sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Heippa Kurt ja kaverit

"I'll never be nobody's wife" ... rallattelua lauleskelin muka kauhean kiukkuisena nuorena naisena vuosia, korostan vuosia, sitten. Sen jälkeen onkin sitten nyyhkitty Katri Ylanderin Valehdellaan-kappaleen tahtiin ja ajettu ystävän luokse Tampereelle kuunnellen repeattina Jose Gonzalezia. On myös ilakoitu Ultra Braan kanssa tyttöin kesken ja tanssittu eräätkin Ninja Tunes soundit. On oltu lesoja, kun tuotiin amerikanmatkalta soundtrack, mitä täältä ei saanut (silloin ei kukaan ostanut netistä mitään) tai kummisedältä saaduista erikoisuuksista. SInkkuvuosien sunnuntai-aamuisin luettiin Hesaria ja kuunneltiin Bo Kaspers Orkesteria. Illan hämärtyessä on voinutkin sitten pohtia elämää Radioheadin tahdissa. Olihan tuota Metallicaa ja Queens of Stone Age -kausikin löytyy. Metallican taisin muuten nähdä livenäkin. Voi pojat! 

Omistan Ipadin, sen sisältö koostuu levyistä, CD-levyistä. Viimeksi olen vaihtanyt kappaleet sinne ennen häitämme, siitä on siis yli vuosi. Meillä on mankka (kyllä vain MANKKA), jossa soittelen silloin tällöin levyjäni. Useimmiten soi kuitenkin radio. Koneelle on ladattu Spotify, se ilmainen versio. Yleensä kun menen Spotifyyn, en muista yhdenkään kappaleen tai artistin nimeä, jota haluaisin kuulla. Autossa soi useimmiten radio, mutta siellä soi usein myös yksi levy. Haloo Helsinki on mieheni ehdoton suosikkisuomalaisbändi, levy tuli vuosi sitten jouluna. Joskus olen ehdottanut, että vaihtaisimme levyä, mutta se unohtuu aina. Vantaan reissulle muistimme kuitenkin vaihtelun, matkalla lauloimme Snoop Doggyn kanssa (lapsi oli varmaan onnellinen). 

Mieheni kaivaa youtubesta Ugandalaista musiikkia, joku radio se taitaa olla. Muuta en osaa sanoa, kuin että silloin koko perheen lanne keikkuu. 

Tämä musiikillinen kerronta johtuu siitä, että olen päättänyt hankkiutua eroon osasta cd-levyjäni. Ensimmäisistä eristä luovuin Afrikkaan lähdön yhteydessä. Levyt vievät tilaa kamalasti, enkä minä oikeasti tee niillä muuta kuin satunnaisia aikamatkoja nuoruuteen.

Penkoessani levyjä, tuntui kuin katselisi vanhoja valokuvia. Niin moniin liittyy niin paljon, toisiin taas ei mitään. En minä kaikkia raaski ja halua, sen verran kuitenkin, että vain yksi laatikko kotiinjääville riittää. 

Hypistelen levyjä ja puntaroin onko tämä nyt säilyttämisen arvoinen vai voinko luopua. 

SATA, tasan sata aion päästää käsistäni. 

Jos kuitenkin jonkun levyn vielä kuuntelen, ennen kuin on aika sanoa Kurtille heippa. 




P.S. Mitä sitten jäi: Jäi noin sata. Sadan joukkoon pääsi mm. kaikki joululevyt, Erykah Badu, Amelien soundtrack, Nina Simone, Chicago, Haloo Helsinki ja Ace of Base (älkää kysykö miksi). 

8 kommenttia:

  1. Tein tuon saman jo useampi vuosi sitten, ei noita levyjä enää tule kuunneltua. Raakkasin lisää kesällä, koska levyt ovat säilytyspulmien vuoksi olleet laatikossa alakerran käytävällä. Vieläkin enempi pitäisi hävittää, mutta noi lapset tykkää kuunnella just levyjä. Sitten kun ne alkavat itse muistamaan laulajien ja bändien nimiä ja itse lataamaan musaa, hävitän ehkä loputkin. Paitsi joululevyt :) Olihan se eilen illalla aika liikkistä kun täällä soi taas nupit kaakossa (vaikka kuulemma soittivat hiljaisella) Pelle Miljoona ja lattia tärisi kun neljä lasta pomppi pelletahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sä sait mut miettimään, että pitäiskö sittenkin säilyttää tenavalle joitakin lisää ... No ei vaan. Kyllä mä olen nyt valmis eroamaan noista. Mutta onhan se hauskaa tunnelmointia kyllä. Toisaalta joistain tulee lievä myötähäpeä, että ihan mielellään hankkiutuu eroon :D.

      Poista
  2. Sattuipa hauskasti postauksesi aihe! Me teimme mieheni kanssa ihan saman tempun. Sata cd-levyä poistettiin ja ne odottavat nyt kirpparille viemistä eteisessä.
    Miten te paasette eroon omista levyistänne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi vuosi alkaa musiikin laittamisella maailmaan .. :)
      Kokeilin onneani ja laitoin sekä huutonettiin että Tori.fi:lle myyntiin koko läjän. Huutonetissä ei näyttänyt tapahtuvan mitään, Torilla meni viidessä minuutissa (tuli heti kaksi kyselyä). Ilmeisesti pyysin aikalailla pienen summan noista, mutta ajattelin ettei tässä nyt tarkoitus ole rahoiksi pistää, mutta jos jotakin lanttia saa, niin kotiinpäin.

      Pakko vielä lisätä, että hauskan yhteensattuman tästä teki myös se, että mietittiin onko vauvamuskari liian kallis. Nythän saatiin sitten musiikkia myymällä elävää musiikkia lapselle :).

      Poista
  3. Siis huh, on sulla sitten niitä ollut ihan valtava määrä! Mulla kertynyt teinivuosina ehkä parikymmentä, jotka laitoin viimeiset kirpputorille tuossa loppukesästä. Vanhat poikaystävät tuli lähinnä kuunnellessa mieleen, tai rankat teiniangstit niiltä ajoilta kun hiukset oli takkuiset ja mustat ja silmissä liikaa kajaalia :D

    Taidan tulla sinua sen verran pari vuotta jäljessä, että CD-buumi oli jo pahimmillaan laantunut. Vai? Vaikea sanoa, ehkä se ei vaan itselleni noussut tärkeäksi. (Ehkä ei ollut rahaakaan, kalliitahan nuo olivat!). Monta samanikäistä ystävää kyllä on, jotka vannovat CD:iden nimeen niinkuin kirjojenkin, eivätkä suostu niitä myymään yhtäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä totta tosiaan, jokunen ;).
      Taitaa olla niin, että jokunen vuosi meidän välillä on .. Eli voinee teoriasi pitää paikkansa, mutta
      kyllä itse ostelin vielä levyjä, kun monet olivat siirtyneet uudempiin systeemeihin. Noista hinnoista vielä sen verta, että niitä on sellainen 16 vuotta keräilty, joten hyvin kertynyt. Asuin amerikan maalla vuoden aikoinani ja siellä levyt oli paljon Suomen tasoa halvempia, sieltähän niitä sitten laukkukaupalla raahasin muka coolisti kotiin. Toinen keräilyä halventava seikka oli radiossa työskentelevä kummisetä. Mutta muistan kyllä aina, kuinka kavereiden kanssa odotettiin Hulluja päiviä, että pääsi selaamaan levylaareja. jotta tulihan niihin jokunen omakin ropo laitettua. Egotripillä on yksi laulu, missä hämmästellään "miten kaikki rahansa, pystyy tuhlata, yhdessä ainoassa levykaupassa..".

      Itse olen opetellut päästämään irti tavarasta, ettei kerää niitä liikaa ja huku tavaraan. Kirjoista olen myös hankkiutunut paljon eroon.

      P.S. Levyille löytyi ostaja. :)

      Poista
  4. Hyvä vinkki tuo Tori.fi; kiitos:)
    Olen parilla eri kirpparilla niitä kaupitellut euron parin hintaan, huonolla menestyksellä:-(
    Niin harvoin tulee tosiaan soitettua,että hyvä päästä eroon ..
    On meilläkin sellainen hieno laite "telakka" mistä saa kaikenlaista musiikkia mutta pakko tunnustaa etten oikein osaa sitä käyttää :-)
    Radio; se on se paras :-)

    Tätskä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eihän noista nykyajan laitteista voi mitään ymmärtää ;D.
      Kuunnellaan me tytöt radiota vaan :).

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)