Pääsen vihdoin käyttämään tunnistetta 'omin käsin tehty'. Onhan tämä kyllä kohtuullisen noloa, että ensimmäinen käsityö moniin aikoihin on niinkin mahtava suoritus kuin patalappu. Hieman saumat kieroilee, mutta älkää suurentako kuvaa ja antakaa vaan kannustavaa palautetta, vaikka kuten Ugandassa sanottaisiin "you will learn".
Kaksi patalappua matkaa tänään huikean nuoren miehen ylioppilaslahjana Helsinkiin. Älkää huolestuko, nuo on lähinnä bonusosa lahjaa, kummipoikani saa myös alkukeittiösetin (uskallan olettaa että hänellä on parhaillaan parempaa puuhaa kuin lukea blogiani). Alkaa jo vähän tuntua siltä, että jonain päivänä hänkin muuttaa pois kotoa, mikä sen tarpeellisempaa kuin esimerkiksi kattila. Tämän tädin liikutuksen tunteet ovat hieman pinnassa jo pelkästä ajatuksesta, että pääsen halaamaan tuota lakkipäätä ihan pian. Tuntuu myös mahtavalta päästä juhlimaan koko perheen voimin, nyt meillä on kaksi söpöystä matkassamme sukujuhliin.
Noista käsitöistä voin todeta: you can teach me! :) Kyllä on komeat, ei voi kuin tulla hyvää ruokaa, kun nuo komeilee keittiössä.
VastaaPoistaMB
:) voi mahtavuutta, että voisin jotain opettaa.
PoistaAjattelin muuten, että huomaat ehkä yhden tutun kankaan. ;)
Ihania patalappuja! <3
VastaaPoistaTykkään niin noista värikkäistä kankaista, ja olet taitava!
Kiitos!!
PoistaVähän on taidot ruostuneet ja kiire tekee sen, ettei tahdo riittää malttia tehdä huolella. Mutta kyllä nuo kehtasi antaa. :)
Oletko nähnyt ne patalaput, jotka teimme lahjaksi M:n ja W:n häissä auttaneille ystäville? Ne oli kyllä aivan mahtavia mutta jos niiden reunukset olisivatkin olleet noita ihania ugandalaisia kankaita niin olisivat kyllä olleet jo liian ihania!
VastaaPoistaVE
Oooh, en ole nähnyt. Olisi ihana nähdä!!!
Poista