Pidän Sinkkosen Jarista. Hän on erittäin sympaattinen ja melkolailla fiksuja puhuva mies. Saa myös usein nauramaan. Ystäväni kanssa menimme kuuntelemaan hänen ilmaisluentoaan hyvästä lapsuudesta. Päätin ennakkoon, että kirjoitan blogiin aiheista, jotka minulle jäisi mieleen. Kovin kummoisia, maailmaamme mullistavia ajatuksia ei kirjoitettavaksi jäänyt. Valitsin silti kaksi nostoa, jotka itseä toisinaan pohdituttanut.
Saako lapselle sanoa ei!
Nykypäivänä on tullut ei-sanan välttely kasvatusta. Vanhemmat ohjavat lapsiaan myönteisillä sanoilla ja jättävän ei:t sanomatta. Meillä jotkut asiat ovat vain yksinkertaisesti EI. Sinkkonen vahvisti valitsemaani suuntaa toteamalla, että ei-sana on helppo ymmärtää, se asettaa lapselle rajoja ja tuo siten turvallisuuden tunnetta. Lapsen voi olla vaikea ymmärtää pitkiä selityksiä ja ei-sana toimii vallan mainiosti. Hän kuvasi asian hyvin niin, että ei-ympyrän sisällä oleva kyllä-ympyrä kasvaa jatkuvasti lapsen taitojen karttuessa. Olin tästä visuaalisesti näkymästä niin innoissani, että piirsin sen miehelleni aamupalapöydässä. Jokainen perhe löytää itselle parhaat keinot kasvattaa lastaan, meidän perheessä yksi niistä on yksinkertainen ei-sana, joka antaa lapselle rajoja, joita hänelle rakkaudella luomme. Lisättäköön vielä, että neitonen kuulee kyllä päivittäin liudan kehuja, kannustuksia ja myönteisiä sanoja enkä usko, että hän vahingoittuu tai elää negatiivisessa maailmassa, vaikka saakin kuulla kuningas-EI:n useaan kertaan päivässä.
Onko I-pad hyvä lelu?
Yleisön joukosta heräsi kysymys pitääkö jo pienelle lapselle antaa i-pad tai vastaava elektroninen laite, koska se on "nykyaikaa"? Kysyjä selkeästi toivoi Sinkkosen sanovan, että laitteet on ehdoton nou-nou, etenkin kun sitä ennen olimme kuulleet netin vaaroista, peliriippuvuuksista ja perheiden pelikeskeisistä maailmoista (et saa peliaikaa jos ..). Sinkkonenpa sanoi, että i-pad on ihan ookoo eikä eroa normaalista palapelistä mitenkään. Tähän sanon, että kyllä eroaa. Normaalissa palapelissä lapsi saa käteensä erimuotoisia paloja tunnustellakseen niitä ja asettaen niitä lokeroihin tai toisiinsa. Silmä-käsi-yhteistyö kyllä kehittyy i-padillakin, mutta aistikokemus on erilainen. En sano, että i-pad olisi huono, mutta ei se nyt ihan sama ole kuin normaali palapeli. Kunnia nuppipalapeleille ja aistikokemuksille.
Kutakuinkin muutoin tunnelmaksi jäi, että hyvin täällä menee eikä mitään hätää. Sinkkosta vielä lainatakseen "kun kysyt lapseltasi myöhemmin hänen lapsuudestaan, hän muistaa aivan eri asiat kuin sinä". Eli siinä missä me murehdimme pieleen mennyttä eteistilannetta, lapsi muistaa jotakin aivan muuta. Kysytään sitten parinkymmenen vuoden päästä mitä mieleen jäi (ja kuinka paljon näille tämän päivän ajatuksilleni nauran).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)