Pieni ihanuus on ollut kanssamme kokonaiset kaksi viikkoa kotona (ensin kirjoitin viikon, kunnes piti alkaa laskemaan päiviä). Monen maailmassa meidän perheen suuret asiat kuulostavat varmasti huvittavan pieniltä, mutta tällaista on vauvakuplassa: Top-aiheina on miten yöt ovat sujuneet ja onko tyttö kasvanut. Viime viikolla aloin kuvailemaan miehelleni lapsemme aamutuotosta vaipassa, samalla huokaisten syvään, tähän sitä on tultu jo nyt. Imetys tuotti alkuun jonkin verran haastetta ja edelleen painon nousua tarkkaillaan neuvolassa. Me puolestaan tarkkailemme jokaista pientä ilmettä, elettä, äänensävyä ja hiussuortuvaa, varpaita, sormia, kulmakarvoja. Onko hän tyytyväinen, onko hän onnellinen. Onhan kaikki hyvin. Ja kaikki on oikein hyvin. Hän on suloinen, temperamenttinen, touhukas, äänekäs, ihana, tuhiseva, valloittava, hurmaava pieni pakkaus.
Itse sekoilin alkupäivien tunnemyllerryksissä kyynelehtien milloin mitäkin, onnesta huoliin. Voi mitä tunteita ja ajatuksia voi tuollainen pieni käärö aiheuttaakaan. On tämä huimaa, huiman valtavaa. Äitinä olemisesta en tiedä vielä paljon muuta kuin sen, että näin sen kuuluu olla, näin minun kuuluu lastani rakastaa.
<3 ! Ihanaa tekstiä. Mukavia päiviä teille sinne! <3
VastaaPoistaKiitos sydämen kera Miinalle. Voi kun nähtäisi pian. :)
PoistaMikä etäpakahtuminen!! Oih!
VastaaPoistaPakahdukset on ihania! :)
PoistaJust näin, nauttikaa kuplasta, kyynelineen kaikkineen :)
VastaaPoistaNäin pyrimme tekemään. Ja tallentaa ne mielen sopukoihin, jotta ne muistaa vuosienkin päästä. :)
PoistaEihän tätä pysty kommentoimaan, kun ei ole sanoja :')
VastaaPoista<3 ja halaus.
PoistaVoi ihanuus ja onni.
VastaaPoistaNauttikaa kaikesta ja muustakin.
Halauksin,
Lotta
Näin teemme.
PoistaIhanuutta sinne myös halauksen kera. :)