Olen ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteeksi täyttää päiviäni kaikenmoisilla mukavilla tekemisillä ja olemisilla nyt, kun M. on kaukana. Olipas tyhmä lause. Tehdäänhän me mukavia asioita yhdessäkin. Se haastava osuus tätä tavoitetta on se, ettei niitä voi tehdä nyt yhdessä. Eikä sekään tavallaan pitäisi niin kamalaa olla, suhteessa on hyvä olla erilläänkin tehden asioita. Se haastavuus on se, ettei ikävöisi liikaa ja se, kun ei tiedä milloin taas näemme. Onpas hankala sanoa yksinkertainen asia yksinkertaisesti: on ikävä ja taistelen sitä vastaan kehittämällä itselleni kaikkea kivaa tekemistä. Itsensä harhauttamistekniikka.
Tänä aamuna päätin nauttia herkkuaamupalasta päivän lehden äärellä. Groove soimaan sopivan tunnelman luomiseen, kahvin jo tuoksuessa nenään. Tosin oli hankala päättää juonko teetä vai kahvia. Otin molempia. Alku aamupalalle ei ollut lupaava.
Kananmuna tippui lattialle.
Vesilasi kaatui pöydälle.
Ja samalla kun keksin, että tilanteesta voi ottaa kuvan, ehkä niistä tulee kivoja, istuin tuolille tähästymään kuvakulmaa ja istuin tietenkin sen veden kasteleman tuolin päälle. Jes.
Luotto tämän päivän onnistumiseen on kuitenkin aika iso. Muutama käsityöprojekti odottaa. Ja illalla ystävät.
Oikein mainiota viikonloppua kaikille teille!! Hymyä ja iloa.
Voi vitsi, onko siis näin että nyt ei ole varmaa milloin M palaa takaisin Suomeen?? :(
VastaaPoistaMaahan tulo edellyttää joko uuden turistiviisumin tai oleskeluluvan.
PoistaLupa on haettu, odotamme vastausta. Ja jos niin kivasti käy, että lupa tulee (antoivat ymmärtää, että voimme olla toiveikkaita), se täytyy saada jotenkin Ugandaan. Ei viitsi vielä lähteä viisumirumbaan, edellinen kierros vielä liian tuoreessa muistissa.
Pientä syyshaastetta tässä meillä taas. :)
Oh no, täällä pidetään peukut pystyssä!
PoistaJa täällä kans! <3
PoistaKiitos peukuista :).
Poista