maanantai 24. helmikuuta 2014

Kurkistus kuplasta

Pieni ihanuus on ollut kanssamme kokonaiset kaksi viikkoa kotona (ensin kirjoitin viikon, kunnes piti alkaa laskemaan päiviä). Monen maailmassa meidän perheen suuret asiat kuulostavat varmasti huvittavan pieniltä, mutta tällaista on vauvakuplassa: Top-aiheina on miten yöt ovat sujuneet ja onko tyttö kasvanut. Viime viikolla aloin kuvailemaan miehelleni lapsemme aamutuotosta vaipassa, samalla huokaisten syvään, tähän sitä on tultu jo nyt. Imetys tuotti alkuun jonkin verran haastetta ja edelleen painon nousua tarkkaillaan neuvolassa. Me puolestaan tarkkailemme jokaista pientä ilmettä, elettä, äänensävyä ja hiussuortuvaa, varpaita, sormia, kulmakarvoja. Onko hän tyytyväinen, onko hän onnellinen. Onhan kaikki hyvin. Ja kaikki on oikein hyvin. Hän on suloinen, temperamenttinen, touhukas, äänekäs, ihana, tuhiseva, valloittava, hurmaava pieni pakkaus.
 
Itse sekoilin alkupäivien tunnemyllerryksissä kyynelehtien milloin mitäkin, onnesta huoliin. Voi mitä tunteita ja ajatuksia voi tuollainen pieni käärö aiheuttaakaan. On tämä huimaa, huiman valtavaa. Äitinä olemisesta en tiedä vielä paljon muuta kuin sen, että näin sen kuuluu olla, näin minun kuuluu lastani rakastaa.
 

10 kommenttia:

  1. <3 ! Ihanaa tekstiä. Mukavia päiviä teille sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sydämen kera Miinalle. Voi kun nähtäisi pian. :)

      Poista
  2. Mikä etäpakahtuminen!! Oih!

    VastaaPoista
  3. Just näin, nauttikaa kuplasta, kyynelineen kaikkineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin pyrimme tekemään. Ja tallentaa ne mielen sopukoihin, jotta ne muistaa vuosienkin päästä. :)

      Poista
  4. Eihän tätä pysty kommentoimaan, kun ei ole sanoja :')

    VastaaPoista
  5. Voi ihanuus ja onni.
    Nauttikaa kaikesta ja muustakin.

    Halauksin,
    Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin teemme.
      Ihanuutta sinne myös halauksen kera. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)