kuvan eri vaiheista. Kuvan ottaminen hidastaa tahtia hyvin, ettei tule kaasua liikaa ja samalla sitten sitä sutta sekä sakkoja. Jätin suosiolla ompelun toiseen päivään, jottei valmiin vaatteen ahneus iske. Kuva valmiista mekostakin siis siirtyy toiseen päivään.  

M. valitsi paidan, josta halusi luopua neitoselle mekoksi. Tosin samainen henkilö epäili, luuleeko nyt ihmiset, että meillä ei ole varaa ostaa edes hamekangasta. Vastasin, että kierrätys on tosi cool. 

Kaava Mekkotehtaan Orelma, 86cm ilman saumanvaroja. Kaavapaperi ... köhöm, maalarinteipillä teipattu leivinpaperi. 

Hihan koossa piti hieman tinkiä, koska sopivia ehjiä kohtia kangasta ei meinannut kahteen hihaan löytyä. Jännityksellä näkee, kuinka pulassa tulen olemaan leikkaustapani kanssa, koska nappasin osan taitosreunaa mukaan sen kivan halkion vuoksi. 

Mukavin ja toisaalta kinkkisin kohta on väriyhdistelmien pähkäily. 

Kangas valikoitui tällä kertaa melko sukkelaan ja pääsin korkkaamaan nämä ihanuudet; leikkuualustan, pyöröleikkurin sekä viivaimen. Suljin makuuhuoneen oven ja vetäydyin omaan rauhaani leikkelemään kanttinauhoja. En olisi joitakin vuosia sitten voinut kuvitella olevani moisesta näin innoissani. 

Helppoa kuin heinän teko. Aijai. 

Tärkeä, mutta jokseenkin tylsä vaihe. Silitys. Pyrin pitämään suhteeni silitysrautaan hyvänä, koska välien pysyessä lämpiminä, onnistumisen mahdollisuudet triplaantuvat. 

Loppuun vielä kuva pirpanasta yksi niistä tekemistäni mekoista päällä. Sattui sopivasti olemaan yllä, kun kameroin. Mutta sattui kyllä myös niin, että ikiliikkuja mahdollisti kuvan oton ainoastaan appelsiinin pala suussa, syöttötuolissa istuen. Paras mihin pystyttiin: