Viimeisen vuoden ja noin kolme kuukautta on perheemme nukkumisasiat olleet melkoista säätöä. Lapsen syntymän jälkeen ensimmäiset kymmenen kuukautta oli nukkumisen suhteen sanalla sanoen kamalaa. Sen jälkeen alkoi olla siedettävämpää askel askeleelta. Yöimetyksen lopetusta, omaan sänkyyn siirtymistä, silittelyä, tassuttelua, heräilyä, vieressä nukkumista, takaisin sänkyyn, sylissä nukahtamista, hyräilyä, sihinää, suhinaa, laulua, soittorasiaa, tuttia, ei tuttia, yövaloa, ei valoa, valoa tunnelin päässä.
Juuri nyt makuuhuoneessa on hiljaista, vain ihana pieni tuhina. Vein lapsen iltarukousten ja öiden toivottelujen siivittämänä omaan sänkyyn. Hän jäi sinne ja nukahti. Siis kertaan: jäi sinne ja nukahti. Minä en ollut pitämässä kädestä kiinni, en hyssyttämässä, en suhisemassa, en laulamassa, en istumassa tuolilla sängyn vieressä.
Tämä on ihanaa. Nukahtamisen helppous on IHANAA. Ah. Pieni nukkumatin askel maailmalle, mutta jättiläismäinen meidän perheelle.
Supermahtavaa!
VastaaPoistaNiin on! :D
PoistaJee <3
VastaaPoista:) ja :)
PoistaAaah, iih,puuh ,hienoaaaaa :-)
VastaaPoistaToivottavasti tästä alkoi uusi;hyvä iltarutiini ja vanhat säädöt on vain pienen pieni häivähdys menneisyydessä joka pikku hiljaa hiipuu muistojen laatikkoon <3
Tätskä
Näin todella toivotaan. Ihan hyvin on mennyt! Jatkukoot näin. :)
Poista