Blogin pitäjänä olen hieman vanhanaikainen. En ole liittynyt juuri mihinkään sivustoihin, enkä osaa markkinoida blogia mitenkään. Suurin syy lienee se, että pienen porukan blogi tuntuu turvalliselta ja kotoisalta. Blogin kirjoittajana olen usein sellaisessa hassussa ristiriidassa: toisaalta haluan, että tämä pysyy pienenä ja sievänä, toisaalta joskus kaipaa kovasti sitä vastavuoroisuutta, sitä että näkee ihmisten lukeneen ja mikä parasta kommentoineen omia juttuja. Monet sanovat, että lukijat ovat blogin suola. Turha minunkaan väittää, että kirjoittaisin, jos kukaan ei lukisi näitä. Itselle tärkeintä pohdinnoissa on kuitenkin määrän sijaan se, että aatokseni tavoitti edes yhden ihmisen, sai jonkinmoisen ajatuksen tai tunteen aikaiseksi (mieluiten kohtuullisen miellyttävän tunteen). Kun päästää lukijoita lähelle, kaipaa toki peiliä, vastakaikua. Jos kukaan ei reagoi, on vähän kuin yrittäisi heittää leipäkiviä, mutta kivi lopsahtaakin suoraan järven pohjaan LOPS. Siksi kiitänkin nyt tässä ja heti joka'ikistä kommenttia, tuumosta, palautetta ja sanottua tai kirjoitettua sanaa. KIITOS!
Käsitöideni julkaiseminen jännitti alussa aikalailla. Onhan netti pullollaan äärimmäisen hienoja juttuja. Kun sitten sain ensimmäisiä positiivisia kommentteja, ajattelin että ehkä julkaisen jatkossakin. Blogiin käsitöiden laittaminen on kannustanut minua tekemään parempaa "julkaisukelpoista" kädenjälkeä, minkä koen hyvänä asiana.
Mihin tämä kaikki nyt edes liittyy. Tämä liittyy siihen, että olen liittynyt Bloglovin-listoille. Tosin rehellisyyden nimissä, en tajua siitä juuri mitään muuta kuin sen, että joidenkin blogin lukijoiden on helpompi, kätevämpi ja mukavampi lukea raapustuksiani sitä kautta. Saa nähdä miten tässä käy.
