Pitkä sunnuntai

Tällä hetkellä istun parvekkeella, mies viereisellä tuolilla. Hymyillen.

 

Lauantai-iltana sain myöhään viestin. Viestin sisältö antoi jo varoitusta siitä, että lento on myöhässä. Seuraavan kerran sain soiton lentovirkailijalta aamupäivällä (käsittäen että soitto on ihan väärältä kentältä). Virkailija kuulusteli minut mieheen liittyen. Sitten en kuullutkaan mitään. Vietin lentokentällä neljä tuntia odottaen joko näkeväni miehen tai kuullen hänestä jotain. Siinä ajassa Helsinki-Vantaa kerkiää tulla melko tutuksi ja näkee monet lämpimät jälleennäkemiset. Myös kotiinsa Ruotsiin menossa ollut ystäväni törmäsi sattumalta minuun ja vietti odotushetkiä kanssani. Terveisiä vaan Ruotsiin. Lopulta puhelin soi "olen Helsingissä". Kuinka onnellinen ihminen voikaan olla nähdessään, jonkun itselle niin kovin tärkeän, monen kuukauden jälkeen.

 

Ensimmäisen yhteisen Suomi-päivän aloitimme aamupalalla, mihin kuului mm. omasta pikku yrttitarhasta otettuja yrttejä. Ja "pariskunta-kupeista" aamukahvit. Päivällä kävimme kaupugilla ja vielä pyöräretkelläkin. Hulvattomia kysymyksi ja hetkiä on ollut. Hah, meitä on täällä nyt kaksi ja se jos joku tekee minut onnelliseksi.

 

P.S. Koska blogini tarkoitus on tuottaa hyvä mieltä, poistin muutaman saamani kommentin. Arvostan erilaisia mielipiteitä, mutta rasistisia en hyväksy. Toivon kaikille suvaitsevaisuutta ja samaa onnea, mitä minä olen saanut.

 

Ystävän tuomat tervetuloa-kukat.