tiistai 28. tammikuuta 2014

Valmiina ollaan

Puhuin pitkän puhelun ylilääkärin kanssa, minkä jälkeen samanmoisen M.:n kanssa. Päätös sektion ja perätilasynnytyksen välillä syntyi lopulta melkoisen luontevasti ja hyvillä mielin, toivoen vauvan kanssa käy samoin.
 
Lääkäri sai poistettua turhan panikoimisen ja huolet perätilasynnytyksen suhteen, minkä vuoksi päädyimme siihen, mikä alunperinkin tuntui minusta oikealta, eli synnytyksen annetaan käynnistyä luonnon voimin ja vauva pyritään saattamaan maailmaan alateitse. Kaikki tekijät ovat kohdallaan siihen, että perätilasynnytys voi onnistua vallan mainiosti. Mutta mikäli jotakin huolta aiheuttavaa tapahtuu ennen synnytystä (kuten kasvun romahdus) tai synnytyksen aikana, eivät lääkärit epäröi tehdä päätöstä kiireellisestä- tai hätäsektiosta. Uskon, että olemme hyvissä käsissä.
 
Kun päätös oli tehty, tuntui huojentavalta. Ehdin jo pelätä ettei sitä meille oikeaa vastausta tule tunnelmiin, vaan päätös pitää vääntää väkisin. Viikonlopun aikana ajatukset kerkisi käymään monella mutkalla perjantain "hassuhkon" lääkärikäynnin jälkeen.  Maanantain lääkäri puhelimessa ymmärsi huolemme ja antoi tietoa kuten toivoimme. Internetin varaan jääminen viikonlopuksi ei ollut lainkaan hyvä asia (annoin tästä ylilääkärille myös hieman palautetta).
 
Vauvan sänkyyn ja synnytyspäätökseen kulminoitui jotenkin valmiina olemisen tunne. Nyt se iski. Ei niin, etten kestäisi vielä odottaa, mutta niin että 'kuule pikkumurunen, me ollaan nyt valmiita'. Afrikkalaisen aikataulun mukaan "any minute now" pitänee melko hyvin paikkansa, toisin sanoen mikä tahansa hetki seuraavasta minuutista seuraaviin viikkoihin mullistaa meidän elämän.
 
Kaikista ylimääräisistä diabeteksistä, perätiloista ja tulehduksista huolimatta oloni on edelleen mainio eikä maha juurikaan estä minua tekemästä asioita. Vaan eipä sitä juuri osaa enää paljon muuta ajatella, puuhastella tai blogiin kirjoittaa kuin vauva sitä ja vauva tätä. Pari silitystä jälleen vatsalle ja kutomaan pientä sukkaa. .. tai ottamaan päivätorkut alla olevan alle.

Muistelin, että joskus blogissa tästä tilkkupeittoprojektista mainitsin, mutta ilmeisesti valmiista peitosta en ole julkaissut kuvaa, vaikka niin väitin. Tässä se nyt on.
 

10 kommenttia:

  1. Ihana peitto! Voi kunpa itsekin osaisin.

    Ja mukavia hetkiä odotuksen loppuvaiheisiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Sekä kommentista että toivotuksista :).

      Poista
  2. Ah, voi jestas miten ihana peitto, ja ihanaa että päätös on tehty ja mieli on "vapaa" :) ! Kyllä ne asiat siitä sutviintuu. Olisitpa lähempänä niin saisit opettaa mua että miten tilkkutäkkipeitto tehdään, se olis nimittäin seuraava "Mä niin haluan tehdä"-projekti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään keväällä tilkkutäkin oppimistapaaminen ;). Vaan en ole ihan varma onko omatkaan tekniikat ihan hallussa oikein, pääasia että tekeminen kivaa ja lopputulos pysyy kutakuinkin kasassa ;).

      Ja todellakin, vapaa mieli - helpompi hengittää.

      Poista
  3. Ihanaa, että saitte päätöksiä ja mielenrauhaa! Opin raskauden aikana sen, että ikinä ei saisi kysyä googlelta mitään terveydentilaan liittyen, varsinkaan jos kyseessä on oma lapsi/raskaus. Keittiölääkärit kertovat mitä hurjempia tarinoita ja monta kertaa löysin itseni varmana siitä, että nyt meilläkin on vaikka ja mitä vakavaa menossa kun esim. liikkeet hidastuivat yms..

    Ihana toi tilkkupeitto!! Hitsi munki pitäis saada itelle taas voimaa alottaa käsityöprojekteja, kangasta olis kaapit pullollaan, mutta koneeseen ei ole tullut koskettua sitten kesän jälkeen :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo netin maailman on melkoinen. Vaikka kuinka tietää, että pitää karsia teksteistä oleellinen jne., julmat sanat tuntuu kauheilta ja syyllistäviltä. Täytyy vaan luottaa omiin tuntemuksiin.

      Ja kone vaan pöydälle ja tilkut viereen, se inspiraatio voi sitten iskeä hyvinkin nopeasti :).

      Poista
  4. Oli pakko mennä lukemaan omia tekstejä niiltä viimeisiltä viikoilta. Havaitsin, että olet paljon kärsivällisempi kuin minä olin: minulla meni niin, että sitten kun tuntui että okei, NYT olen valmis, en voinut tajuta, miksei vauva heti tullutkaan. :D

    Kaikkea hyvää! Minäkin täällä jo odotan teidän Raparperianne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D. Jotenkin kai sitä haluaa myös nauttia viimeisistä hetkistä kaikella antaumuksella siihen asti, kun vauva päättää itse milloin haluaa luoksemme saapua.

      Kiitos toivotuksista. Ja ihania päiviä myös sinne!

      Poista
  5. Noihin tilkkutäkkitalkoisiin saattaisi olla tunkua ; niin ihanalta täkki näyttää:-)
    Mukavia talvipäiviä sinne :-)

    Tätskä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sä joku päivä saat vielä sen täkin ... Mutta taitaa mennä hetki, että on taas aikaan moiseen. Nyt en viitsi edes uumoilla moisen urakan aloituksesta.
      Nii tai mä opetan sut! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)