Rajat on rakkautta, sanovat. Valtioiden rajoista puhuttaessa, en ole ihan varma.
Ystäväni kanssa kävimme minikeskustelun rakkaudesta ja rajoista. Rakkaudesta rajattomaan matkustamiseen. Passillani on melkoisen rajattomat mahdollisuudet mennä minne vaan. Vaikka elän vahvasti mieheni kautta rajoitettuja mahdollisuuksia matkustaa, en silti voi koskaan asettua täysin sellaisen ihmisen nahkoihin, jolla esteitä ja portteja on elämässä huomattavasti enemmän kuin minulla, Suomen kansalaisella. Tulee melkein häpeä, minä onnekas kultalusikkalainen. Muistan mieheni olleen niin tuohduksissa ensimmäistä kertaa Suomeen tullessaan Amsterdamin kuulustelujen jälkeen, ettei hän muistanut soittaa minulle olevansa neljä tuntia myöhässä. "Minua kohdellaan, kuin olisin rikollinen", hän tuskaili.
En saanut eilen unta (sitä tapahtuu ehkä kerran kymmenessä vuodessa). Aloin leikkimään ajatusleikkiä sillä, että kaikilla maapallon ihmisillä olisi samanlaiset oikeudet matkustaa. Mitä sitten tapahtuisi? Tapahtuisiko mitään? Mikä siinä niin pelottaa? Mikä voi mennä pieleen? Tai mitä me voisimme saavuttaa? Jos rajat muuttuisivat kirkkaanpunaisista hempeän pastellisävyisiksi tai edes keltaisiksi. Niin tai mitä jos kaikilla olisi yhtä rajoitetut mahdollisuudet matkustaa kuin nyt esimerkiksi afrikkalaisilla?
Rakkaus ei onneksi katso rajoja, niiden yli mennään.
Ystävä, hymynaama.
VastaaPoistaTakas, ystävä.
PoistaTää pohdituttaa kyllä aina välillä. Olenpahan saanut uuden saarnan (muahhah) aiheen nuorten (ei muuten, mutta meikän kohderyhmää) parissa työskennellessä, että osataanko arvostaa tätä, mitenkäs on. Että entäpäs jos äkkilähdön ostajalta kyseltäisiinkin tilitiedot ja varallisuudet, tai että eeeeiiii Ruotsin laivalle ole mitään asiaa kun on noin vähän käteistä. ;)
VastaaPoistaHauska mielikuva. Voisi jäädä risteily tekemättä ja käsitetty 'äkkilähtö' tuskin olisikaan. Viisumit kun harvoin tulee kovin äkkiseltään :D.
PoistaKiva kun kommentoit, löysin tien blogiisi :).