Kun tapasin M.:n kanssa ensimmäisiä kertoja, ei pienessä mielessäkään käyny, että juurikin tuolle miehelle sanon ne sanat "I do, tahdon" joidenkin aikojen päästä tuosta.
Ennen kuin tuohon hetkeen päästiin, jouduin läpikäymään monia ajatuksia omassa pienessä päässäni. Täytyy myöntää, että mitä enemmän tunsin, sitä enemmän olin myös kauhuissani. Huomasin olevani itse melkoisen ennakkoluuloinen ja pelkääväni hyppyä tuntemattomaan, kun pelissä on omat tunteet ja elämää sykkivä sydän. Sittemmin kun pelko sai väistyä, ennakkoluulot murtua ja uskalsi luottaa hyvään, en ole katunut hetkeäkään.
Juurikin noiden omien alkuajatusten vuoksi, en kuitenkaan syytä tai soimaa niitä, joilla on monenmoisia kysymyksiä meille koskien suhdettamme. Vaikka kysymykset saattaa ajoittain tuntua turhankin tungettelevilta tai sangen erikoisilta, olen halunnut ajatella ne vain uuteen tutustumisena, rajojen rikkoutumisena ja välittämisenä. Kaikenlaisia kysymyksiä olemme saaneet, huomattavasti enemmän kuin suhteessa suomalaisen kanssa tuskin saa.
Muutama viikko sitten saimme kysymyksen, mikä puhututti meitä vielä kotonakin kahden kesken. Tai oikeammin vähän ärsytti ja hieman huvitti. "Miten olette valmistautuneet yhteentörmäyksiin, joita tulette kohtaamaan, koska olette kahdesta kulttuurista?" (kysymys varmuudeksi toistettiin pari kertaa).
No nyt joku teistä ajattelee, että onpa nipo, ei tollasesta voi ärsyyntyä. Minä kuitenkin ehkä vähän ärsyynnyin. Ärsyynnyin siitä, että kysyjä teki vahvan olettamuksen, tai julkaisi hänen mielestään totuuden, että kaikilla kahden maan ihmisen suhteessa olevilla on yhteentörmäyksiä, jotka johtuvat kulttuurista. Totesin kysyjälle, että suhteemme törmäykset ovat toistaiseksi johtuneet vain ja ainoastaan erittäin vahvoista temperamentistamme ja persoonista. Kulttuurit ovat tuoneet suhteeseemme paljon rikkautta. Olen erittäin vaikuttunut Ugandan kulttuurista, tavasta olla toisia varten, iloita pienestä. On paljon asioita, joita en halua M.:n omaksuvan suomalaisesta kulttuurista ja on paljon mitä haluan. Tämä toimii molempiin suuntiin. Me löydämme molemmista maista ja kulttuureista paljon hyvää, mutta myös paljon mikä voisi olla toisin (voi kunpa voisimme yhdistää nuo hyvät puolet, tulisi mahtava yhtälö).
Haasteet kahden kulttuurin suhteeseen (ainakin meillä, ainakin toistaiseksi) tulee suhteen ulkopuolelta. Miten ulkomaalaiseen mieheen ja miehen ihonväriin suhtaudutaan, miten työllistyä tässä muutoinkin vähätyöllisessä maassa, paperisodat, kuulustelut, ennakkoluulot ja mitä niitä nyt on. Tosin en tällä tarkoita, että me vain vastaanotamme asioita, suuri vastuu on myös omalla asenteelle ja sillä miten esimerkiksi kohtaa muita ihmisiä ja suhtautuu heihin.
Toistaiseksi voin sanoa, että olemme enemmän kuin tyytyväisiä ja onnellisia siitä, miten hyvin asiat ovat lutviutuneet. Toivon, että näin on myös jatkossakin. Naapurimummot hymyilee "sinulla on kiva kaveri". Ja minä hymyilen myös. Niin on.
On tosiaan ollut vaikea hyväksyä etteivät kaikki ihmiset juhlineet onneani, vaan useammin esittivät kysymyksiä. Mutta pointtisi on totta: ymmärrän esimerkiksi sen, miksi vanhemmillani oli paljon kysymyksiä, vaikka tuolloin ajattelin että heillä on jotain henkilökohtaisesti tummaihoisia tai S:ää kohtaan.
VastaaPoistaHarmittavaista on se, että tunne on jäänyt päälle ja oletan automaattisesti itse, etteivät tietyt tuttavani ymmärrä suhdettamme tai heillä on sen tai S:n suhteen epäilynsä. Ja se on ihan oikeasti harmi.
On vaikea päästä eroon tunteesta, jos kokee ettei ole täysin hyväksytty. Itse olen vähän sellainen "pohjamutia myöten " -keskustelija eli jos jokin on jäänyt painamaan, siitä on kyllä puhuttu asianomaisen kanssa. Huomasin myös, että joskus asiat menivätki juurikin niin päin, että minä oletin vahvasti jonkun olevan meitä vastaan, mutta asia olikin täysin toisin. Avoin keskustelu auttaa aikaa monessa .. ja aika. <3 Ja sitten on tosin myös niitä ... no niitä, joiden kanssa ei ehkä sitten kannata niin kovin väkisin olla tekemisissä. :/
PoistaBtw, tehdään treffit ja lähde mun kaa tähän seminaariin: http://www.utu.fi/fi/sivustot/traveling-whiteness ;)
VastaaPoistaAikamoisen mielenkiintoinen aihepiiri. Riittäisi pureksittavaa kauaksi aikaa. Jos Turku olisi täällä ja kalenterissa olisi enemmän tilaa, harkitsisin. ;)
PoistaVoi huoh joo, kalenteri. Aina ollut lähellä sydäntä, mutta tästä syksystä en kyllä ilman pärjäisi - niin monta eri palapelin palasta!
PoistaHahaa, joo. "Muista mennä töihin" on ollut itsellä tässä viime aikoina missiona. :D
VastaaPoistaKyllä saa välillä tuollaiset kommentit ärsyttääkin :) Mulle tuli mieleen, että jokainenhan tavallaan tuo lapsuuden kotinsa "kulttuurin" parisuhteeseen. Vaikka kuinka olis molemmat suomalaisia, niin lapsuudenperheissä toimintatavat ovat saattaneet olla täysin erilaisia ja kummallakin on omat, eroavat näkemyksentä siitä, millaisen hyvän parisuhteen tulisi olla, miten lapset kasvatetaan jne. En usko, että tuolla asenteellanne, siis että eri kulttuurinne ovat rikkaus, voi olla haitallista vaikutusta parisuhteeseen. Ja kiva, että on vertaistukeakin tarjolla :)
VastaaPoistaJuurikin noin. Ja noita samoja koitin kysyjälle myös selvittää. Aina kun kaksi ihmistä pistää hynttyyn yhteen, tulee kahden kulttuurin törmäys. Soisi tietenkin vain niin, että törmäys on mahdollisimman suopea ja kivuton kaikille. ;)
PoistaTuo perhekulttuuri on erittäin vahva vaikutin. Sanoinkin kerran, että mieheni ja minun perheeni muistuttaa toisiaan yllättävän paljon. Tai siis ne tärkeimmät asiat, arvot. Monen suomalaisen kanssa en ole kokenut samaa. Eli kyse paljonkin muusta, kuin asuinmaasta.
P.S. Vertaituki on ihana rikkaus, mutta myös ne jotka ymmärtää, vaikkei tilanne ihan sama olisikaan (kuten sinä :).
Mä olen ainakin kokenut meidän suhteessa sen että kulttuurieroa isommat ongelmat ovat nimenomaan ne persoonat kaiken kulttuurin takana. Tarkoitan että en minä välttämättä yhtään sen paremmin tulisi toimeen miehen kanssa, joka olisi kotoisin peräseinäjoelta. Ne on ne persoonat jotka ratkaisevat, ja se kuinka paljon on valmis omaksumaan.
VastaaPoistaKiva blogi sinulla, hienoja ajatuksia. Jään mielelläni lukijaksi!
Tervetuloa vastavierailulle miopoikanimio.blogspot.com
Oi kiitos. Ihana kuulla. Ja vieraat on aina tervetulleita!! :)
PoistaKävinkin heti myös sinulla kylässä. Voi mitä ihania pikkuisia sinulla siellä.
P.S. Itse aiheeseen, kiva kuulla että joku muukin ajattelee samoin.
Se on jännä kuinka ihmisiä kiehtoo monikulttuuriset parisuhteet/perheet. Tai no eihän se kummallista ole, on se minustakin kiva kuulla kuinka ihminen pohjoisesta on löytänyt toisen puolikkaansa etelänavalta! Olen aivan samaa mieltä kuin muutkin, että suhteen kiemurat ei tule kulttuurieroista vaan aivan eri asioista. Persoona on vahvempi kuin kulttuuri. Jokainen parisuhdehan on erilainen ja omanlainen oli se sitten moku tai ns tavis suhde. On suuri ero jo ihmisissä jotka tulee eripuolilta suomea! Siitä olen aina osannut nauttia että kun on joulu niin ollaan jommankumman perheen luona. Ei tarvitse miettiä ja pohtia kumman joulutraditioiden mukaan mennään ja kumman vanhemmat suuttuu jos ei mennä sinne ja vaihdetaanko kesken jouluaaton juhlapaikkaa yms. Me ollaan joko suomessa tai keniassa, piste. Piipahdan ainavälillä blogissasi ja on kiva seurata ja lukea kiinnostavia kirjotuksiasi!
VastaaPoistaMahtavuutta kuulla, että olet käynyt lukemassa. Olet aina tervetullut piipahtelemaan! :)
PoistaIhmisten utelaisuus ja mielenkiinto kaksikulttuurisia kohtaan on ihan ymmärrettävää ja sinällään kivakin, jos mielenkiinto on myönteisen uteliasta. Stereotypiat vain tuppaa puskemaan turhan usein pintaan, tai ainakin ajoittain. Silloin kun joku toteaa minulle, että tuo johtuu varmaan siitä että M. on afrikkalainen, totean minä, että ei kun se johtuu siitä että hän on M. ja tuo on hänen luonteenpiirre. Kulttuuri tuo toki mukanaan monia asioita, mutta ne saatta olla esim. tapoja tai tottumuksia, jotka minua ainakin kiehtovat, eivät ärsytä tai tuo törmäyksiä. :)
Mukavia päiviä sinne!!