Olen valittanut viime aikoina paljon. Itkenyt ja kokenut olevani maailmankaikkeuden huono-onnisin ihminen, ei yhtään sen vähempää. Mieheni kilometrien päässä jaksoi kuunnella monen monta päivää samaa ruikutustani siitä, miten epäreilua on että hänen pitää olla siellä, kun meillä on niin rankkaa täällä. "Mä en jaksa enää".
Jaksan hämmästyä itsessäni sitä, miten hulluuden partaalle saan itseni ajettua tunteiden (ja väsymyksen) vallassa. Vaikka tunnen ja tiedän sydämessäni vallan mainiosti selviävän ja vaikka tiedän, että kaikki kääntyy hyvin, on minun kapinoitava. Kapinoin ja kitisen, itken ja marmatan. Miksi minä, minä, minä?! Miksi me?! Miksei me vaan voida elellä ihan tavallista arkea ilman huolia jostakin jatkuvasti.
Kun sitten mieheni totesi hieman jo kiihtyneenä, että valitukseni on häränkakkaa, havahduin. Tietenkin luonnolliseen tapaan ensin piti hieman kiihtyä. Sitten laannuttuani kysyin miten noin voi sanoa. "Olet paljon vahvempi, teeskentelet vain olevasi heikko". Naulan kantaan, on liian helppoa vajota enkestäenää-akselille. Se harvemmin johtaa minnekään. Kaikki vauvat itkee. Suurin osa vauvoista valvottaa. Meillä nyt vain on tällainen tilanne, että miehen täytyy olla toisaalla joitakin viikkoja/ kuukausia, koska siellä on paljon isompia murheita kuin itku.
Kirjoitin tänään ystävilleni ja sain puhuttua asioita neidin nukkuessa. Se helpotti. Kummasti. Samoin tämä teksti. Ajatus juoksee jotenkin hieman vähemmän kaoottisesti.
Todellisuudessa sitä varmasti jaksaisi aika paljon enemmänkin. Ihminen venyy uskomattomiin suorituksiin. Mutta uskallan vähän toivoa, että ei tarvitsi nyt ihan hirveästi paljon enempää venyä. Vaikka olisinkin vahvempi kuin tiedän, nyt kiittelen näistä mitä olen saanut, enempää en kaipaa.
Lohdullisinta on se, että kenenkään ei tarvitse selvitä yksin. Lohdullista on myös se, että rakkaus on suuri voima.
... ja aina voi laittaa tytön reppuun ja mennä metsään.
Kovasti voimia <3 Sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi ja valittaakin saat, kunhan ei jää negatiivisuuteen kiinni. Väsyneenä ei aina jaksa nähdä valoisia puolia todellakaan. Mullakin yhtä tunnemyräkkää ollut nyt vaikkakin eri syystä. Tietyllä tapaa tällaiset kriisit pysäyttävät hetkeen ja opettavat paljon. Mikä on todella tärkeää elämässä?
VastaaPoistaOlet niin oikeassa. Eiköhän kaikilla vaiheilla ja tunnelmilla ja tunteilla ole jokin merkitys.
PoistaKeräsin voimat ja poimin esille tärkeimmät tunteet. Niiden voimalla taas paljon hymyisemmin eteenpäin. Vaan tekipä hyvää myös vähän purkaa ja purnata. .. Vähän tosin voisi opetella lieventämään näitä sfäärejä ;).
Tiedän mistä puhut! Ei ole vauvaa ei, mutta silti noita kitinän ja negatiivisuuden aiheita tuntuu löytyvän (joskus vähän liikaakin) milloin mistäkin. Tsemppiä kovasti ja itse olen huomannut saman, se auttaa kun saa purkaa asiaa jollekin. Kun voi päästää hölmöt ajatukset ulos :) Muiskis!
PoistaEikö vain. Ihana, että on ihmisiä kelle purkaa. Ja tavat joilla purkaa.
PoistaJa sitten taas keinot kerätä voimat ja hymyillä paljon.
Hölmöt ajatukset on onneksi jo jääneet kutakuinkin suolle. :)
Halaus sinne!
Aina maailmaan valitusta mahtuu ja pitää saada valittaa ...
VastaaPoistaJa omat murheethan ne on aina lähimpänä:-p
Mutta on myös hyvä,että lähellä on näitä pinnalle palauttajia "häränkakka"miehiä :-)
Aurinkohalaus&tsemppit ...Kyllä se siitä :-)
Kyllä se toden totta siitä. Kun puhalsi purnaukset pihalle, olikin tilaa paljon kivemmille tuumoksille :).
PoistaJa onnekseni tuo maahan palauttaja osaa palautella loistavasti :).
Aurinkohymyt sinne!!