Kimpale lihaa ja kakkatilanne

Tapahtunutta tällä viikolla:

Kaurakokeilu päättyi yöhön, jona herätään tunnin välein vatsavaivoihin. Ei kauraa siis totesimme umpiväsyneinä aamulla. M. lähti kymmenen minuutin pika-aamulla liikenteeseen. Me tytöt käynnistettiin päivää hieman hitaammin. Kello yksi iltapäivällä ajattelin, että on ehkä hyvä poistua sisältä maailman kirjoihin. 

Kävelylenkki kaukokauppaan. Mitä tänään syötäisiin - hokema kiertää päässäni ympyrää saamatta otetta mistään. Matkalla neito suloisuus uinahtaa toivotuille unille. Päästyämme perhemarkettiin, mainokset herättävät hänet välittömästi. Kierrän markettia päämäärättömästi. Silmiini osuu TARJOUS, paisti-tarjous. Paisti. Makustelen sanaa. Toissapäivänä M. kysyi mitä kyseinen sana tarkoittaa. Minulle se tuo mieleen 50-luvun amerikkalaisen kotirouvan. Jostain syystä paistitarjous houkutteli minut tarttumaan kimpaleeseen lihaa, jota en ole koskaan ennen valmistanut. Kassajonossa pieni käy jo levottomaksi. Hihnalla on ainoastaan se paistikimpale. Kassa kertoo lukemaksi puolet enemmän kuin luulin. Jono perässäni alan peräämään tarjousta. "Se on kilohinta". "No katos vaan, niinpä olikin, ohhoh, ei se mitään" köhisen ja maksan nöyränä ostoksen. 

Kotimatkan mietin repseptiä ja valmistustapaa ja lisukkeita. Vitsi, tän on pakko onnistua.

Kotona lapsi (edelleen kitisevä) kainalossa alan lukemaan tuoteselostetta. Sisältää soijaa. Soija, se minkä poisjättäminen antoi meille vihdoin hyviä öitä (hyvä yö meillä tarkoittaa 22.30-6.30 välillä kaksi tai kolme heräämistä). 

Se siitä paistista. 

Kaivoin pakkasen syövereistä hätävarat. Herne-maissi-paprika, kanat, riisit ja kookomaito kattilaan ja tsirlimpsis vaan ruokaa, ole hyvä. Jopa sen saa vaikuttamaan astetta paremmalta, kun kattaa kivasti. 

Olin jokseenkin varma, että seuraava yö on parempi. Onhan sen nyt jo oltava. Yöllä käymme käden vääntöä kumman vuoro nousta tyynnytyspuuhiin, joita oli jokseenkin monta. Aamu ei ole koskaan kovin aurinkoinen huonon yön jälkeen. Meidän aamu oli suorastaan kakka, ihan sanalla sanoen. Yöpuvuttoman ja vaipattoman lapsen jättäminen lattialle hetkeksikään ilman valvovaa silmää oli SUURI virhe. Kohtuullisen sottaisen tilanteen jälkeen päätin kuitenkin saada kaksikkomme perhekerhoon, joka alkaa aivan liian aikaisin. Perillä huomaan, ettei hameeni puhtautta hohda. Sinällään se ei haittaa, koska tättähäärä heitti puklut päälleni ensimmäisen vartin sisällä. Mahtava fiilis. Kruununa hyvin alkaneelle päivälle, heitin kauraleseet keittiösiivouksen yhteydessä lattialle.

Tilanne on hallussa. Sain juotua kupin kahvia onnistuneiden päiväunien aikaan. Kirjoitin tämän kaiken blogiin. Pesukone lauleskelee ja leseet poistuneet lattialta. Ystävä lupasi viedä paistin mennessään. Tunnelma on arkisesti kohdillaan.