sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kiltisti jonossa

Olen kirjoittanut odottamisesta aiemminkin. Kirjoitan siitä taas.
 
Olimme mieheni kanssa jokin aika sitten kirjakaupassa. Jonoa alkoi muodostumaan, kassaneidin palvellessa asiakasta kirjahyllyn luona. Kukaan ei kommunikoinut keskenään, moni tutkaili puhelimiaan tai ostoksiaan. M. kysyi miksemme me tee mitään. Olin hieman äimänä.
"Miten niin tee mitään?"
"Kaikki vain seisoo jonossa ja hymyilee kiltisti. Kukaan ei huuda myyjää ja pidä meteliä. Ugandassa myyjä olisi haettu tai huudettu pikana paikalle."
"Tallaisia me ollaan."
 
Tänään ajoimme perheautollamme mummolasta kotiin. Edessäni ajoi taajama-alueella auto kohtuuttoman hitaasti. M. kehotti väläyttämään pitkiä valoja tai menemään ohi. En suostunut kumpaankaan. Peräämme kertyi joitakin autoja. M. puisteli päätänsä "suomalaiset vaan menee sen ensimmäisen perässä kiltisti ja odottaa niin kuin siellä kirjakaupassa". Minua hieman huvitti.
 
Kirjakaupan jonossa selvisin. Samoin autoletkassa. Kumpikaan ei kestänyt oikeasti kovinkaan pitkään. Mutta se mistä en tiedä taas miten selvitä, on M.:n välttämätön matka Ugandaan viikon päästä. Tänne me tytöt jäädään ikävöimään, kun M. hoitaa asioita, jotka on pakko hoitaa.
 
Sen lisäksi, että odotamme isää takaisin, odotamme myös että pikkuneidin vatsanväänteet alkaisivat vihdoin hieman helpottaa ja yöt (sekä päivät ja illat) olemaan enemmän unisia kuin itkuisia. Odotamme myös ensilehtiä puissa, Porvoon retkeä, hetkeä ompelulle, uusia metsäretkiä, ystävien näkemistä, ensimmäistä äitienpäivää, parvekekukkien istuttamista, auringon paisteen iloa ja monta hymyn hetkeä.

10 kommenttia:

  1. Voin jatkaa tätä listaa! Minäkin odotan odottamisen päättymistä, sen että tämä kysymysmerkkejä täynnä oleva elämänjakso päättyy, ja että ensi syksystä voi puhua muutenkin kuin korkealla intonaatiolla loppuvilla lauseilla! Samalla koitan muistaa, että elämä on tässä ja nyt, oli se sitten millaista tahansa. Että huomiseksi on luvattu auringonpaistetta, ja vaikka lapsi kätysi koko iltapäivän kun ulkona satoi vettä ja istuimme sisällä, niin iltasatua oli silti ihana lukea ja ilta päättyi hyvin. Hyvistä asioista osaa nauttia niin tuhannen paljon enemmän, kun niitä on vähän joutunut odottelemaan, eikö se niin mene :) Tänään sanoin S:lle, että hän on niin vahva, kun on jaksanut kaikki vastoinkäymiset joita meillä on ollut viimeisen vuoden aikana. 'Minä tiedän että asiat tulevat vielä olemaan ihan hyvin', oli hänen vastauksensa. Antakaa mullekin jostain tuota kaikenkattavaa viisautta ja mielenrauhaa!! :D

    Purkaus, sori. Sun teksti sopi mielentilaan. Kohta se kesä on täällä! Huomiseksi on luvattu auringonpaistetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen pitkä välitila, eteisfiilis, on toisinaan hieman haastava kestää. Toisaalta se antaa juurikin sen "kaikki on mahdollista" olon. Jokainen päivä voi tuoda uuden tuulen, ratkaisun tai suunnan. Se, ettei tiedä mikä se päivä on (ja toisinaan epätoivon hetkellä pelko ettei sitä päivää tule) ei tee vuoristoradalla menosta helppoa.
      Minäkin olen tänään sekä itkenyt toivottomuutta ja hymyillyt suurella ilolla ja onnella M:n kanssa pikkuneidin hymylle takaisin.
      S:n mentaliteetti kuulostaa kovin tutulta.:) Ihailtavaa ja syitä varmasti siihen, miksi juuri heidän kanssaan näillä radoilla kuljetaan.

      Ja vielä: kiitos jakamisesta. Vertaisymmärrys on aina vertaansa vailla. :)

      Poista
  2. Niin; elämän oppeja ,että osaat nauttia pienistä ilonhetkistä ja siirtää huonot ajatukset huomiselle..
    Silloin ne ei ehkä tunnu yhtä hankalalta...
    Niinkuin Tuulen Viemässä Taran sanoin kun kaikki meni pieleen; sisällissota, tulipalo; väärä rakkaus yms
    "En ajattele sitä tänään; ajattelen vasta huomenna "


    Tätskä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa katottiin M:n kanssa tuo vanha klassikko-leffa raskauden viime metreillä. :) Osuva siis.
      Onneksi mulla on kuitenkin ehkä vähän helpompi tilanne Scarletilla :D.

      Tätskälle halit.

      Poista
  3. Juurikin noin, me vaan odotamme aina kiltisti oikeastaan joka paikassa ja sitten kerran , kun vaadin lyhyempää odotusaikaa sain lääkärini suuttumaan ja itseni vaihtamaan lääkäriä, näköjään me suomalaiset emme kestä kritiikkiä. Mutta jälleen me joudumme kiltisti odotamaan M:n tulevan nopeasti takaisin, se lienee kuitenkin viisain tapa. Ilo ja onni on se , että meiltä löytyy naisenergiaa , ihania ihmisiä ympäriltä, joten tehkäämme tästä ajasta kuitenkin erilainen odottaminen ja hyvä sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei missään nimessä saa antaa kritiikkiä. Kiltisti vaan hiljaa .. ja ruokakin on aina "kiitos oli hyvää" :D.
      Ollaan me kiltisti täällä ja nautitaan naisenergiasta, kun M. hoitaa asioita.
      Hyviä muistoja tulossa. :)

      Poista
  4. hahah ! osuva kuvaus suomalaisista!
    Voi meilläkin esikoinen huusi kuin syötävä 4ekaa kk kun oli väsy ja halusi imeä lututtaa jotakin mutta tuttia ei osannut syödä ja tissistähän tuli maitoa jota ei siihen enää halunnut. . . huoh. On meilläkin tehty kaikenmaailman konstit hiljentääksemme neitiä. onneks hän syntyi jouluna ja rauhottui joulukuusen valoista edes hieman... Paljon kanniskelua ja sängyllä "hyppimistä" vauva sylissä.. Kunnes yhtäkkiä 4kk ikäisenä oppi tutin päälle ja väsymys taantui sillä. Näin viisi vuotta myöhemmin voin todeta että tuollaiset tuppaa unohtaa ja neiti onkin tosi cool ja rauhallinen... Jos tämä yhtäään lohduttaisi.. aurinkoisempia hetkiä on siis luvassa joskus...
    tsemppiä seremonioiden kestämiseen kun mies lähtee, muista että apua saa aina pyytää, se ei tee huonoksi ihmiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuesta.
      Jotenkin olen tsemppiajatellut kokoajan, että koliikki ei kestä ikuisuutta. Se loppuu varmasti joskus.
      Tosin välillä vaikka kuinka tietää, että tämä on vain pieni hetki suuressa mittakaavassa, illan ja yön tunnit tuntuvat pieneltä ikuisuudelta, eikä tuo ajatus paljon lohduta.
      Uskomme kyllä, että aurinkoa luvassa. Ja samoin apujoukot jo hyvissä valmiuksissa. :)

      Poista
  5. Meni Tarat ja Scarlet:t tätskällä sekaisin mutta ymmärsit asian :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)