Kiitos vaan

"Kiitos kun jaksatte odottaa, tiesittehän että voitte asioida myös internetissä ...". Odotin 45 minuuttia päästäkseni puhumaan henkilön kanssa ja tuo lause kuului tuona aikana noin sata kertaa.  Vihdoin sain puhua ihmisen kanssa, joka sitten kymmenessä sekunnissa sanoi "juu kyllä, lento on siirretty emmekä me voi tehdä asialle mitään, soittakaa lentoyhtiöön suoraan". Soitettiin lentoyhtiölle suoraan, tällä kertaa M., ja jonotusaika vain 15 minuuttia. Sama vastaus: lento on jo perjantaina sunnuntain sijaan.

 

Kävi näin: Kun M. saapui Suomeen iloitsimme, että nyt voimme vihdoin nauttia siitä, että olemme samassa maassa ja kaukoskypeilyt ja -oleilut voi unohtaa. Tuli elokuu ja tieto siitä, että M.:n on mentävä Ugandaan hoitamaan asioita, jotka .. no, on nyt vain pakko hoitaa. Kun olin itkenyt asiaa muutaman päivän, tokenin ja totesimme yhdessä, että näin se vain nyt on ja se pitää kestää eikä muita järkeviä vaihtoehtoja yksinkertaisesti ole.

 

Häälahjaksi saimme valtavan mainion Keski-Suomen loman ystäviltämme. Viimeisiksi yhteisiksi päiviksi ennen tuota kurjaa päivää, kun M. lähtee, varasimme häämatkamme tuolle mainiolle matkalle. Kunnes sitten tänään aloimme tarkastaa lentoja ja totesimme, lennot oli kuin olikin siirretty Entebben kentällä jo tänne tullessa, koska heidän näkemyksestään viisumi ei kata eää tuota viimeistä kahta päivää (siitä voisin kirjoittaa toisen pitkän postauksen, mutten viitsi). Onpas yllättävää! Ei.

 

Ilonpilkahduksena tässä kaikessa oli työtoverit, jotka muistuttivat lomapäivästäni, joka on käyttämättä. Otin pikaloman töistä. Koitimme löytää hätäpäissämme jotakin paikkaa Suomessa, minne voisi mennä yhden yön minilomalle, mutta "kaikki huoneet varattu" näyttäisi olevan päivän teema.

 

Menen nukkumaan. Huomenna pakkaamme laukun ja lähdemme jonnekin.