Vappu

Vappu on alkanut erinomaisen värikkään iloisesti. On tanssittu discossa heti aamutuimaan, vierailtu ystävillä Vappu-ruokailemassa ja perheen luona munkkien äärellä. Neiti sai ensimmäisen vappupallonsa ja hänen äitinsä ilakoi serpentiinin sekä saippuakuplien kanssa. 

Huomenna vappuilu jatkuu pääkaupungissa. 

 Mukavaa Vappua, karkailemattomia ilmapalloja ja hymyisiä suita!

Hyvät yöt ja illat kans

Viimeisen vuoden ja noin kolme kuukautta on perheemme nukkumisasiat olleet melkoista säätöä. Lapsen syntymän jälkeen ensimmäiset kymmenen kuukautta oli nukkumisen suhteen sanalla sanoen kamalaa. Sen jälkeen alkoi olla siedettävämpää askel askeleelta. Yöimetyksen lopetusta, omaan sänkyyn siirtymistä, silittelyä, tassuttelua, heräilyä, vieressä nukkumista, takaisin sänkyyn, sylissä nukahtamista, hyräilyä, sihinää, suhinaa, laulua, soittorasiaa, tuttia, ei tuttia, yövaloa, ei valoa, valoa tunnelin päässä. 

Juuri nyt makuuhuoneessa on hiljaista, vain ihana pieni tuhina. Vein lapsen iltarukousten ja öiden toivottelujen siivittämänä omaan sänkyyn. Hän jäi sinne ja nukahti. Siis kertaan: jäi sinne ja nukahti. Minä en ollut pitämässä kädestä kiinni, en hyssyttämässä, en suhisemassa, en laulamassa, en istumassa tuolilla sängyn vieressä. 

Tämä on ihanaa. Nukahtamisen helppous on IHANAA. Ah. Pieni nukkumatin askel maailmalle, mutta jättiläismäinen meidän perheelle. 

Vaaliuutinen lehmän mahassa

Lehmällä on neljä mahaa: juoksutusmaha, verkkomaha, satakerta ja pötsi. En oikeasti tiedä noiden mahojen toiminnasta mitään, mutta mielikuvitukseni lähti kuljettamaan vaaliuutista noiden mahojen kautta. 

Vaaliuutinen matkaa siihen ensimmäisen vatsaan ja saa voimakkaan reaktion välittömästi. Se provosoituu herkästi ja saa pahalta tuntuvan asian kutakuinkin oksentamaan sisälle tullutta asiaa ulos, Viime sunnuntaina oma "ensivatsa" reagoi nopeasti. Se pisti sormet tykkäilemään vihaisista kirjoituksista, puhkumaan ja puhisemaan. Yök, en syö. Ihan kauheeta kuraa. Kuka tällaista voi tehdä?

Kun uutinen on mennyt seuraavaan vatsaan se maistaa jo jotakin hyvääkin, jotakin turvallista ja tuttua. Se huomaa myös uudet vivahteet, eihän tämä nyt läpeensä kamalaa tavaraa ollutkaan. Juoksutetaan kuitenkin vielä jonkin verran, seilaillaan erilaisten kirjoitusten maailmoissa. Pyöritellään pöydissä ja kahvikupeissa. Annetaan mahdollisuus. Tykätään jo toisenlaisistakin teksteistä ja mielipiteistä. 

Kolmas vatsa alkaa jo tottua uuteen uutiseen. Se edelleen tietää, mikä uusi (tai vähän vanhakin) maku on itselle sopimaton, mutta harkitsee sen makustelua tarkemmin. Viisitoista kertaa samaa makua ja siihen alkaa tottumaan. Enää ei okseta. Ei kaikista uutiskokonaisuuden osista silti täydy täysin tykätä, muttei niitä läpeensä haukkuakaan voi. se olisi epäreilua. Makuasia. 

Neljännen vatsan nimi on pakko olla satakerta. Tuntuu, että uutista on puitu jo sen sata kertaa. Nähdään koko pläjäyksen eri maut ja koitetaan sulauttaa ne toisiinsa. Ehkä tästä voi jotain hyvää syntyäkin. Muutakaan ei ole nyt tarjolla. Näillä aineksilla. Ihan sen kaikilla mausteilla, niillä ei niin mieluisillakin. 

Kyllä, tällainen Suomi on. 

Minä olen osa sitä. 

Aloitan rakentamaan ensimmäistä siltaa. 

Vaalit 2015

Kirjoitin ennakkoon tuumoksia tulevista vaaleista, joten ajattelin ympyrän sulkeutumisen kannalta, että sen voisi tehdä myös vaalien jälkeen. 

Rehellisesti sanottuna en oikein tiedä mitä sanoa. Olen hämmentynyt. Olen myös iloinen. Ja olen todellisen pettynyt ja peloissani. Tunne kerrallaan. 

Hämmentynyt. Olin vanhemmillani lapsen kanssa vaalivalvojaisissa ja lähdin ajelemaan kotiin ennuste siitä mielessä, että perussuomalaiset häviää 7 paikkaa, Vihreät voittaa (nämä kiinnosti minua eniten, siksi ne päällimmäisenä). Iloitsin asiasta. Sanoin isälleni, että tämä on merkki että ihmiset haluavat inhimillisempiä arvoja, maailma muuttuu paremmaksi. Kun ajelin kotia kohti, kaunis ilta-aurinko valaisi puita, radiossa kuului Haloo Helsingin sanat "Tartu kädestä käteen, laula sielusta sieluun. Kasta varpaat kylmään veteen, Hyppää täysillä joutsenlauluun." Minulle tuli kyynel silmänurkkaan, koin suurta onnea. Kotona halasin miestä ja puhkuin iloa. Mies lähtee töihin, minä nukutan lapsen. Palaan ruudun ääreen, en usko muuttunutta tulosta. En vaan voi. Miten tässä näin kävi? Mitä tapahtui? 

Pettynyt, jälleen kerran pettynyt, että ihmiset eivät välitä kaikista ihmisistä. Että ne välittää vaan "meistä" ja vielä kamalampaa on se, että he kokevat että minä olen se "me", mutta mieheni (ja lapseni?) on "he". Pelottaa, ei niinkään se mitä päätöksiä he tekevät, vaan enemmän se minkälaista ilmapiiria ja arvomaailmaa tänne luodaan. Olisko persujen mielestä parempi, että me emme olisi täällä? Saako heidän mielestään meillä mennä hyvin? Mitä tämä kaikki tarkoittaa? 

Koin myös iloa. Kaksi maahanmuuttajataustaista ehdokasta (toinen varmistuu keskiviikkona) pääsi läpi ensimmäistä kertaa. Hekin ovat suomalaisia (tahtoi persut niin tai ei). Pidän heidän molempien ajatuksistaan paljon. Iloitsin myös siitä, että Vihreät saivat selkeän voiton. Ja siitäkin iloitsin, että vaikka facebookissani on vain 185 ystävää, vilkkui seinät samoja tunteita, mitä itsellänikin on. En siis ole yksin. Et sinäkään! Yhdessä kaikki on mahdollista eikä mitään ole vielä menetetty. Hetkinen, kuulostan lähinnä huonolta vaalimainokselta. Stop. 

Kesäpaita mekkokaavalla

Kesä ja lämmin on ihan pian täällä (tai ainakin Lontoossa, siellä oli viime viikolla kuulema lämpöasteita jo 25). Tein meidän omalle pienelle neidolle hellepaidan Mekkotehtaan Orelma-kaavalla vain helmaa lyhentämällä. Tällä kertaa hihansuut saivat kuminauhan, mikä lisäsi söpöysasteita jonkin verran. Seuraavaksi lupaan käyttää jo jotakin toista kaavaa, alan olla kohta kaavojen kirjan nimen veroinen. 

Lahjamekko

Arvontamekon lisäksi pistin postiin tällä viikolla toisenkin mekon. Sen vastaanottaja on pian yksivuotias suloinen ystäviemme lapsi. Hänelle meni äitinsä valitsemasta Ugandan-kankaasta tehty Mekkotehtaan Matleena-kaavalla tehty mekko. 

Mekko matkalla voittajalle

Arvonnan voittaja Birgit Bikken pilttuusta saa pian postissa mekon, joka valmistui sunnuntaina. Kuten lupasin, on se tehty Mekkotehtaan Orelma-kaavalla. Itseäni ilahdutti se, että voittaja päätti lahjoittaa mekon HOPE-yhdistykselle. Toivottavasti mekko ilahduttaa vastaanottajaa. 

Yksin kotona 1

En herännyt yöllä kertaakaan. Heräsin aamulla, kun koin olevani siihen valmis (noin klo 8 eli normaalia myöhemmin). Aamukahvia nautin niin kauan, että kahvi oli jäähtynyt jo moneen kertaan. Kahvin kanssa otin pakkasesta palan kuivakakkua, ystävän tekemää. Kukaan ei kinunnut sitä minulta, söin hitaasti jokaisen murun. Puhelu DNA:n asiakaspalveluun kesti jonotuksen ja puhelun kanssa yhteensä tunnin, muttei sekään haitannut kun oli aikaa. Kävin suihkussa, ovi oli kiinni. Levitin kaikki kankaani lattialle ja tein suuria suunnitelmia. Leikkelin kankaita, pinosin, lajittelin. 

Nyt näppäilen tekstiä tietokoneellani (jossa on päivitetty virusturva) eikä kukaan yritä sammuttaa konetta toistuvasti. Vielä on hetki aikaa. Käyn pyykkituvassa. Jatkan kangasoperaatiotani. Ehkä imuroin, mutta vain ehkä. 

Pikkupirpana on vauhdittamassa mummolan arkea, kuinka hyvää se vanhemmille tekeekään! 

P.S. Kyllä yhdessä yössä kuitenkin jo ikävä kerkiää muodostumaan. 

Missä kaikki suomalaiset hymyilee?

"I've never seen so many Finnish smiling and saying hello".

"Well you know how we love nature."

Kävimme luontoretkellä. Jokainen vastaantulija hymyili, tervehti, monet vaihtoivat muutaman sanasenkin. Luonto tekee hyvää.

Vaalit 2015

En ilmeisesti ole ainut, joka on hieman hukassa sen suhteen ketä äänestää. En pidä minkäänlaisena vaihtoehtona sitä ettei äänestäisi lainkaan. Se on minun mielestäni yksi hienoimpia asioita, joita meillä Suomessa on, vapaus äänestää. Voimme myös luottaa siihen, että äänestystulos lasketaan oikein, eikä tuloksia muuteta, kuten mieheni kotimaassa. 

Kävimme pääsiäispäivällisellä keskustelua siitä, mitkä asiat vaikuttavat äänestämiseen, mitä asioita pitää tärkeänä. Äänestätkö puoluetta vai ehdokasta? Olen vaikean valinnan edessä. 

Valtaosa ihmisistä tuntuu jakavan samoja toiveita: että sosiaali- ja terveydenhuolto saadaan toimimaan paremmin ja palvelemaan kaikkia sekä työllisyyden lisääntymistä. Sitten tulee ne aiheet, joissa väki jakaantuu: Nato ja maahaanmuuttopolitiikka sekä ympäristöpolitiikka ja kansainvälinen vastuu. 

Mitä minä toivon? Ihan alkuun sanon mitä minä EN MISSÄÄN TAPAUKSESSA TOIVO: En halua, että "Suomen on irrottauduttava siitä 25 vuotta jatkuneesta ajatuksesta, että maahanmuutto ja monikulttuurisuus sinänsä olisivat tarpeellisia tai tavoiteltavia asioita." En myöskään toivo, että  "Suomen kansalaisuus ei saa olla itsestäänselvyys, vaan se tulee nähdä palkintona jo tapahtuneesta kotoutumisesta. .... Suomen passi ei saa olla pelkkä matkustamista helpottava dokumentti, vaan kansalaisuuden pitää ilmentää henkilön sitoutumista uuteen kotimaahansa." Edellä olevat lainaukset ovat perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta. 

Minä toivon, että talouskasvun ja työllisyyden lisäksi puhuttaisiin Suomen arvomaailmasta. Puhuttaisiin siitä, että hyvinvointia mitataan muillakin mittareilla kuin rahalla ja tilastoilla. Se mitä teemme maapallolle ja toisillemme pitäisi olla puheissa enemmän. Myönnän, että olen idealisti enkä perusta juuri mitään pelkällä rahalla laskemiseen, vaikka ymmärrän että sekin on välttämätöntä. Mutta jos näinä taloudellisesti vaikeampina aikoina unohdetaan, että me olemme silti vielä yksi maailman rikkaimmista maista emmekä me voi tuijottaa vain omaa napaamme, saatamme löytää itsemme arvotyhjiöstä. 

No ketä minä sitten äänestän? Kuka niistä arvoista puhuu? Niin ja minkälaisista arvoista? 

Yksi lause jäi Vihreiden puheenjohtajalta mieleen: Meille tärkeää on ihmisarvot ja vihreät arvot! Heidän maahanmuuttopolitiikassaan sanotaan mm. näin: "Maahanmuuttopolitiikan ohjenuoraksi on otettava inhimillisyys ja ratkaisukeskeisyys, jossa avoimesti ratkotaan kotoutumiseen ja sopeutumiseen liittyviä ongelmia. Maahanmuuttajat eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan jokaisella maahanmuuttajalla on oma tarinansa." He myös toteavat, että "Vihreät ei pidä ihmisten liikkumista rajojen yli uhkana vaan pikemminkin luontevana osana tämän päivän maailmaa. Suomen väestön etninen, kulttuurinen, kielellinen ja uskonnollinen kirjo toki kasvaa, mutta Vihreille ihmisten erilaisuus, yksilöllisyys ja yhdenvertaisuus ovat aina olleet tärkeitä lähtökohtia." 

Yritin tähän loppuun kirjoittaa jonkun hyvän aasinsillan pääsiäiskirkon saarnaan, mutta yritykseni ontui. Liittymättä vaaleihin mitenkään (tai sittenkin kovin paljonkin) pappi muistutti, että ihminen on melko hukassa jos hän kykenee ratkaisemaan kaiken järjellä. Ehkä näissä vaaleissakin ihminen saa käyttää sydäntään eikä pelkkiä tilastoja. 

Arvonnan voittaja

Mekon voittaja arvottiin tänään. Alla kuvasarja suoritetusta arvonnasta. 

Voittaja on siis Birgit Bikken pilttuusta ja mekko menee hänen sanojaan lainaten "veljeni tyttärelle (no:5) ihanalle suklaa nappisilmä Jessicalle <3 Ujo plikka mutta niin prinsessa :)". Olen sinuun Birgit yhteydessä.