Yksivuotias

Tällä viikolla sain taas sydämeni läikkymään liikutuksesta, miettiessäni kuopuksemme vuotta. Hänen maailmaan tulo ja ensimmäiset viikot olivat sekaisin huolta ja onnea. Huolta mahtui vuoteen, mutta myös valtava määrä hymyisiä hetkiä. Valoisuudellaan ja ilollaan hän on hurmannut meidät vuoden jokaisena päivänä.

Miten paljon tuo lapsi onkaan kasvattanut meitä vanhempina. Kahden lapsen äitinä jaksan hämmästellä, miten samasta, mutta silti niin eri kohdasta puuta nuo kaksi ovatkaan veistetty, ihania ja niin rakkaita molemmat. 

Meidän yksivuotias luo iloa ympärilleen ja hurmaa huomaamatta kaikki. Hän kulkee kuin karhu, murisee kuin leijona ja tanssii paremmin kuin äitinsä. Potta on ihan tuttu paikka ja ruokailut menee omilla käsillä, lusikka on ihan out. Tällä viikolla on opittu seisomaan, mutta se on vielä niin jännää, että jos joku sanoo "hienoa, vau", alkaa jo vähän huippaamaan. Kaikista kivointa olisi kun voisi olla, noh, oikeastaan kokoajan ja aina äidin kanssa. 

Kun eilen juhlistettiin tuota meidän ihanaa yksivuotiasta, olin niin kovin onnellinen. Hänen kummeista, lähisukulaisista, ystävistä. Tämä on turvaverkko, josta voin olla lasteni elämässä kiitollinen. 

Saapasjalkatyttö yöttömässä yössä

Sanoivat päiväkodissa, että lapsella saappaat pitää olla. Lapsipolo, eihän sillä ollut. Lähdettiin kaupoille (kun ensin ystävät kysytty läpi). Kaikista pienimmät ostettiin ja nekin tippuu jalasta, kun lapsen nostaa maankamarasta ilmaan. 

Tulipahan Juhannukseksi kelpo kelit harjoitella kuravaate-saapas-yhdistelmää. 

Sadekelin lisäksi juhannusta väritti ötöset, jotka tekivät tepposiaan ja söivät pienen neidin silmän puoliumpeen. Sitähän sitten valvottiin kaiken yötä, kun kutina ärsytti neidon unet yhtä kauas kuin auringon. Yötön yö kerrassaan. 

Keskikesän juhlaan mahtui edellisten lisäksi paljon perinteitä kukkien, ruokien, lipunnoston ja saunan kera. Tutun kaislarannan äärellä on paras paikka saunoa ehkä koko maailmassa. 

Pian pääsemme ihailemaan monen moisia Suomen rantoja retkellemme. Kipot, kupit (ne käytiin varta vasten ostamassa), teltta ja hyttysmyrkyt alkavat olla pinoissa valmiina. Pakkauslistalla on myös melko paljon sateeseen ja kylmyyteen liittyviä asioita. Uskaltaisiko sitä olla niin toiveikas, että ottaa matkaan yhdet shortsit? Voi kumpa aurinkoa voisi pakata jotenkin matkaan mukaan. 

Yksivuotisjuhlat

Olemme olleet vuoden kolmihenkinen perhe. Vuoden verran olen oppinut äitiyttä. Vuoden on tuo meidän, saanko sanoa, maailman suloisin lapsi. Juhlat vietettiin lähimmäisten kanssa. Valmisteluissa minä keskityin näperryksiin ja kakkukahveihin, M. ruokaan.

Ulko-oveen laitettiin numerokyltti, jotta vieraat (ja naapurit) varmasti tietää, missä on juhlat. Tervetuloa!

Kastekynttilä pääsi juhlaan mukaan ja valaisi päiväämme hetken. Popcprneja popsiessa kuvista tehty video vei meidät aikamatkalle kuluneeseen vuoteen. 

M. hoiti kunniakkaasti kunnon ugandalaishenkisen ruuan. Siinä vaiheessa kun ruoka oli valmista matkaamaan suuhun, unohdin kuvaamisen totaalisesti. Mutta mainittakoon sanat lammas, kana, maukas, maittava, runsas, korianteri, mahtava, papu, riisi, curry, peruna, vihannekset ja toistona varmuudeksi: runsas. 

Kakkupöytään päätyi vallan perinteinen kermavaahtokakku itse säveltäen, smoothiekakku (joka ei hyytynyt tarpeeksi), mokkapalat (pohjan ohje gluteenittomana täältä, kuorrutteen tein omista vanhoista ohjeista) sekä kookoskeksit. Kupit ovat lojuneet kaapinperukoilla noin 15 vuotta, rippi- ja yo-lahja kokoelmia, kultareunuskupit tekivät meistä kertaheitolla tosi aikuisia. Kakun äärellä laulettiin ja ihmeteltiin pientä, joka oli aika ihmeissään kaikesta. 

Ensimmäiset synttärijuhlat onnistuneesti takana. Juhlapäivän ihanista muistoista ja lahjoista on iloa vielä pitkään. Sankari nukkuu, vanhemmat on ylpeitä ja onnellisia. Me selvittiin ekasta vuodesta. Kaikki on just tänään, tässä ja nyt tosi hyvin. 

Kohta juhlitaan

Ensi viikolla saamme juhlia naperomme ensimmäisiä syntymäpäiviä. Mekkojen ompelun lisäksi olen saanut upottaa näperrysintoani juhlavalmisteluihin. Siinä missä minä pohdin miltä kakkupöytä näyttää ja mitä voisin leipoa, mies pohtii mitä lihaa ostaisi. Ugandalaiseen (ja mitä ilmeisemmin hyvin afrikkalaiseen) tyyliin kuuluu, että vieraita ei tyhjin vatsoin päästetä kylästä pois. M. jaksaakin aina puistella päätään kakkukahveille; "eikö siis mitään ruokaa?". 

Oma tehtäväni muodostui siis helpoksi ja mieluisaksi: kakku ja koristelut, M. hoitaa ruuat. 

 

Joulupukki

Ei siitä kauaa ole, kun kirjoitin Joulupukille. Toivoin silloin onnea ja hyvää miestä. Ei ne aatoksi tulleet, mutta kirjeen sain keväällä. Joulupukki sanoi uskovansa rakkauteen. Tuli ne lahjatkin perässä.

Mitä pieni neiti toivoo joululahjaksi kysyttiin minulta. Niin, hänhän ei toivo vielä yhtään mitään. Minä se toivon, mieskin vähän, hän tosin hyvin vähän. M. ei toivo itselleen mitään, sanoo ettei halua kenenkään stressaavan. Minä toivon, että ensimmäinen joulu on täynnä rakkautta. Uskoohan se pukkikin siihen.

Länsimaalainen jouluhysterisointi iski mieheni tainnoksiin viime vuonna. Kesken vilkkaimman jouluilun, kysyi hän miksi suomalaiset viettävät joulua. Kyllä alkuperäinen ilosanoma on kauaksi monen joulusta kadonnut.

Jotta joulu olisi sanomansa äärellä, pyrin monin tavoin eettiseen kuluttamiseen, auttamiseen, ilon jakamiseen ja lähimmäisten huomioimiseen. Joulu on ilon juhla.

Perheemme ensimmäinen yhteinen joulu kera lapsosen koittaa pian. Mitä perinteitä haluan hänelle siirtää? Mitä omia tapoja meille syntyy? Haluammeko opettaa, että Joulupukki on mukava Joulun satuhahmo vai se kiristyskeino, jota ennen Joulua käytetään? Miten säilyttää Joulun ilo lapsella ilman, että se keskittyy vain jokatuutista tuleviin lahja-asioihin? Voiko lelukirjan postilaatikosta tuloa mitenkään välttää?

Odotus, se on luvan kanssa alkanut. Ensimmäisenä adventtina joulukoristelaatikot saa tuoda sisälle ja valot saa loistaa kirkkaasti. Avasimme neitosen kanssa meidän ensimmäisen yhteisen luukun. Ihan koko elämän ensimmäisen luukun, siellä oli kynttilä. 

Kastejuhla

Lauantaina auringonsäteiden siivittämänä tyttäremme sai kasteen ja nimen. Kauniin nimen täynnä rakkautta ja tarinaa. Päivä oli kaikin puolin ihana. Tahtotyttö oli rauhallinen koko päivän nauttien lämpöisistä ja välittävistä syleistä, joista osaamme olla enemmän kuin kiitollisia. Nämä on niitä elämän hetkiä ja juhlia, joista sydän hymyilee.
 

 

 

Love is all you need

Olen juuri saanut kokea elämäni tähän mennessä onnellisimman päivän. Päivä oli täynnä onnea, iloa ja rakkautta. En löydä sanoja kuvaamaan kaikkea sitä, mitä haluaisin jakaa koko maailmalle. Olen äärimmäisen onnekas ja kiitollinen. Minut on siunattu niin hienoilla ihmisillä elämässäni, etten meinaa sitä aina oikein ymmärtää. Vieraita meillä oli yhteensä yhdeksästä eri maasta. Nyt kun iso määrä rakkaita ja tärkeitä oli yhtä aikaa paikalla, sydän pakahtui. Erityisesti se pakahtui juurikin sen yhden rakkaan vuoksi.

 

Kaikkien euforiatunteiden keskellä yritän saada kerrottua myös jotakin konkreettista juhlasta. Kuvia meillä ei toistaiseksi ole juurikaan muuta kuin mielessä. Ne saamme muutaman viikon päästä.

 

Kirkko oli tunteikas ja täynnä onnen kyyneleitä. Ystävät ja suku osallistuivat monin tavoin itse toimitukseen. Morsian pidätteli omia kyyneleitään oikein toden teolla, kun ystävä lauloi toisen ystävän säestäessä pianolla: True colours.

 

Juhlapaikalle saavuimme vanhan paloauton lavalla körötellen. Melko tyylikäs menopeli. Juhlat vietettiin kauniin kartanon tunnelmissa, ihanan puutarhan ympäröimänä. Pöytiä koristi mm. sadonkorjuun kunniaksi viljaa sekä kierrätyshengessä tehtyjä koristuksia. Kierrätysteemainen hääpukuni sai paljon kehuja, ja täytyy myöntää; sitä oli ihana myös pitää. Hiuksiini sain toivomiani aitoja kukkia. Sulho oli komea. Musiikki sai kaikkien jalat liikkeelle. Ruoka oli maukasta. Ohjelmaa oli sopivasti. Lapset iloitsivat Brunbergin suukoista. Aikuiset nautti Reilun kaupan rypäleitä (puristettuja). Lahjat oli mahtavia kaikki, osasta ollaan jo nautittu tänään. Ja minä, rouva K., nautin joka hetkestä.

 

Juhannus

Olen ollut useamman Juhannuksen jossakin muualla kuin Suomessa. Tämä Juhannus vietettiinkin sitten kaikkien mahdollisten perinteiden mukaan mökillä. Pikku pupunen vastaanotti meidät heti mökille saavuttua. Perhettä ja sukua ja suvun sukua oli jo siinä määrin, että Suomen suven saloihin riitti M.:lle opettajia joka lähtöön. Suomen lippu nousi salkoon Lippulaulun sanoin. Koivuin koristelulla terassilla vatsaan päätyi mm. uusien perunoiden ja kalojen jälkeen kesän ensimmäisistä mansikoista tehty Brita-kakku. Tuleva appiukko tarjosi myös snapsin vävypojalle (sen verran harvinaista tuo snapseilu meillä, että piti mainita). Saunassa vihtomisen jälkeen uiminen tuntui erityisen virkistävältä. Pienet pojat halusi voittaa M.:n jalkapallossa, isommat tikassa, minä mölkyssä (osa onnistui, osa ei). Vähän vanhemmat pojat ja M. lähtivät illan tunteita kalan narraukseen, samaan aikaan itse ihailin nuotiota ja laskevaa aurinkoa elämääni ihmetellen veljen ja äidin kanssa. Kävin myös poimimassa niittykukkia, mutta tänä vuonna en laittanut yhtään tyynyn alle. Keskikesässä on jotain lumottua taikaa, jota tekisi mieli napata pakastusrasiaan ja laittaa pimeänä marraskuun aamuna kaurapuuron päälle.