Olen viime aikoina vältellyt parhaani mukaan sosiaalisen median keskusteluja, mikäli en ole kohtuullisen varma hyvästä hengestä. Mikäli näen jonkun mielenkiintoisen linkin, luen sen usein, mutta kommenttiosiot jätän väliin. Samoin olen vähentänyt omaa osallisuuttani some-keskusteluihin osallistumisessa. En tee sitä siksi, että minusta vaikeneminen olisi aina se paras keino, teen sen siksi etten ylipäätänsä jaksa lukea sontaa. Pahoittelut, mutta otan oikeudekseni kutsua nyt joidenkin mielipiteitä (vai vain pahanolonpurkua ja pelkoa?) sonnaksi.
Paasaan usein auttamisesta ja yhteisöllisyydestä. Olen ryhtynyt sanoista tekoihin. Menimme mieheni ja ystäväni kanssa vapaaehtoiseksi vastaanottokeskukseen. Olimme käsinä, korvina ja sylinä.
Menimme keskukselle ensisijaisesti lajittelemaan lahjoitettua tavaraa ja vaatteita, ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun ihmiset kerääntyivät luoksemme. Osa heistä tarttui tavaroihin ja alkoi etsimään itselleen sopivaa vaatetta jo viilentyneessä syysilmassa, samalla kun me koitimme pitää tilannetta niin sanotusti hallussa. Hetken päästä pitelin sylissäni pientä vauvaa ja melko pian minäkin pengoin loputtomista vaateläjistä vauvalle sopivaa lämmintä vaatetta. Vahva äidillinen suojeluvaistoni sai melkoisen vyöryn kehoni läpi.
Tiedän, että pieni osuutemme tuona päivänä ei ollut suuren suuri, mutta se oli jotain. Oma sydän sykähteli vahvemmin, kun vihdoin löysin vauvalle sopivan vanupuvun ja puin sen hänelle päälle. Toisen ylimääräisen hyvän sykäyksen se teki, kun löysimme pienelle pojalle sopivat kumisaappaat märkiin jalkoihin.
Olen joskus todennut, että suurin ilo tulee ihmisen aidosta kohtaamisesta ja auttamisesta. Todistin sen jälleen todeksi.
"Tulemme toistekin!", sanoimme ennen lähtöä. Ja niin teemme.
Ihana teko teiltä! Mitä kautta pääsitte vapaaehtoiseksi, voiko "kuka tahansa" mennä?:)
VastaaPoistaMe otimme yhteyttä paikalliseen SPR:n-ryhmään ja sitä kautta lähti homma toimimaan.
PoistaMitä nyt seurannut, niin vaikuttaa siltä että kaikkialla ei ole ihan sellaista selkeetä linjaa vielä, että miten voi auttaa jne. Mutta varmasti joku reitti ja keino löytyy, kun on haluakin. : )
Todella arvokasta työvoimaa olitte aivan varmasti! Täällä huomenna keräys jpnne on menossa monen monta ikeapussillista vaatetta ja tavaraa! Lapsetkin poisti barbeja ja pehmoleluja jotka toivottavasti ilastuttavat lapsia!
VastaaPoistaMinusta jo se, että luo positiivista ilmapiiria ihan yleisesti on tärkeää. :)
PoistaMitä tuohon tavaran määrään tulee, niin välillä kyllä ahistaa miten nopeasti ihmisiltä kertyy käsittämättömiä määriä poisannettavaa tavaraa. Kuinka paljon meillä onkaan mitä antaa ja missä yltäkyläisyydessä me olemme.
Sanoista tekoihin - mahtavaa! :) Meidänkin kuntaan kuulostaa olevan tulossa hätämajoitus turvapaikanhakijoille, ja nettikohkaaminen on sen mukaista. Ihan oman mielenterveyden vuoksi pysyttelen niistä keskusteluista pois. Jotain konkreettista voisi yrittää itsekin tehdä, jos vaan väylä löytyy. On mahtavaa, että ihmiset haluavat antaa omastaan ja auttaa. Kun sitä tavaraa meillä tosiaan piisaa! Valitettavasti jotkut tuntuvat ajattelevan, että lahjoittaa voi mitä vaan - myös ne likaiset pyyhkeet ja rikkinäiset vaatteet, käytetään lahjoituskohdetta roskalavana, tämä huomattiin kun tavaraa kerättiin tulipalossa kaiken menettäneille. Mutta onneksi vain pieni osa. :)
VastaaPoistaKävi kyllä omassa mielessä monta kertaa niiden tavaroiden keskellä, että hei ihan oikeesti, oletteko nyt tosissanne. Tavaraton ihminen onihan yhtä arvokas ja ansaitsee siistiä päällensä. Onneksi, kuten sanoit, on myös paljon kelpotavaraa. :)
Poista