Raha vai rakkaus?

Olen tehnyt elämässäni muutaman melkoisen monta valintaa, jossa raha on jäänyt kakkoseksi ja tunne voittanut. Yksi suurimmista aikoinaan oli Afrikkaan lähtö. Silloin otin virkavapaan töistä, maksoin vapaaehtoisjärjestölle tuntuvan summan, ostin lennot ja lähdin. Vapaaehtoistyön kalleudesta voisinkin avautua monta sivullista tekstiä. Toisaalta toki ymmärrän, että järjestöt tarvitsevat varoja, mutta toisaalta koin suurta vääryyttä rahoittaa projektia niin tuntuvalla summalla, koska olin jo valmis tekemään ilmaiseksi töitä. Oli miten oli, en kadu hetkeäkään. Sain jotain paljon suurempaa tilalle, mitä ei voi rahassa mitata.

Olemme käyneet mieheni kanssa melko monta keskustelua lähitulevaisuudestamme. 

- Tedätkö, mulla on vaan nyt sellainen vahva tunne, että näin pitää tehdä. Kyllä me aina jotenkin selvitään. (Tässä kohden perustelen päätöstäni äidinrakkaudella, intuitiolla ja maailmaa syleilevillä kommenteille siitä, miten sydän kertoo miten pitää toimia kera muun runollisen).

-  You can't eat love! 

Niin, hitsi vie. Rakkaudella voi toki valmistaa ruokaa, mutta se ei ihan riitä täyttämään vatsaa. Elämiseen tarvitaan rahaa. En halua antaa rahalle sitä valtaa, että se käy ärsyttämään minua, mutta valitettavasti niin käy aika ajoin. Miksi sen pitää hallita niin paljon? 

Pohdin kirjoitanko siitä miten kahden maan suhde tulee kalliiksi lentoineen, kaukopuheluineen, viisumeineen kaikkineen (ei kannata, monikultturisten perheiden raha-asioista ei vain voi julkiseti puhua). Valitanko siitä, että sosiaali- ja terveysalan henkilöston kuuluisi mielestäni ansaita enemmän (itse olet ammattisi valinnut ja teet sitä sydämellä). Otanko kantaa siihen, miksi työtön saa enemmän rahaa kuin kotiäiti (Suomessa on etuoikeus ylipäätänsä jäädä kotiin eikä mennä töihin). Pohdintani keskellä radiossa kuului seuraava lause:  

"Ei se mammona ja materia, vaan ne ihmiset ketä siinä on." 

Oivallinen aatos++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ (äskeisen merkinnän teki tyttäreni, lienee parasta päättää kirjoittaminen). 

 

P.S. On erinomaisen hienoa saada olla kotona lapsensa kanssa vielä useampi kuukausi, vaikka se ei olekaan taloudellisesti järkevää. Näin me päätettiin, rakkaudesta lapseen.