Meidän pikkuperheen ensimmäinen yhteinen joulu. Se on nostattanut tunteita (ja joulun tuoksuja myös). Hyviä tunteita. Rakkauden tunteita. Liikutuksen tunteita. Elämäni ensimmäinen oman kodin joulukuusi, jonka sain hakea M.:n kanssa on pakahduttanut minut monena iltana. Voi miten suloinen se onkaan valoineen. Ystäväni otti meistä kuvan kuusen edessä. Ajatukseni karkasivat vuosien päähän. Millainen kuusi on silloin, miltä me näytämme, keitä kanssamme on? Mitkä muodostuvat meidän perheen pysyviksi perinteiksi? Saman verran vuosia olen matkannut taaksepäin, niihin lapsuuden jouluihin. Noita ja paljon muita, on mukava vatsaa silitellessä pohtia.
Aiemmin mainitsemani joululeipä onnistui hyvin. Taidan tehdä vielä lahjoiksikin.
Torttuja tehtiin 60 kappaletta. Ihan lievää liioittelua, vaikka pikkujouluissa ihastuttava määrä vieraita olikin. Ylimääräiset päätyvät mummolle.
Pipareita olen tehnyt samalla reseptillä muutaman vuoden. Vaikka hieman manailin ettei ne onnistuneet, tuntuivat kuitenkin maistuvan. Samoin mantelipikkuleipäset.
Tuoksua, väriä ja tunnelmaa tuo myös kukat. Muutama ostettiin häälahjakortilla (hyvä lahjaidea muutes mun mielestä). Ihania kukkia on tuonut myös perhe ja ystävät.
Vielä kun saataisiin lunta ettei tarvitsisi tyytyä näihin ikihiutaleisiin.
Mummo ilahtuu varmasti <3
VastaaPoistaKauniita asioita kuvissa ja tutun näköinen hirvi ;-)
Heja Kööpenhamina:-)
Köpis oli ihana. Ens reissu pitää suunnitella tarkasti!! :)
VastaaPoistaMummo oli iloinen, oli kuulemma hyvin paistuneet.