Päätin aikaisemmin päivällä etten kirjoita äitienpäivästä yhtään mitään, koska se on niin paska. Mielipiteeni muuttui päivän myötä.
Heräsin sunnuntai-aamuun, kun lapsi ja mies olivat jo puuroilemassa. Kahvi on valmis, lapsi karjuu, mies osoittaa ruisleipäpakettia ja kehottaa syömään aamupalan. Katselen ympärille, ehkä valkovuokot on piilotettu tuolin alle, kortin saan varmaan laulujen myötä. Lapsi ja mies jatkavat puurotaistoaan, minä pyörittelen päätäni ja kiroilen samaisen pään sisällä: "tässäkö on minun spesiaaliaamuni!"
Kokoilen itseäni ja kelaan ikääni, olen aika vanha itkemään aamupalapöydästä puuttuneiden kukkien ja päivän toivotusten vuoksi. Lapsi alkaa kinuta leipääni. Hermosäikeeni eivät ole aamuisin parhaassa joustossa. Kuulen yhden säikeen pamahduksen ja poistun olohuoneeseen juomaan kahvini. Sohvalla itken. ITKEN. Tuntuu ihan pikkasen nololta myöntää (ennenkaikkea itselleen), että tällaisella päivällä kuin äitienpäivä, on merkitystä. Että herneprinsessa kehittää draamaa, vaikka ulkona paistaa aurinko ja kaikki on ihan hyvin.
Kahvikuppia palautellessa mies katsoo hämillään ja kysyy onko kaikki ok. "No ei tasan ole, nyt on ÄITIENPÄIVÄ!!". Mies käskee hymyillen rauhoittumaan, sanoo että kaikki on ihan hyvin. Kommentoi jotain kärsimättömyydestäni, mutta vastaanottokykyni ei ole vielä palautunut.
Lähden metsään lapsen kanssa. Poimimme valkovuokkoja, koska ne kuuluvat äitienpäivään, jostain on pidettävä kiinni. Soitin äidille, kuinkas muuten. Äiti käski olemaan vähän pidempään metsässä.
Nätti mekko päällä, suu jo ihan vähän hymyssä vastaanotimme vieraat. Mies oli kutsunut kolme sukupolvea koolle ja tehnyt ruokaa. Minun paikalla oli lahja. Ja oli kortti, itsetehty, kauniit sanat liikuttavat minua vieläkin. Pamahtunut hermosäie kuroutui takaisin kasaan, ilme on kirkas, sydän kepeä. Kiitos ja anteeksi, halaus päälle.
ihana sinä ! <3 välillä saa olla vähä hömppä ;)
VastaaPoistaHuh, kiitos "vapautuksesta" :D.
PoistaRuokaa oli hyvää ja mikä ihan huippua, pääsin valmiiseen pöytään. Sinä taas opit, miten paljon elämä taas toi ihania yllätyksiä, vaikka ne ei menneet totutun kaavan mukaan.
VastaaPoistaTodellakin. Vaikka ei aina mene kuten kuvittele menevän, ne voi mennä paljon paremminkin :).
PoistaTäytyy kyllä sanoa, että minulla oli hiukan samanlaiset fiilikset eilen, kun oli ensimmäinen äitien päivä meidän perheessä. Olin kuvitellut saavani yllätysaamiaisen ja krotin yms. aamulla... Mutta eihän niitä sitten tullut ja hiukan prinsessadraamaa oli meilläkin, itkua ja kiukkua... Sain kyllä mieheltäni ihanan lounaan toiveideni mukaan. Mieheni einollut ilmeisesti ymmärtänyt ihan äitenpäivän merkitystä meille suomalaisille... T. Anna
VastaaPoistaLohdullista kuulla, että A) en ole Suomen ainoa äiti, joka ei saanut aamupalaa sänkyyn ja B) itkuraivosi sen vuoksi. Kiitos sis suuren suuresti kun kerroit :).
PoistaOikein säikähdin äitienpäiväaamuna, kun tuli mieleeni, että en ole toisesta maasta tulleelle vävylle kertonut kuinka äitinepäivää pitää juhlia ja pelkäsin, että jos tyttäreni ei saa aamulla ensimmäisiä äitinpäiväkorttejaan ja muuta asiaan kuuluvaa aamulla. Mutta onneksi tieto traditioista oli vävylle jotenkin jo tullut, on ollut Suomessa jo monta vuotta. Kortit ja lahjat tulivat ajallaan. Mistäpä sinunkaan miehesi olisi voinut tietää, jos kukaan ei ollut kertonut!
VastaaPoistaIhanaa, että äidit huolehtivat lastensa äitienpäivistä :).
PoistaMieheni oli kyllä saanut vihjeen poikasia, mutta vihjeistä puuttui ilmeisesti tämä aamun sekä merkityksen painottaminen. Luulenpa, että ensi vuonna kehitämme jonkun yhteisen tradition välttääksemme prinsessoinnilta. :D
Niin, ei siinä pelkkä vihjeenpoikanen auta. Mutta marraskuussa hän sitten näkee isänpäivänä miten asioiden kuuluu mennä. Ja kun lapsonen menee päiväkotiin niin tädit huolehtii kortit, jos isät ei itse tajua. Niin se vaan menee ajan kanssa. Ja tietty siinä lisänä joku oma traditio on ihana asia.
PoistaOnneksi on monia vuosia aikaa opetella :).
PoistaVoi sinä ihana <3
VastaaPoista:) ja <3 .
PoistaHahaha, voih, ymmärrän niin hyvin! Ja eih, en saanut minäkään tänäkään vuonna aamupalaa sänkyyn, vaan mies kuorsasi ja käänsi selkää kun beibillä oli puoli seiskalta kakat housussa... ja yleensähän se vielä nousee ennen minua! Kukat kävin itse poimimassa lapsen kanssa ja kakun olin vääntänyt illalla valmiiksi. Mutta päivä oli mukava ja onneksi päiväkodissa pieni oli vääntänyt mammalle lahjan :D. Mut mein tapauksessa ei voi pistää kulttuurin piikkiin, vaan tää on ihan vaan tyypin tyypillisyyttä merkkipäivien suhteen. Eli mie osasin jo olettaa tän enkä ees kovin osannu enää pistää pahaksi, mutta naljailin kuitenkin päivän mittaan asiasta.
VastaaPoistaHuh huojentavaa. Meitä löytyy näköjään useampia ilman kukkia pöydässä olleita :D.
PoistaIhania aamuja ja päiviä sinne!
Mulla puolestaan oli huono omatunto, kun kaiken kiireen keskellä unohtui se aamiainen äidille! Yritin ehdotella sitten lounasta sohvalle ja tarkoituksena oli siskoin kanssa, että äiti ei osallistuisi ruoanlaittoon... Mutta siellä oli äippä itse potun keitossa kuitenkin. :D Lapsena se äitienpäivän aamun touhuilu oli aina niin jännnnääää, ja melko usein joutui äiti teeskentelemään nukkuvaa, että me päästiin "yllättämään". Eikä meillä kyllä isä muistaakseni ollut tämän suhteen mitenkään aktiivinen, vaikka umpisuomalainen onkin. Ovatko ajat muuttuneet, vai ollaanko tämän(kin) suhteen oltu korvessa älyämättömiä? Eipä kyllä ole koskaan ollut ikätovereiden kanssa puhetta, että miten heillä. Hmmm, tästähän pitää ottaa selvää! :D
VastaaPoistaÄitienpäivää voi viettää vaikka joka päivä. Eli äidin voi yllättää jonakin muunakin aamuna. Vävyn tekemä ruoka vie aika varmasti sydämeen suoraan. :)
PoistaMoikka! Haastoin blogisi Liebster Awardeissa, lue lisää http://wonderworldofnoorakaroliina.blogspot.com/2015/05/ystavakirja-vm-2015.html :)
VastaaPoistaUu, kiitos! Olen otettu. Vastaan myös jossain vaiheessa. Ensin Lontoo sanoiksi. :D
Poista