Lankaöverit naapurissa

Maanantaina tuli oleskelulupa. Ja tiedättekö, kun joskus asiat loksahtelee. No nyt oli niin, että yhteinen hyvä Ugandan ystävämme on parhaillaan kolmen viikon lomalla (toisen yhteisen ystävämme luona) Tallinnassa. Heti ensimmäiseen vapaapäivään tehtiin sitten matkavaraus naapuriin. Onnekseni sain myös matkaseuraa. Kuinka paljon kivemmalta tuntuikaan antaa se erityisen tärkeä muovilätkä ystävän matkaan, kuin lähettää postitse Ugandaan.

 

Siivotessani laatikoita löysin myös vuosi sitten M.:lle ostamani lahjan. Kuinka osuvaa. Tässä Globe Hopen kierrätysnahkaisessa korttikotelossa oleskelulupa nyt matkaa päiväntasaajalle.

 

 

 

Tallinnassa oli kuuma. Oikeastaan ihan kesä. Tallinnassa on myös paljon mukavia kahviloita, ruokapaikkoja ja käsitöitä, sekä tietenkin ystävät. Jos oikein nyt innostuisin, kertoisin vielä paljon muustakin, miksi minusta naapurissa kannattaa käydä.

Itse laivamatka ei kuulu suuriin suosikkeihini. Tosin onhan se aina yhtä jännittävää ennustaa kuinka moni kaataa kaljakärrynsä. Minun matkaan ei tarttunut yhen yhtäkään tölkkiä tai pulloa tai boksia tai lootaa. Sen sijaan reppu oli sullottu täyteen lankoja. Kotiin tultua iski ehkä melkein pieni ostokatumus. Mitä ihmettä mä teen noilla kaikilla langoilla. Hirvee käsityöstressi. Lankojen kylkiäisiksi ostin myös muutamat uudet bambupuikot. Kerran niiden maailmaan päästyäni, en enää muilla suostu kutomaan.

 

Lankojen lisäksi iloisen kirjavat sohvatyynyt saivat uuden pellavaisen toverin kaupasta nimeltä Zizi (suosittelen väreistä pitäville).

 

Kotiin päästyäni testasin tyynyn, laitoin dvd:n pyörimään ja .. no niin, jälleen kerran ehkä vähän liikutuin. Viron ystävämme on ammatiltaan kuvaaja. Hän antoi meille lahjaksi videon häistämme. Se oli tehty ja leikattu, editoitu, en osaa termejä, mutta jotain oli tehty erinomaisen hienosti. Mahtava muisto hääpäivästä.