Kesän viimeinen suunniteltu kaukoretki vei meidät jälleen meren äärelle, tällä kertaa Turkuun ja Raumalle.
Tekisi mieli marinoida teksti kliseillä ja suloisilla aforismeilla ystävyydestä. Olisi ihanaa, kun olisin ottanut kuvia jaettavaksi. Kunpa osaisin kirjata tunnelmia niin, että lukijakin pääsisi hetkiin mukaan juuri samoilla suurilla tunteilla kuin minäkin. Kertoisin siitä, miten mahtavat tyrskyt koettiin ystävien kanssa Ruissalon rannoilla ja iltateen aikaan sipistiin keittiön pöydän äärellä. Tai miten nähtiin ihana pieni vauva ja saatiin käsittämättömät määrät hyvää ruokaa. Istuttaisin teidät saunanlauteille kuulemaan, kun ystävät kertoivat elämästään, suruista ja iloista. Sitten jäähdyteltiin merivedessä ja syljettiin suolaa ulos suusta. Lapset kikattelivat aarrekartan kanssa. Aikuiset söivät Brita-kakkua ja pohtivat kuka syö viimeisen palan (salaa lapsilta). Kello annetiin lahjaksi, mutta eihän sitä kukaan katsonut. Se odottaa syksyä. Arkea.
Vielä on hetki aikaa olla laittamatta patteria kelloon ja ladata omia.
Vielä on hetki aikaa olla laittamatta patteria kelloon ja ladata omia.
Hieno kuva! Ja miten mahtava reissu. :) Toivottavasti auto starttaa uudestaankin kohti Turkua! <3
VastaaPoistaMB
Kerrassaan kyllä :). Kiitän Turkua ja sen ihmisiä.
PoistaAuto starttaa kun on ensin saanut arjen taas käyntiin. Mutta toivon toiset autot tulevat pian tännepäin. ;)
Totta. Kello on nostettu paketissaan ja paperikassissaan verhotangon päätyyn roikkumaan, turvaan kaikilta kaksi- ja nelijalkaisilta. Muutaman viikon kuluttua sitä on kiva katsoa, kun se muistuttaa kaikesta siitä, mitä on vaikea pukea sanoiksi. Kiitos! Vuosista, ajasta ja monesta!
VastaaPoistaSuuri sydämen pakahdus. :)
PoistaKesäkilometrit on ihania ja syksyn tulo aina vähän haikeaa <3
VastaaPoistaMutta onneksi muistoja ja kilometerjä voi jatkaa muillakin keinoin :-)
Syyssateet filtin alla <3
T
TÄmä syksy erityisesti "hieman" haikea. Kaikkea uutta. Mutta myös mitä odottaa. :)
Poista