Vuosi 2016

Vuonna 2016 en kirjoittanut yhtään blogikirjoitusta. Siihen ajauduttiin sen surullisen kuuluisan rikkimenneen tietokoneen myötä. On joitakin asioita, joita en edelleekään halua tehdä yhdellä kädellä ja kirjoittaminen blogiin on yksi niistä. Siksi odotin, että a) saamme tietokoneen huusholliin, b) käsivarsillani ei olisi kokoajan joku. Tuota b-kohtaa ei tapahdu liian usein, mutta uskallan väittää, että tarpeeksi usein siiheksi, että joudan välillä näpyttelemään kymmenellä sormella. 

Olen kaipaillut blogia. Kun sitten sattumien summana yhteensä KAKSI ihmistä totesi pienen ajan sisällä, että ovat kaivanneet minun blogia, olin niin pöyristynyt saamastani huomiosta, että oitis päätin palkita uskolliset fanini. Tuntui oikeasti tosi kivalta, että joku ihan oikeasti kaipaa minun tuottamaa tekstiä. 

Otsikko lupailee jotakin pähkinänkuoriversiota viime vuodesta. Se tuntuu jotenkin väärältä, onhan kyseisenä vuonna tapahtunut paljon (tekisi mieli käyttää taas isoja kirjaimia). Käytän nyt kun mieli tekee, ihan vain tehostaakseni viestiä: tapahtui PALJON. Edellisessä tervehdystekstissä jo viittasinkin, että perheemme on kasvanut. Se kasvoi yhdellä erittäin hymyisällä valloittavalla tytöllä tasan kahdeksan kuukautta sitten. Elo kahden lapsen äitinä on ollut kiitollisuutta täynnä, murheita olemme saaneet myös tähänkin retkeen, mutta niistä vahvempana yhdessä.

Tiiviisti summaten, onnentunteita on nykyään erittäin usein.