Minulta kysyi töissä yksi nuori, mistä unelmoin. En kertonut sille ihan koko totuutta, tai no tavallaan kerroin. Sanoin, että toivon että perheeni ja lähimmäiseni olisivat onnellisia (toki toivon sitä myös kaikille maapallon asukeille). Nuori vastasi siihen, että etkö toivo että lapsesi on terve. Kysyin häneltä, uskooko hän että voisin olla onnellinen jos lapseni olisi sairas.
Kaikenmoisia asioita tulee toisinaan mieleeni, mistä huolestua kovastikin. Rasismi on ollut mielessä usein. Etenkin, kun luen netin syövereistä kaikenmoisia tekstejä tai HS:n artikkeleita tai kun pohdin miten julma maailma osaakaan olla. Toisinaan pohdin jätänkö koko internetin, lehtien luvun sekä asioiden pohtimisen ja keskityn meidän arkielämään.
Huolieni keskellä, siellä meidän arjen touhujen äärellä, katson miestäni. Tunnen valtavaa iloa ja kiitollisuutta, että juuri hän on vieressäni. Raparperi potkii mahassa. Meitä molempia hymyilyttää pomppiva vatsa. Kysyn häneltä pelkääkö hän rasismia. Kysyn myös mitä hän tekisi jos joku tulisi esimerkiksi ivaamaan. M. sanoi, että hän sanoisi "Kiitos". Tässä vaiheessa keskustelumme siirtyy hyvyyksiin ja Nelson Mandelaan. Unohdan huoleni, hymyilen vielä leveämmin.
Illalla nukkumaan käydessä käytiin vielä keskustelu.
"Mitä sä toivot joululahjaksi?"
"Että sä olet onnellinen."
"Tiedätkö miten se onnistuu? .. Niin, että sä olet onnellinen."
Juuri tänään, juuri tässä hetkessä me olemme onnellisia. Se riittää.
“No one is born hating another person because of the color of his skin, or his background, or his religion. People must learn to hate, and if they can learn to hate, they can be taught to love, for love comes more naturally to the human heart than its opposite.”
― Nelson Mandela
― Nelson Mandela
Sydän tähän! Sanotaan että yksi Mandelan suurin saavutus oli se että hän ei katkeroitunut edes siellä vankilassa. Se pitäisi muistaa itsekin, joka päivä ja kaikissa kohtaamisissa.
VastaaPoista<3
PoistaJuurikin siitä puhuimme. Eikä hän kertaakaan vapauduttuaan puhunut pahaa sanaa niistä, jotka olivat häntä kaltoin kohdelleet. Jospa muistaisi hänen oppejaan ja menisi niillä. :)
Lisää Mandelasta:
VastaaPoista"Mandela and his organization suspended the armed struggle only once the apartheid regime conceded to democracy. He was no pacifist; on the contrary, he never hesitated to pick up arms when he perceived his people were confronted with the choice between submission to tyranny and armed resistance. But nor was he a militarist: He never hesitated to take the political path when that presented itself. And in that example, he has much to teach the world."
http://africasacountry.com/three-myths-about-mandela-worth-busting/
Kiitos tästä.
PoistaOi miten ihana kirjoitus <3
VastaaPoista<3
Poista<3
VastaaPoista<3 ja <3
Poista