Pieniä ja suuria kohtaamisia

En enää muista mikä oli se kirja, enkä mikä oli se lause. Ajatus, joka kirjasta jäi mieleeni oli kuitenkin tämä:

 

Hienoimpia hetkiä elämässä on, kun kokee kohtaavansa toisen. Kohtaaminen yhteisen hyvän tunteen tasolla voi olla pieni hetki, yksinkertainen, kerran, monta kertaa, eri ihminen, sama ihminen, suuri, pieni - mitä vain, kunhan on kohdannut.

 

Blogimaailman kautta olen saanut hyviä kohtaamisia. Ne ovat olleet niitä, kun huomaa että joku toinen ymmärtää ja tietää. Maame Esin kirjoitus sai minut iloiseksi, kun huomasin kuuluvani melko mahtavien bloginaisten joukkoon. Uskoakseni meidän kirjoittajien lisäksi joukossamme on monta rinnalla kulkijaa, sivusta seuraajaa tai muutoin vain hyvällä tavalla poluillamme mukana kulkijaa.

 

Eilen kohtasin ultraruudun kautta Raparperin, sydän suli jälleen. Illalla perhevalmennuksessa kohtasin afrikkalaisen tulevan äidin ja huomasin, että nauroimme samassa kohtaa, vakavoiduimme myös samassa kohtaa. Kotiin pääsin hänen ja hänen miehensä kyydillä. Ehkä se pihlajanmarjojen äärellä koettu hullunkurinen pelko "mitä jos en saa äitikavereita" ei sittenkään toteudu.

 

Tänään tulin kotiin ja eteisessä odotti paketti.

 

 

Sen sisällä oli mitä ihanin lahja tulevalle äidille ja pienoiselle paaperolle (hieno ekologinen torkkupeitto on ollut haaveissa).

 

 

Mutta kaikista tärkeintä, tuon lahjan lisäksi sisällä oli kortti, jonka teksti sai minut kyyneliin. Nuo kauniit sanat ystävältä sai minut muistamaan, että toden totta: tärkeintä on kohtaaminen!

 

Koska olen suurien ihmisihastustunteiden vallassa, haluan vielä laittaa teille kappaleen, joka saa minut aina liikuttumaan. 

Todellisten värien löytäjille terveisin minä

 

True Colours, Ane Brun