Tuo iltahetki on minulle merkityksellinen ja suloinen monin tavoin. Saan olla hetken ihan kahdestaan tuon ison pienen kanssa ja höpötellä niitä tärkeitä juttuja. Joka ilta myös kerron miten rakas ja ihana hän on. Lapselle itselleen on ollut viime aikoina tärkeä korostaa, että hän on nyt iso tyttö. Niin monin tavoin onkin, mutta voi toista, vielä niin pieni.
Tällä hetkellä jokailtainen tärkeiden kysymysten listaykkönen on "äiti kuka mua kantoi kun mä olin pieni". Sitten kerrotaan. Ja lisätään, että ne kaikki rakastaa häntä todella paljon.
Olin todella iloinen, kun noita kantokuvia löytyikin yllättävän paljon. Esikoista kannettiin pelkästään Manducalla (ergonominen kantoreppu). Pikkusisko on saanut pääosin kulkea kudotussa kantoliinassa (äidin taitojen kartuttua).
P.S. Kantamisesta lupaan kertoa vastaisuudessakin.
Ihania elämänmakuisia ja hyväntuntuisia kirjoituksia sinulla! Jatkan tekstien kahlaamista vielä. Mukava tutustua sinuun myös näin. Ja voi että, minkä teit. Tuo ompelukone meidän alakerrassa alkoi taas muistuttelemaan itsestään... ;)
VastaaPoista(Ihanaahan se olisi!)
Iloa elämääsi! <3
Voi Eve, kuinka ihanaa että luet ja olet ja kommentoit. :)
PoistaTeet minut iloiseksi ollessasi kiinnostunut minun tuotoksistani.
Tuhat sydäntä.