Pieniä sekoamisia

Koti on aika sekaisin. Ja pää. Sanovat, että kun pää on sekaisin, sitä kompensoi herkästi järjestämällä ympäristönsä. Voin kertoa, että näin ei ole käynyt. Tahtotyttö on pitänyt jälleen sellaista elämää, että on rannat kaikuneet ja hiki tullut. Neidin hiukset ovat kuumuudesta käkkärällä ja vatsa vääntää kuin Linnanmäen vuoristorata (tai näin sen mielikuvissani ajattelen). Koska kokeiltujen keinojen lista on jo niin pitkä, etten jaksa sitä edes kirjoittaa, olen nostanut kädet ilmaan. Tehköön aika tehtävänsä. Ainakin nyt hetken. Näin aina päätän, kunnes tulee se seuraava itkukohtaus, joka ei tunnu loppuvan ja olen taas valmis tekemään mitä vain. Erityisesti öisin tulee tehtyä monia päätöksi, kuten "heti aamulla menemme sairaalaan, tämä lapsi ei voi hyvin". Aamulla mieli on muuttunut.

 

Kun hyvän vaiheen jälkeen tulee taas huonompi, siihen reagoi kahta suuremmin. Olen käyttänyt dramaattisia ilmaisuja äitiydestä, lapsestani sekä tilanteesta. Olen huutanut miehelleni, että tulen hulluksi ja sen jälkeen itkenyt ettei noin voi kukaan äiti sekoilla. Harmi etten ottanut puhelinnumeroa eräältä koomikolta, joka kesäretkellä sattui istahtamaan viereen, ihastui pirpanaan ja kysyi saako tulla meillä au-pairiksi. Yksi stand up-koomikko voisi tuoda pari naurua enemmän näihin päiviin. Nostan kyllä hattua oman elämän koomikolleni, miehelleni, joka kaiken kaaosmetelin keskellä onnistuu vielä saamaan sen niin kutsutun 'ilmapiirin' plussan puolelle ja pysyy tilanteissa ihailtavan rauhallisena.

Rakensinko mielessäni pilvilinnoja vauva-arjesta. En. Korkeintaan hiekkalinnoja. "Kaikki vauvat itkee", minulle sanottiin. Totta. "Jotkut äidit vaan on herkempiä". Sekin on varmasti totta. Haen oikeutta tunteilleni, näin minä nämä koen, tältä minusta tuntuu, saanko?  

Hetken kun tässä puhkuu ja puhisee, vähän kirjoittaa sanoja, istuu tovin keittiön lattialla, soittaa ystävälle ja sopii kirpparitreffit toisen kanssa, alkaa taas sekoaminen asettua huvittavuuden puolelle ja elämä olla järjestyksessä. Lapsi leikkii purulelulla, menettää hermonsa kun se ei mene suuhun toivotulla tavalla, alkaa itkemään. Mistä lie kärsimättömyytensä saanut? Kyllä se siitä. Yritä vielä. Ihana tyttö. Täynnä tahtoa ja tarmoa, ilmaisuvoimaa. Voi suloisuus, kuinka se onkaan söpö. Taitaa jo nukuttaa. Ihmekös tuo.

Tule nyt katsomaan miten se nukkuu, peppu pystyssä, norsun kuvat vaipoissa, tuttia pidellen. Sulan jälleen ja jään ihastelemaan. Pakahdun.

Ehkä nyt kuitenkin järjestän pyykit.