Ihan alkuun: suuren suuret kiitokset kaikille onnitteluista. Olen kovasti iloinen ja hymyssä suin, että olette löytäneet tienne blogiini jakamaan hetkiä elämästäni.
Kurjempia tunteita koin, kun näin uutiset Nairobista. Sydän muljahti ikävällä tavalla. Tajusin, että juuri tällä hetkellä M. olisi/ tai pitäisi olla Nairobissa, jos olisimme uskoneet ensimmäistä neuvoa oleskeluluvan hausta. Olisimme luulleet ettei sitä voi täältäkäsin hakea. Onneksi emme luovuttaneet ensiohjeen kuultua, vaan marssimme poliisilaitokselle. Ja iso kiitos sille poliisilaitoksen erittäin avuliaalle ja ystävälliselle virkailijalle, joka keksi tarjota meille valtakirjaa (jolla minä hain valmiin luvan). Oleskelulupa on nyt saavuttanut oikean henkilön. M. pisti viestiä, että se on hänen hyppysissään. Yksi huoh. Toinen huokaus ja helpotus tulee sinä päivänä, kun M. saa vihdoin hyviä uutisia asioista, joita hän Ugandaan meni hoitamaan. Kaikki, jotka ovat kyseisessä maassa koittaneet hoitaa byrokraattisia asioita, tietää miten ihastuttavan turhauttavan epäsoljuvasti asiat etenee. Asiat, joiden piti hoitua syyskuussa "yllättäen" byrokratian rattaissa siirtyi lokakuulle. Molemmissa päissä melkoisen epätoivoiset tunnelmat, täällä ehkä pari sata hormoniastetta isommat. Epätietoisuus M:n saapumisen ajankohdasta ei ole aina kovin helppoa, rehellisesti sanottuna se on tosi vaikeaa. Mutta turvaudun tähän aatokseen:
If two points are destined to touch, the universe will always find a way to make the connection - even when all hope seems to be lost. Certain ties cannot be broken. They define who we are - and who we can become. Across space, across time, among paths we cannot predict - nature always finds a way.
from Touch
Jotain olen murehtimiselta sentään saanut aikaiseksikin. Älkää naurako, en ole vuoteen kutonut, puikot oli liian isot, keksin ohjeen päästä ja seli seli .. juu juu tiedän ettei käsialani lukeudu mummojen osaamistasoon. Tekeminen on kuitenkin erittäin terapeuttista. Niin ja hei, se kauan puhuttu tilkkupeitto. Se on ihan oikeasti valmis.
Jotain olen murehtimiselta sentään saanut aikaiseksikin. Älkää naurako, en ole vuoteen kutonut, puikot oli liian isot, keksin ohjeen päästä ja seli seli .. juu juu tiedän ettei käsialani lukeudu mummojen osaamistasoon. Tekeminen on kuitenkin erittäin terapeuttista. Niin ja hei, se kauan puhuttu tilkkupeitto. Se on ihan oikeasti valmis.
Junasukkia, suloista! Hyvä kuulla että M on saanut viisumin, vieläkö on tietoa milloin hän palaa Suomeen?
VastaaPoistaEn tohtinut kutsua junasukiksi, kun ei ole virallisen ohjeistuksen mukaan tehty ;).
PoistaM.:n paluu on vielä auki. "Pian" ja "any minute now" ... Afrikkalaisen käsityksen mukaan. Huudan ja hypin riemusta, kun hän tulee, se sitten näkyy ja kuuluu.
Sukat makkaralla ja värit kohdallaan. Kohta minäkin kaivan puikot ja langat esiin , koska nyt on syksy ja silloin on ihan pakko kutoa ja nyt voikin kutoa ihan muuta kuin lapasia ja sukkia, jeeeeeeeeeeeee!
VastaaPoistaJa mitä odottamiseen tuleen ainakin pari niistä on aika ihania odotuksia<3
Ainakin on lankoja mistä valita :).
PoistaOdotan jo nyt, että oranssi lanka loppuu, jotta voin tarttua seuraavaan.
Ja niinhän se on, että hyvää kannattaa odottaa.
Ihania minisukkia <3 Tsemppiä odotukseen, kaikkeen odotukseen! Ja M:lle terkut!
VastaaPoistaNöyrä kiitos tsempeistä. Niitä nyt normaalia enemmän tarvitaan. :)
PoistaTerkut kerrotaan. Sinne samanmoiset, muttei samat. :)
Onnea myös minulta! Minäkin tein pitkästä aikaa neuloen ja ihan naurettavaa jälkeä tuli, pakko myöntää, että olen enemmän virkkaaja. Seuraavaksi teen villahousut itselleni, joissa yhdistän molemmat, lahkeet neulon ja housuosan virkkaan. Itselleen tehdessä kestää millaisen jäljen vain, mutta kun muille tekee olen kamalan häpeissäni kaikista virheistä, joita oma silmä näkee.
VastaaPoistaIso kiitos ja niiaus onnitteluista. :)
PoistaMuille käsitöiden lahjaksi antaminen on aina yhtä jännittävää. Yhtä aikaa kivaa ja kamalaa. Blogiin taidan täst'edes laittaa sumennetun kaukokuvan valmiista asiasta ;).
Virkkuuiloa sinne!
"Junasukat" ihan uusi termi minulle niinkuin on lähes koko kutominen ;...
VastaaPoistaIhania, liikuttavan suloisia ja pieniä :-)
Iloa päiviin kaikesta huolimatta; odotathan ihania asioita :-)
T
Pikkuruisia ovat juu. Oli vaan niin hätä tehdä, eikä malttanut odottaa lankaostoksia, jotta kotijämälankoilla mentiin. Väreissä olisi saanut olla enempi hehkua. Mutta tässähän kerkiää vielä aika monet tekemään :D
PoistaIloa sinnekin. :)