Juhannus

Olen ollut useamman Juhannuksen jossakin muualla kuin Suomessa. Tämä Juhannus vietettiinkin sitten kaikkien mahdollisten perinteiden mukaan mökillä. Pikku pupunen vastaanotti meidät heti mökille saavuttua. Perhettä ja sukua ja suvun sukua oli jo siinä määrin, että Suomen suven saloihin riitti M.:lle opettajia joka lähtöön. Suomen lippu nousi salkoon Lippulaulun sanoin. Koivuin koristelulla terassilla vatsaan päätyi mm. uusien perunoiden ja kalojen jälkeen kesän ensimmäisistä mansikoista tehty Brita-kakku. Tuleva appiukko tarjosi myös snapsin vävypojalle (sen verran harvinaista tuo snapseilu meillä, että piti mainita). Saunassa vihtomisen jälkeen uiminen tuntui erityisen virkistävältä. Pienet pojat halusi voittaa M.:n jalkapallossa, isommat tikassa, minä mölkyssä (osa onnistui, osa ei). Vähän vanhemmat pojat ja M. lähtivät illan tunteita kalan narraukseen, samaan aikaan itse ihailin nuotiota ja laskevaa aurinkoa elämääni ihmetellen veljen ja äidin kanssa. Kävin myös poimimassa niittykukkia, mutta tänä vuonna en laittanut yhtään tyynyn alle. Keskikesässä on jotain lumottua taikaa, jota tekisi mieli napata pakastusrasiaan ja laittaa pimeänä marraskuun aamuna kaurapuuron päälle.