Raparperimaha

Kasvavan Raparperi-mahan kanssa sitä kokee monia uusia ja ihmeellisiä asioita. Alla joitakin niistä.
 

Raskaustesti. "Onkohan tossa nyt oikeesti kaks viivaa. Kaverithan aina nauraa mulle, ku mä en aina näe näitä pieniä asioita. Kyl se näyttää siltä. Oho. Apua. Tarkottaakse, että mä olen raskaana. Voikse olla? Nyt jo? Taitaa se olla. En ole varma." Soitto M.lle: "Tu äkkiä kotiin!!"

 

Tunteet. Tunteiden kanssa oleminen on ollut melkoisen haastavaa. Kun on lähtökohtaisestikin melkoisen tunteikas tyyppi ja tunteet käyvät herkästi molemmissa ääripäissä usein, voi arvata mitä hormonit tähän päälle tekee. M. on joutunut koville ..ja mun pää ja varmaan se vauvapolokin "Oh Lord, mun äiti on ihan katastrooffi". Suuren uutisen keskelle kun lisää häät, M.:n lähdön Ugandaan, oleskelulupa-asiat, huolen siitä koska M. palaa ja vielä työstressin, on tunnesekamelska valmis. Oppaissa sanoivat, että tyyni, rauhallinen mieli odottavalla äidillä on vauvalle parhaaksi. Just joo, pieleen meni. Nykyään luen saamaamme opasta hyvin varovasti.

 

Vaivat. "Miten sä olet voinut?"-kysymykseen olen vastannut aina, että tosi hyvin. Mutta kun rupeaa pohtimaan vaivojaan mm. ummetuksesta tuhansiin röyhtäyksiin, nivuskivuista häntäluukipuun, pääsärystä julmettuun väsymykseen, mieliala-aallokosta ihon näppyihin alkaa naurattaa. Niin vaan ihana asia saa unohtamaan kaikki kolotukset. Oikeasti en voi valittaa, oloni on ollut fyysisesti mainio.

 

Ohjeet. Niitä alkoi ropisemaan saman tien roppakaupalla. "Kyllä säkin sitten... " -lause on tullut tutuksi, samoin "Nyt kun sä olet raskaana, sun pitää .. sitä ja tätä". Ei sillä etteikö tällainen aloitteleva äitityyppi ohjeita tarvitsekin. Ja tulen vielä monesti tarvitsemaan. Ja kysymään. Ja kerjäämään: Auttakaa nyt joku! Antakaa joku ohje! Toistaiseksi olen kuitenkin kaikenmaailman lehtiartikkeleista, tutkimuksista, oppaista ja neuvoista huolimatta, luottanut omaan maalaisjärkeen (vaikken ole koskaan maalla asunutkaan) ja tarvittaessa kysynyt niiltä, jotka jo tietää ja osaa.

 

Miljoona ajatusta. Ajatukset kulkee niiden tunteiden kanssa samanmoisella radalla. Toisinaan tunteet ja ajatukset kohtaa jollakin tavalla toisensa, mutta toisinaan en pysy kyllä perässä millään. Kauniin kuulaiden syysaamun pihlajanmarjojen ihastelu "näitä sitten ensi vuonna ihastellaan vaunuja työntäen", vaihtuu nopeasti "mitä jos mä en saa yhtään äitikaveria"- huoleen.

 

Suojeluvaisto. Kun huomasin olevani peloissani kello 21.00 Helsingin keskustassa, tajusin että huolehtiminen ja huolissaan olo on tullut elämääni, eikä todennäköisesti poistu enää ikinä.

Mahan taputtelu. Ennen omaa raskauttani olin aikojen saatossa kiinnittänyt huomiota pallomahanaisiin, jotka taputtelivat ja silittelivät vatsaansa toistuvasti. Silloin päätin, etten tee samoin, vailla mitään perustetta. Nyt kun olen toistuvasti saanut itseni kiinni kädet vatsaa silitellen, huomaan ettei sitä kovin suunnitelmallisesti tee. Ne vain hakeutuu viemään viestiä sille pikkutyypille; ole ihan rauhasssa vaikka maailma täällä välillä sekoilee.

Mahan hämmästely. Jaksan hämmästellä päivittäin miten se maha voikin olla kertakaikkiaan jotenkin niin hassu ja ihmeellinen. Minusta on ihan kiva, että muutkin sitä hämmästelee, sikäli mikäli hämmästely on myönteisen ilon sävytteistä. Sen sijaan toistuva kommentti "se on kyllä tosi iso, miten se voi olla noin iso, eihän sun pitäisi olla noin iso, susta tulee kyllä tosi iso, oletko varma ettei ole kaksoset" alkaa jo ihan vähän kyllästyttää.

Hypistely. Huomaan kulkevani kaikenmoisen pikkutarvikkeen ja -vaatteen ohi ikäänkuin huomaamatta. "Onpas suloinen se ja se .. ". Kirpputorilta löysin kokonaisen uuden maailman. Mutta hypistelyn vastapainoksi pakko sanoa, että olen ollut myös erittäin järkyttynyt siitä, miten materialistista lasten maailmasta on tehty. Jo pieni vauva pitäisi varustaa jos jonkinmoisella tavaralla ja tuotteella. HUH sanon mä.

Isä. "Tuleekohan musta hyvä isä?" - Susta tulee täydellinen.


Vauvahömpötyskirjoituksen (tulee tänne blogiin edelleen muutakin asiaa) lisäksi vielä kulttuurivinkki. Kävin ostamassa tänään liput meille alla olevaan tanssiesitykseen. Niin joo meille, jos M. olisi jo paikalla, onhan, pakko olla, olisipa. Toivotaan.

http://www.zodiak.fi/fi/kalenteri/event/232---noir