Ekohippiluomuäiti

Sain vastikään kuulla olevani luomuäiti. Otin tittelin kunnialla vastaan. Mielikuvat luomuäidistä tuovat minulle pehmoisia ajatuksia, lempeitä ja järventuoksuisia. Ihan niin puhtoinen ei tämän luomuäidin omatunto kuitenkaan ole. Teen paljon valintoja myös itsekkäistä syistä tai ihan vain pakottavista syistä tai sitten vailla mitään pätevää syytä. 

Olen aikojen saatossa saanut kuulla olla myös ekohippi. Hippimäisyyttä on ehkä olla ajoittain kovinkin maailmaa syleilevä ja suoltaa rauhaa sekä rakkautta maailmaan (tässäkin epäonnistun tasaisin väliajoin), muutoin en allekirjoita hip-hip-hurraata. Todettakoon tähän julkilausumaan nyt kuitenkin vielä, väärinkäsityksiä välttääkseni, että ekohippi-lempinimen sain hyvältä ystävältä hyvällä huumorilla, kun kerta toisen jälkeen pauhasin rakkaudesta ja maailmanparannuksesta.
 

Luomu eli luonnonmukainen. Luonto on niin hieno asia, että pakkohan siitä on välittää ja yrittää suojella. Samalla uskon, että mahdollisimman luonnonmukainen tapa olla lapsen kanssa (mitä se sitten onkaan), on varmasti hyvä. Jotenkin liitän luonnonmukaiseen sanan maalaisjärki. Maalla - järkeä? Tiedostan myös, että ajatustenkulkuni ei ole aina loogista, eikä varsinkaan kovinkaan järkevää. 

Tein pienen kelauksen arjessamme ja koitin poimia niitä tekoja, jotka todennäköisesti liittyvät jotenkin siihen, miksi sain hienon arvonimen 'luomuäiti'. Listaus ei perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen vaan omaan yhdennaisen otokseen.

• roskat matkaavat yhteensä kuuteen eri astiaan
• kierrätämme kaikki käyttökuntoiset vaatteet (viimeksi M. vei pieneksi jääneet vauvanvaatteet mukanaan Ugandaan orpokotiin)
• tenava nauttii itsetehtyä ruokaa 
• kuulumme ruokaosuuskuntaan ja haemme joka torstai puhdasta satoa ruokalautasellemme
• kannamme lastamme usein kantorepussa
• imetän, ja vieläpä lapsentahtisesti
• lääkkeitä käytetään harkitusti
• suurin osa kosmetiikasta ja pesuaineista on ekologisia
• me kestovaippaillemme kotona ollessamme
• suurin osa lastenvaatteista on kirpputorilta/ kierrätettyjä, uusia hankkiessamme suosimme kotimaisia tai eettisiä eurooppalaisia, teen myös itse lapselle vaatteita
• eineksille nou nou
• M. on erityisen hyvä sammuttelemaan valoja
• omissa käsitöissäni käytän paljon kierrätysmateriaaleja
• käymme mielummin luontoretkellä, kuin kulutamme aikaa kauppakeskuksissa   
• emme ota turhia muovipusseja kaupassa, vaan käytämme kestokasseja
• turhan tavaran ostaminen ei ole onnemme lähde
• bonuspisteen saa varmaan kun käy äiti-lapsi-joogassa 

Kuten sanottua, emme täytä ollenkaan niin montaa laatukriteeriä, ettäkö voisimme olla vuoden luomuperhe, sillä meillä mm. 

• on auto jolla myös ajetaan
• on lennetty ulkomaanmatkoja
• ostetaan lihaa/ broileria ja vielä pahempaa: paketissa
• perheen aikuisten vaatteet eivät ole läheskään yhtä eettisiä kuin lapsen
• kodissamme on turhaa krääsää, jota myös ajoittain tulee ostettua
• ruokaa pilaantuu aika ajoin ja joudumme heittämään sitä pois
• synnytys oli kaikkea muuta kuin luomu (tuhansin lääkkein varusteltu sektio)
• olen ihan pihalla mistään vihersmoothiesta tai superfoodeista

Tittelit sikseen, voitte kutsua ihan äidiksi vaan. En oikeasti pidä siitä, että äitejä laitetaan eri lokeroihin. Tämä minun nimitykseni lähti YLE:n vauvaviikon tiimoilta, jossa oli lyhyet sketsi-hahmot erilaisista äitihahmoista. Rehellisesti sanottuna nuo sketsit eivät kolahtaneet minuun lainkaan, mutta sai kuitenkin aikaan sen, että aloin kirjoittamaan aiheesta.

Omassa ystäväpiirissä kutakuinkin kaikki jakavat kanssasi ekohenkisiä aatoksia, minkä vuoksi kaikki yllämainitut tuntuivat jotensakin itsestään selvyyksiltä ja erittäin typerältä edes listata. Moneen toveriperheeseen verrattuna kulutuksemme ja tapamme olla on kaikkea muuta kuin luomu. Kun sitten tein kierroksen erilaisissa blogeissa tai kurkkasin salaa naapurin ostoskärryyn marketin jonossa, tajusin ettei mitään itsestään selvyyttä ole olemassakaan.

Olen ollut tilanteissa, missä minulle on perusteltu esimerkiksi kahvin ostoa (ei Reilun kaupan) tai halpavaatekaupassa käyntiä. Moisiin selityksiin olen aina todennut, että minulle ei tarvitse perustella tekojaan, en minä ole kenenkään omatunto, enkä sen kummempi kuin kukaan muukaan. Jokaisella on vapaus tehdä omassa elämässään itselle parhaiten sopivimmat valinnat ja jutut, sellaiset että on hyvä mieli ja olo eikä tekemisestä tule väkinäistä tai turhan hankalaa. Ihan vähän kun miettii, silloin tällöin, sekin on hyvä. Kaikki pienikin, vaikka vain ajatus, on parempi kuin ei mitään. 

Ja aina kun mahdollista: Mennään metsään!