Menneen vuoden asioita tässä ja nyt

Ripustin työavaimet naulaan pitkäksi, pitkäksi aikaa. Nyt kuuluu keskittyä Raparperin tuloon. Hei pieni tyyppi hoi, pysythän aikataulussa, älä ihan vielä tule maailmaan, sillä tuleva äitisi on ohjelmoinut lievästi kunnianhimoisen tehtävälistan ennen saapumistasi...  Voi miten minä kerkiänkään kaiken.

Tehtävälistasta huolimatta, juuri tässä ja nyt, päätin istua kahvikupposeksi alas, pureskella pari pähkinää ja antaa ajatusten luisua hetkeksi vuoteen 2013.

Tartuin Pikku Squaren haasteeseen ja pistin blogini viime vuoden muutamaan lauseeseen. Lauseet kootaan jokaisen kuukauden ensimmäisen postauksen ensimmäisistä lauseista. Aloitin pitämään tätä blogia huhtikuussa Saanan innoittamana. Blogin kautta olen saanut monia mainioita uusia kontakteja juurikin niihin, joihin on erittäin kiva saada kontakti. Lisäksi olen taas tarkastellut maailmaa enemmän kameran linssin läpi ja toivottavasti jakanut edes ihan vähän iloa muillekin.

 

 

Viime vuosi mullisti elämäni. Tai oikeastaan sitä edeltävä. Niin tai tämä mitä elämme. Jokainen näistä vuosista. Oi elämä, milloin sinusta tuli niin mahtava.

 

Tässä viime vuoden kuukausien lauseet (huhtikuu-joulukuu):

Tuntuukohan kirjan kirjoittajista tältä, kun he aloittavat ensimmäistä sivuaan.

"Mulla on teille asiaa, tulkaa tänne, istukaa alas".

Noin viikon verran olemme eläneet eloa samalla mantereella yhdessä ja saman verran on pitänyt melkosta kiirettä.

Mikä mahtava näky.

Olen juuri saanut kokea elämäni tähän mennessä onnellisimman päivän.

Kävimme ystävien kanssa katsomassa, josko maailmanpyörästä näkisi maailman toiselle laidalle.

Perjantaina kävin metsässä.

Tuijotan naapuritalon ikkunaremonttia (en tiedä, miksi tuijotan sitä joka päivä kauan) ja kauhistelen ettei tuon värisiä ikkunoita voi laittaa, ei pliis ainakaan meille.

Joulukuu luukkuineen on alkanut.

Tänään saimme kolme korttia postiluukusta. Yksi oli ystäviltämme Saksasta, jotka ovat jakaneet kanssamme ihania hetkiä sekä Ugandassa että Suomessa. Toinen oli muuttoilmoitus, missä muuttaneiden nimien määrä oli pienempi kuin toivoin. Kolmas oli vaihto-oppilasaikaisen "siskoni" kutsu häihin Minnesotaan. Eroja, häitä, ystäviä, hetkiä, muistoja. Kaikki samasta luukusta. Mielessäni pyöri omat viimeiset vuoteni, kuinka paljon onkaan tapahtunut ja kuinka paljon vielä tapahtuukaan. Liikutuin jälleen.

Kahvi on juotu, pähkinät syöty. Näissä tunnelmissa on hyvä mennä jatkamaan vaatehuoneprojektia, josta kerron heti, kun olen saanut jotakin valmiiksi.