sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pipariksi meni

Joulukuun kahdeksannen luukun kohdalla oli piparkakkumuotti. Eilen yhdessä itsetehty taikina, vanhalla kunnon reseptillä, lupaili paljon. Luulen, että taikina sai kolauksen kuullessaan pariskunnan käyvän keskustelua siitä voiko jalkapallo todella mennä näinkin perinteikkään asian edelle kuin pipareiden teko. Vastattakoon vielä: se voi! Jalkapallo tuskin lienee oikea syy, mutta tänä vuonna jouduin kuitenkin huokaamaan syvään, koska piparit eivät olleet lainkaan niin maittavia kuin ennen. Mittana toimi eri kahvikuppi kuin edellisinä vuosina, ehkä jauhoja oli sitten vähän. Harmittaa. Toivottavasti ne kuitenkin kelpaa joidenkin suihin. Ensi viikolla meillä pikkujoulut ja olisi melko kiva, että siellä olisi jotain mitä tarjota.
 

 
Seuraava jännitysmomentti on mallasleipä. Päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa joululeivän tekoa (ohje Kodin kuvalehden joulunumerossa). Ostin oikein kaksi leipävuokaa kyseistä operaatiota varten. Mallikkaasti kohoavat ainakin.
 
 
Kuluneella viikolla sain miehen pysymään noin tunnin joulukorttien teon ääressä. "Ymmärräthän ettei miehet ole niin näiden liimailujen perään?". No tajusin siinä vaiheessa, kun M. oli paennut olohuoneeseen tv:n ääreen, kädessään liköörilasi. Kortit saatiin kuitenkin tehtyä, odottavat vain merkkiä ja maailmalle matkaamista.
 
 
 
Yllä olevien lisäksi teimme viime viikolla hyvän työn. Paketoin M.:n kanssa äitini ja meidän kokoon keräämiä lasten leluja ja kirjoja.  Paketit menevät vähävaraisten joulukeräykseen. 
 


 
Itse olen jälleen kunnossa. Lääkkeet tehosivat ja jaksaa taas touhuta. Tosin Raparperi kyllä muistuttaa, jos tahti käy liian kovaksi. Ehkä hyvä, pysyy jouluintoilu paremmin aisoissa. Ensi viikoksi on mojova määrä mukavia asioita tiedossa. Joitakin teistäkin lukijat näemme tulevalla viikolla, oikein kiva ja ihana niin.
 
 
P.S. Blogin kirjoittaminen piparien paiston yhteydessä ei ole järkevää. Ei, vaikka olisit ihan uunin lähettyvillä. Jos ajattelet käyttäväsi jonkin sortin hälytintä, pelkkä ajatus ei riitä. Kirahvit paloi, ukot ja akat paisui, sydämet pysyi jotenkin kasassa. 
 

10 kommenttia:

  1. Kauniisti paketoidut lahjat on kyllä aina niin herkullisen näköisiä! Nam! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja e on niiiiiin kivaa puuhaa. Valitettavasti lahjoja on paljon vähemmän, kuin haluaisin paketoida. :D

      Poista
  2. Ei kaikki naisetkaan jaksa "niitä liimailuja" - t. nimim. ostin kaikki kortit valmiina! X) - Mäkin tein viikonloppuna pipareita, "äidin ja siskon kanssa" mutta yksin, koska mun gluteeniton taikina pitää leipoa ja paistaa ennen kuin muut aloittaa normijauhoineen. :P Taikina maistui oudolta, äiti oli jo hieman ärtyneen oloinen siitä, etten ehkä söisikään kahta pellillistä varta vasten itselleni tehtyjä pipareita - mutta itse piparit onnistuikin loistavasti! Ei ole edes kovia kuten joskus glut.jauhoilla. Jee! (Ja siis pipareitahan ehtii leipoa ennen joulua vielä monta kertaa :)))

    PS. Musta on vaan niin ihana lukea sun raskauskuulumisia, koska itse olin vuosi sitten raskaana. Okei, koko joulunalus meni pahoinvointisena, mutta kevät oli sitten just tota: Pikku Sydän piti huolen, ettei mun tahti kiihtynyt liikaa. Lopulta siinä määrin, että jäin äikkärille (=saikulle) kuukautta suunniteltua aiemmin. On se ihmeellistä kun ekan kerran pitää kaikessa kuunnella jotakuta toista ennen itseä. Siis PITÄÄ. Ja niinhän se on sitten syntymästä eteenpäinkin joka ikinen hetki :) Eikä mikään voisi olla ihanampaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikä ihana pitkä kommentti. Kiitos.

      Olet oikeassa noiden liimajuttujen suhteen .. ;). Itse asiassa kävit mielessä kun niitä värkkäilin.
      Toinen satsi pipareita tulee ehkä tällä viikolla jos keritään. Tuoksu oli onnistunut ainakin. Ja M. totesi "not bad", mikä voi tietty tarkoittaa paljon muutakin kuin "good".

      Ja hei vähänkö kiva, että raskausjuttuja jaksaa joku seurata. Vähän aina arpomista kuinka paljon vauvamaha-asioita ujuttaa tekstiin. Vaan kun se on itselle aikastmoisen tärkeä asia, niin eihän sitä voi jättää kirjoittamatta :). Itsellä juurikin se kuukausi äippikseen, katotaan miten kunto kestää. Tänään taas töihin viikon saikun jälkeen.

      Poista
    2. Vauvamahakuviot vaan rohkeasti kehiin, sitähän se arki on joten miksi sitä pitäisi miettiä että sanoako vai ei (Ainakin itsellä kiinnostaa !:)

      Mie en muuten oikein välitä pipareista. Mutta joulutortut, ahh.. Viime joulukuussa pientä pitkin yötä imettäessä söin yhtenä yönä pellillisen torttuja - ihan vahingossa :D

      Poista
    3. Hahaa, lisää Raparperia kuvioihin siis :D.

      Me tehdään perjantaina torttuja. Sattuneista diabetessyistä ei kannata ihan pellillistä vetää, ehkä pakastan niihin imetyshetkiin helmikuulle ;).

      Poista
    4. Muuten, mihin joulukeräykseen te viette tavaraa?

      Poista
    5. Me vietiin Mannerheimin lastensuojeluliiton joulupuu keräykseen. Mutta kun olin tuon kaiken tehnyt, kuulin eräältä tutulta että paketit avataan ennen perheille antoa. Ymmärrän kyllä, että haluavat tarkistaa, mutta ihan pikkasen sieppas että oltiin nähty kaikki tuo vaiva paketoimiseen. Kysyin MLL:n työntekijältä miksei hei voi pyytää paketoimattomia lahjoja (ihan jo paketointijätteen minimoimiseksi), vastaus oli: "Ihmiset haluaa antaa joulumieltä". Totesin, että multa se nyt kyllä vähän meni .. :/

      Poista
    6. Joo, siks just kysyin kun kaveri Pelastusarmeijasta on kertonut, että joutuu avaamaan pakatut lahjat, niin mietin jos sinne ootte viemässä... Näemmä sama muualla. Tosiaan ihan tyhmää etteivät voi sanoa selkeästi että kerätään pakkaamatonta kamaa! Tossahan menee kamalasti kaikkea hukkaan :(

      Poista
    7. No niimpä. Ja paperia ja nauhaa ja vaikka mitä.
      Ei mun joulumieli ainakaan kärsis jos ne pyytäis tavaraa tai esim. lahjakassissa. .. No toivoen kuitenkin lahjojen saajat ilahtuvat. :)

      P.S. Kiitos vielä kortista!! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)