Hyvä alku

Valoa on riittänyt. Sekä mielessä, sydämessä että ulkona. Mies (tästä lähtien olkoon hän kirjaimella M) on hämmästellyt tuota auringon tuomaa valon määrää iltamyöhään asti, minä olen puolestaan hämmästellyt ilon määrää arjessamme.

 

Ensimmäiset päivät ovat kuluneet huimaa vauhtia ja olemme kerinneet tekemään monen moista. Myönnän, että ensimmäinen yhteinen kaupungilla käynti jännitti minua hieman ennakkoon. M:lla on mahtava kyky ottaa hymyn ja tervehdyksen kautta kontaktia ihmisiin. Erinäisten asioiden hoito mm. punttisalilla, kaupassa, koruliikkeessä ja jäätelökioskilla on ollut mutkatonta ja hyväntuulista. Liikennevaloissa eräs vanhempi pappa heilutteli meille kovin iloisesti ja toisteli lausetta "me olemme kaikki samanlaisia muuten, mutta vain ihonväri ja kieli on erilainen". Tottahan tuo turisi. Olen saanut vastailla myös moniin, hieman hupaisiinkin, kysymyksiin. Eritoten mistä eläimet päätyy niihin muovipakkauksiin kaupassa, sai minut pohtimaan missä täällä oikeasti löytyy lähin elävä kana tai sika.

 

Oma kiitollisuuteni ja iloni ei meinaa pysyä aisoissa sen suhteen, miten meidän perhe, ystävät ja tuttavat ovat ottaneen M:n vastaan. Myös blogin ystävällisyydet ovat lämmittäneet mieltä. Kiitos ja halaus siis kaikille!!  

 

Alla vihjettä siihen, mitä on tulossa. :)

P.S. M. halusi kirjoittaa myös blogiin, joten seuraavalla kerralla (mikäli aikataulu pysyy eurooppalaisena) saatte hänen aatoksiaan.

 

Pitkä sunnuntai

Tällä hetkellä istun parvekkeella, mies viereisellä tuolilla. Hymyillen.

 

Lauantai-iltana sain myöhään viestin. Viestin sisältö antoi jo varoitusta siitä, että lento on myöhässä. Seuraavan kerran sain soiton lentovirkailijalta aamupäivällä (käsittäen että soitto on ihan väärältä kentältä). Virkailija kuulusteli minut mieheen liittyen. Sitten en kuullutkaan mitään. Vietin lentokentällä neljä tuntia odottaen joko näkeväni miehen tai kuullen hänestä jotain. Siinä ajassa Helsinki-Vantaa kerkiää tulla melko tutuksi ja näkee monet lämpimät jälleennäkemiset. Myös kotiinsa Ruotsiin menossa ollut ystäväni törmäsi sattumalta minuun ja vietti odotushetkiä kanssani. Terveisiä vaan Ruotsiin. Lopulta puhelin soi "olen Helsingissä". Kuinka onnellinen ihminen voikaan olla nähdessään, jonkun itselle niin kovin tärkeän, monen kuukauden jälkeen.

 

Ensimmäisen yhteisen Suomi-päivän aloitimme aamupalalla, mihin kuului mm. omasta pikku yrttitarhasta otettuja yrttejä. Ja "pariskunta-kupeista" aamukahvit. Päivällä kävimme kaupugilla ja vielä pyöräretkelläkin. Hulvattomia kysymyksi ja hetkiä on ollut. Hah, meitä on täällä nyt kaksi ja se jos joku tekee minut onnelliseksi.

 

P.S. Koska blogini tarkoitus on tuottaa hyvä mieltä, poistin muutaman saamani kommentin. Arvostan erilaisia mielipiteitä, mutta rasistisia en hyväksy. Toivon kaikille suvaitsevaisuutta ja samaa onnea, mitä minä olen saanut.

 

Ystävän tuomat tervetuloa-kukat.

 

Final countdown

Olen yrittänyt pitää itseni enemmän kuin toimeliaana, jotta aika kulkisi mahdollisimman nopeasti sunnuntaihin. Toisaalta viimeisen viikon lomapäivistä on halunnut nauttia täydellä sielulla ja toivoo ettei loma heti loppuisi. Noiden kahden tasapainottelu on ollut melkoisen lystikästä, mutta aika on kulunut juuri kuten lomalla kuuluukin, sopivan letkeästi. Taidan kuitenkin alkaa laskemaan tunteja. Vai saisiko jo laskea minuutteja? .. No sehän olisi jo hulluutta ja haluan pysyä järjissäni.

Mikäli järjestettäisiin murehduksen kilpailuja olisin varmasti palkintosijoilla. Olen erittäin hyvä etukäteismurehtija. Onneksi stressauskohtaukset menevät kuitenkin niiden voimakkuudesta huolimatta melkoisen nopeasti ohi. Tällä viikolle olen jo kerinnyt stressaamaan tori-rasismi-välikohtauksen lisäksi seuraavaa siirtoamme, oleskeluluvan hakua. Muutamassa päivässä olemme saaneet jo kaksi täysin erilaista vastausta asiaan liittyen, joten lopputuloksesta emme ole lainkaan varmoja. Jälleen kerran minä sekoilen ja panikoin ja mies suhtautuu asiaan "dont need to think about it today". Käsittämättömän ihailtava kyky ottaa päivä kerrallaan. Ja myös käsittämätön kyky saada minut luottamaan siihen, että vaikka en murehdi asiaa tänään, jotenkin asiat aina järjestyy. Tuo iänkaikkisen vanha klisee näyttää pitävän pintansa elämänvaiheesta toiseen.

Toimeliaisuudessani olen mm. saanut viimeisetkin sivut ahmittua Julie Kiblerin kirjasta Matkalla kotiin. Suosittelen lämpimästi niille, jotka kaipaavat sopivasti soljuvaa ja etenevää, hyvässä määrin tunteikasta romaania riippukeinuun (no okei voi sitä lukea parvekkeellakin tai sohvalla tai sängyssä). Kirja herätti ajatuksia erityisesti liittyen syrjintään, rakkauteen ja rohkeuteen elää tunteella. (Edellä olevan tekstin perusteella en ainakaan harkitse kirja-arvostelijan ammattia).

Viljelyspalsta olisi ansainnut ihan oman postauksen, se on niin kiva asia. Siellä me ollaan kuokittu, tallattu ja laitettu jos jotakin siementä sekä tainta maahan. Mikä loistava keksintö kaupunkilaisille.

Tilkkupeitto on enää reunustamista vaille valmis. Se onkin niin ärsyttävän työläs osuus työstä, että annan mielelläni urakan vapaaehtoisille (anyone?).  

Kuvia satelee kesäretkeltä ystävän kanssa Vääksyyn.



Vääksyn kanava.

 

Jotkut J & K ovat rakkauden huumassa kiinnittäneet lukon
kanavan sillan kaiteeseen.

 

Vääksyssä on paikka nimeltä Lauran puoti, missä
on kiva käydä ihan vain hämmästelemässä
miten paljon tavaraa voi mahtua yhteen putiikkiin/ sen pihaan.

 

 

Hyvän mielen lisäksi kotiin tuomisina oli
sammakkoprinssi parvekkeelle.

 

 

 

 

Pieni välikohtaus kadulla

Olin tänään kaupungilla. Keskustassa pyöriminen ei kuulu lempipuuhiini. Tunnit kuluivat kuitenkin kohtuullisen mutkattomasti ja sain tehtyä ostokset, joita olin menossa sinne tekemaan. Olin siis melkoisen tyytyväinen kävellessäni bussipysäkille. Matkalla pysäkille näin keski-ikäisen miehen pysähtyvän kahden tummaihoisen miehen luokse aloittaen kunnon sättimisen. Siinä lenteli kirosanoja ja tämän rasistisen miehen toiveita, että tummat miehet menisivät Suomesta pois. Kiukkukäyräni kohosi siihen pisteeseen, että kävin tökkäämässä sättivää miestä olkapäähän ja pyysin häntä jättämään miehet rauhaan. Tämä vihaa pursuava mies hämmentyi ja jätti kyllä toiveestani miehet rauhaan, mutta huomio kääntyi minuun: "oleksä joku vitun lesbo?". Vastasin, että olen joo, minkä jälkeen hän huusi katu raikuen "mene vittu himaas imppaamaan ja tapa ittes lesbo!" (voit lisätä pari-v-sanaa tuohon lauseeseen lisää). Poistuin paikalta todeten, että kotiin olen kyllä menossa juu.

 

Tämä pieni välikohtaus sai tunneskaalani heittelehtimään kiukusta pelkoon, huvituksesta mielipahaan. Juuri noita hetkiä olen pelännyt. Toisaalta tämän päivän pikkukohtaus osoitti sen, että tilanteesta voi selvitä hengissä ilman suurempia traumoja.

 

Tänään kävin myös pimpottamassa naapurimummon ovikelloa ja kerroin, että hän saa pian uuden naapurin, jottei hän pelästy uutta kasvoa. Kun itse muutin taloon, toisteli hän useampaan kertaan miten pelokas hän on ja miten mukavia "ne edelliset" asukkaat oli. Nyt mummo vaikutti jo siltä, ettei hän pelkää minua ja totesi "jatketaan vaan normaalisti", mitä ikinä se sitten tarkoittikaan.

 

Normaaleja päiviä toivoen kävelen kodissani uudet vihreät korkokengät jalassa. Eiks me vaan kaikki voitais tulla toimeen keskenään!

Afrikan tähti -yö

Eilen ei tullut uni, ei millään. Tieto siitä, että mies on maateitse bussissa matkalla Nairobiin sai ajatukset poukkoilemaan flipperipallon lailla. Kello kaksi yöllä tuli soitto. Ja voitteko kuvitella, bussi meni rikki. Seuraava ohikulkeva bussi kulkisi aamulla kymmeneltä, mikä tietäisi unelman siirtymistä taas päivällä. Haukoin hetken happea saadakseni edes yhdestä flipperipallosta otteen. Kello kolme tuli toinen soitto. Mies kertoi, että kaupungissa on myös lentokenttä. Laskeskelimme roposiamme yhteen yön tunteina ja päätimme ottaa lentoreitin. Afrikan tähti pelissä pitää aina päättää ottaako kertarytäyksellä nopean lentoreitin vai kitkuttelee arpakuution lukujen mukaan maateitse. Tässä oman elämämme pelissä maateitse menevät reitit ovat olleet hieman kuoppaisia, tiedämme että perillä odottaa pääpalkinto, joten  pistimme säästömme kokoon lentoreittiin.

 

Aamulla soitettiin useampi kerta ennen varmaa tietoa. Virkailijat lähetystössä pitivät jännityksessä saadaanko viisumi tänään tai ylipäätänsä lainkaan. Nyt viisumi on vihdoin (jälleen) käsissä, mikä on mahtavaa. Pienen miinuksen tilanteeseen toi päivämäärien vaihtuminen eli suunniteltua keskiviikon lentoa emme voi varata. Mutta lauantain lennon kohdalle painettu 'varaa'-painiketta. Lennot on siis varattu!! Mikäli nyt mikään ei hajoa tai katoa (tai jotakin muuta, mitä?), saamme halata toisiamme tällä viikolla sunnuntaina. Siihen on kuusi yötä.

 

Jotta pysyn jotenkin kasassa tämän odottamisen kanssa, menen mökille kadottamaan aikaa muutamaksi päiväksi.

 

Busseja matkalla (hajoamaan?) Kampalassa.

 

Ravintolapäivä ja Lyyti

Eilen oli Ravintolapäivä. Se on kyllä erinomainen keksintö. Pistettiin pikku kahvila pystyyn, jossa tunnelma pysyi reiluna koko päivän. Monien hyvien sattumien kautta päädyin järjestötoimintaan mukaan muutama vuosi sitten. Kivaa on ollut. Parasta lienee se, että samalla kun teemme pieniä ja keskikokoisia tekoja oikeudenmukaisemman maailmankaupan suhteen, on saanut tutustua ja toimia loistavien ihmisten kanssa. Juurikin noiden iloisten vapaaehtoisten kanssa saatiin eilen myös asiakkaiden suita hymyyn syntisen hyvällä suklaapiirakalla ja Reilun kaupan kahvilla.

Kahvilamme sijaitsi putiikilla, jossa on mm. ihanien lastenvaatteiden lisäksi Suomessa käsintehtyjä Lyyti-jakkaroita. Ystäväni vuoksi olen käynyt putiikilla usein ja haaveillut tuota jakkaraa kotiimme jo kiitettävän pitkään. Koska jouduin (sain) olla noiden eriväristen jakkaroiden piirittämänä koko päivän, en enää voinut mitenkään olla ostamatta yhtä aurinkoista Lyytiä valaisemaan kotiamme. Voi vitsi mä pidän siitä paljon!

 

 

 

Positiivisuutisinfo

Tänään sain hyviä uutisia! Aamulla soi puhelin. Mies nauroi ja sanoi, että haluan varmaan jutella virkailijan kanssa. "Madam, we are so sorry for everything. We try to do our best to get new passport for this gentleman here. Try to be calm." Vastasin, että eurooppalaiseen aikatauluun ja asioiden hoitoon tottuneena tyynenä pysyminen ei ole helppoa, mutta lupasin silti pysyä rauhallisena. Kiitin myös auttamisesta. Meni tunteja ja sain toisen soiton: "Honey I have the new passport!". Lähetystössä oltiin myös ymmärtäväisiä ja lupasivat korvaavan viisumin maksuitta. Mies matkaa Nairobiin hakemaan viisumia heti alkuviikosta. Minä puolestaan en tahdo pysyä liitoksissa, tällä kertaa ilosta. Näköjään ihmeitäkin tapahtuu.

"I believe in being strong when everything seems to be going wrong. I believe that happy girls are the prettiest girls. I believe that tomorrow is another day and I believe in miracles." Audrey Hepburn

Huomenna on Ravintolapäivä. Tänään meillä leivottiin mahtavalla vapaaehtoisporukalla Reilu-, lähi- ja luomuhengessä suklaapiirakkaa. Huomenna laitamme kahvilan pystyyn. Tulossa mahtava päivä.

Oikein mainiota ja hyvän mielen viikonloppua kaikille!

Korruptioterveisiä parvekkeelta

Tänään(kään) en saanut hyviä uutisia. Korruptoituneessa maassa kaikki on mahdollista. Myös se, että passeja katoaa ja viisumi siinä mukana. En tiedä kuinka monta kerkisi kadota ennen kuin pidätettiin 10 työntekijää. Mutta sen tiedän, että meille tärkeät asiakirjat on kateissa. Samoin hyvä mieli. Nyt alkaa taas melkoinen virastosäätörumba (ja niiden hermojen sinkoilu). Tämän postauksen jälkeen mainitsen passiin, viisumiin tai miehen tänne tuloon liittyen vasta kun on myönteistä kerrottavaa. Kahden kulttuurin suhteessa sitä oppii asioita, joita ei koskaan kuvitellutkaan kohtaavansa. Vaikka usko ja toivo on hieman koetuksella, pysyy rakkaus silti vahvana. Varmaankin kaiken tämän jälkeen aina vain vahvempana.

Parveke odottelee täyteen kukkaan puhkeamista. Kaikki on valmista. Nyt vain istutaan, ootellaan ja kuunnellaan kuinka kasvit kasvaa kohisten.



Takana taulu, jonka jossain kiireessä väsäsin.
Odotan miljoonakellon tekevän miljoona kukkaa. 



Tuolit löytyi kirpparilta. Viltin olen tehnyt joitain aikoja sitten.



Tikkaat rautaharjasin mökiltä takaisin kaupunkiin.
Ikkunapokat löytyi pari vuotta sitten erään koulun remontin yhteydestä.
Yrtit ostin tänään torilta.
Tomaatit elämäni ensimmäiset omat.

Sydämet tein vanhoista nappiaarteista ja rautalangasta.



Pöytäliinan piti tulla vain alusliinaksi toisen pöytäliinan alle.
Mutta intouduin koristamaan koko kankaan vanhoilla pitseillä, joten jäi näkyviin koko liina.

 

 

 

 

Dymo ja hermoriekaleet

Olen kaikin tavoin vältellyt aihetta 'passi' sekä puhuessa että kirjoittaessa, koska joka kerta kun mainitsenkin asian, hermoriekaleeni pompsahtelee joka suuntaan. Noin kaksi viikkoa toiveikas passinhakija on käynyt joka päivä virastossa kysymässä joko sen uusitun passin saisi kätöseen. Joka päivä samanlaisia ympäripyöreitä vastauksia ja kehotus tulla huomenna uudelleen. Lomapäivät kuluu hieman sekavissa oloissa. Olen viimeksi odottanut puhelimen piippausta tai soittoa yhtä paljon teini-ihastusaikoina, kun toivoi yhteydenottoa mielitietyltään. Sydän hyppää kurkkuun, kun näen että tulee kaukopuhelu. Ja jo ensimmäisestä sanasta kuulen, ettemme tänäänkään saaneet hyviä uutisia. Ehkä huomenna.

 

Olen käyttänyt kaikki huterat amatöörioppini mindfulnessista, mielenrauhoittamisesta, joogasta, meditaatiosta, rentoutumisesta, myönteisestä ajattelutavasta ja jos jonkinlaisista keinoista, jotka kehottavat pahan mielen "lipua ohitsesi" ja "hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on". Olisi ehkä kannattanut mennä joillekin kursseille noista yllämainituista, nyt niitä taitoja todella kaivattaisiin.

 

Ystävälläni on ollut nyt noin vuoden Dymo-laite, jota olen salaa kadehtinut. Hankin sen joitakin viikkoja sitten. Ajattelin askarrella sillä ärsyttää-kortin purkaakseni turhautumista. Kuinka ollakaan, kun aloin sitä tekemään, meni kone juntturaan ja lakkasi toimimasta. Yritin pelastaa sinnikkäästi tilanteen erinäisillä työkaluilla, joista en hajottanut kuin yhden pienen haarukan. En saanut tehtyä korttia enkä korjattua laitetta. Uskoakseni Dymo pitää vain positiivisista sanoista, koska kun käytin sitä äitienpäivä korttiin, ei ollut mitään ongelmaa.

 

Huomenna istutan yrtit parvekkeelle. Sormet mullassa tulee aina väkisinkin toiveikkaampi olo.

 

 

 

 

Mökkeilyä

Jos jossain, niin mökillä sielu lepää ja päivät kuluu käsittämättömällä vauhdilla. Istuin pihakeinussa, ihmettelen hiljaisuutta, tutkailin luonnon heräämistä kesään, kottikärräsin halkoja ja tein sytystikkuja. Kirves kädessä purkautui muutaman passin turhautusmis-odotus-ajatus. Saunan lauteilla tulen ritinää kuunnellen ja järveä tuijottaen tulee kummallisen raukea olo.

Tsirp

Parveke sai tänään värikkään lintuparven liihottelemaan.
Tilkkupeitto-projektista syntyy paljon langanpätkiä ja minitilkkuja, jotka linnut söivat sisäänsä. Toivoen siivet kantavat.

Loma ja mäntysuopa

Loma alkoi maanantaina. Outoa olla lomalla (edelleen odotellaan, että saisi lomaseuraa sieltä kaukaa). Ajattelin olla jotenkin erityisen toimelias ja ahkera heti ensimmäisenä lomapäivänä. En voi kehua olleeni kovinkaan ahkera, mutta erittäin lomalainen olen ollut. On kiva kadottaa päivärytmi, unohtaa herätyskello ja tehdä suunnitelmia päiväksi kerrallaan. Parasta lienee se, että on aikaa nähdä ystäviä. Vieraita onkin käynyt joka päivä. Ihania sellaisia. Eiliset vieraat toivat tullessaan jotakin, jota olen jo kauan etsinyt kirpputorilta: vanhan kakkuvuokan. Siihen ajattelin istuttaa pikkuruisia kukkia parvekkeellemme.

Lomamatkakseni päätin ostaa itselleni kirjan. Tosin siihen pähkäilyyn, kannattaako kirjaan tuhlata 34,90€ käytin melkoisen tovin, kirjakaupan tädit kävivät jo kahteen otteeseen kysymässä "tarvitsetko apua?". Kirjan tekstien kautta matkustan vuoden 1939 Teksasiin keskelle valko - ja mustaihoisen rakkaustarinaa. Kirjan kantta on myös mukava ihastella. Kovakantisen itse ostetun (ja vahvasti harkitun) kirjan lukeminen tuntuu jotenkin juhlavalta.

Tänään olin ihan vähän ahkerakin. Pesin maton, jonka löysin kirpputorilta parvekkelle. Ja pesin tuolit, jotka myöskin löysin kirpputorilta. Niin ja koko parvekkeen itse asiassa. Maton pesusta tulee hetimmiten lapsuuden kesät mieleen ja laiturimattopyykki. Tuoksu on mahtava ja mieli sen mukainen. Seuraavaksi jatkan Berninan kanssa.

1